tiistai 29. syyskuuta 2015
lauantai 26. syyskuuta 2015
perjantai 25. syyskuuta 2015
Sä oot mulle kaikki kaikessa
Käytiin keskiviikkona kahdella yhteislenkillä Satamassa ja kummallakin kerralla Herra Kelpien oli aivan pakko perseillä ensimmäiset kymmenen minuuttia. Käämi osaa käyttäytyä hihnassa, mutta ilmeisesti toiset on vaan niin siistiii!!!!, että on pakko olla aivoton apina.
Treenattiin vähän ennen toista lenkkiä häiriössä ja täytyy nyt myöntää, että ei olla sellaista oikein tehty... Tästä huolimatta Käämi oli vaan, että tässä tehdään töitä ja ketään muuta ei ole olemassa. Saatiin myös hieman lelupalkkausta toimimaan tokossa, helposti nimittäin kyttäilee ja hölmöilee, jos lelun kanssa tehdään.
2on2off:iin ollaan saatu mukaan mun oma liike ja pidennetty mun välimatkaa lankkuun. Tekee todella hyvin. Mitään muuta agiin viittaavaa ei olla oikein tehty, hieman jotakin pohjustuksia ohjauksiin. Ensi viikosta lähtien tosiaan päästäisiin jo hallille.
Omistaja on tässä onnistunut hankkimaan jonkun minkälie flunssan, joten katsotaan, miten kelpie asiaan suhtautuu. Käämi kestää kyllä päiviä, jolloin ei tehdä erityisemmin mitään, mutta omistajan on kivempi katsoa nukkuvaa pentua.
Furminator saapui tänään ja tukkaa tuntui irtoavan ihan älyttömästi!
Tunnisteet:
agility,
kontaktiesteet,
pentuaika
tiistai 22. syyskuuta 2015
No jos sitä meiltä kysytään, hautaan asti hauskaa pidetään
Kelpie sai viime viikolla sohvan ja se on ilmeisesti erittäin hyvä ostos omistajalta. Käämistä onkin tullut nyt kerrostalokyttä, onneksi hiljainen sellainen (kielletään asiasta kyllä). Sängylle kelpie ei pääse eikä toistaiseksi ole edes yrittänyt, aamulla voi nuolaista varpaasta.
Käytiin viime sunnuntainakin mätsärissä ja tällä kertaa kelpie olikin vähän aivottomampi. Saatiin kuitenkin kullanarvoista treeniä oman vuoron odottelun kannalta, sillä isoja pentuja oli yli 30. Ei moitittavaa tässä, Käämi oli tosi fiksusti. Välillä halusi syöksyillä jonkun luokse, mutta toimi käskyistä ja jätti myös ison osan asioista itse rauhaan.
Kehään mennessä Käämi sitten käyttäytyikin niin, ettei ole koskaan nähnytkään julkista paikkaa. Se ei suostunut millään kulkemaan fiksusti vasemmalla, saatika sitten seisomaan. Tuomari oli maailman ihaninta ja voi hyvää päivää. Saatiin tästä huolimatta punainen. Omistajaa hävetti, sitten nauratti.
Punaisten kehässä kelpie käyttäytyi sitten pari ensimmäistä kierrosta jopa hyvin ja malttoi seistä, joten meidät poimittiin jatkoon! Kyllähän se kelpien käyttäytyminen oli hieman, että roikun sun taskussa -tyylistä. Finaalikierroksella ei sitten enää maltti pitänyt ja kelpie esitti kaikki kenguruloikkansa. Kelpie piti hauskaa koko rahalla ja onneksi muakin lopuksi vaan nauratti.
Kelpiellä on nyt havaittavissa taas pientä perseilykautta ja omistajan hermorakenne on aina välillä aika kovilla. Kyllä se pääasiassa käyttäytyy, mutta joissakin asioissa sitten pitää olla niin tyhmää apinaa, ettei mitään rajaa.
Käämi sai myös uuden Hurtta Lifeguard Dazzle -pannan, jotta ainakaan toinen meistä ei jää auton alle. Omistaja tykkää, pankkitili ei.
Ja voi vitsi, kelpie painaa jo 12.2kg! :O
Omistaja tarvitsee Ikea-reissun, jotta sohvalle saataisiin vähän sisutukseen sopivampi päällinen
Käytiin viime sunnuntainakin mätsärissä ja tällä kertaa kelpie olikin vähän aivottomampi. Saatiin kuitenkin kullanarvoista treeniä oman vuoron odottelun kannalta, sillä isoja pentuja oli yli 30. Ei moitittavaa tässä, Käämi oli tosi fiksusti. Välillä halusi syöksyillä jonkun luokse, mutta toimi käskyistä ja jätti myös ison osan asioista itse rauhaan.
Kehään mennessä Käämi sitten käyttäytyikin niin, ettei ole koskaan nähnytkään julkista paikkaa. Se ei suostunut millään kulkemaan fiksusti vasemmalla, saatika sitten seisomaan. Tuomari oli maailman ihaninta ja voi hyvää päivää. Saatiin tästä huolimatta punainen. Omistajaa hävetti, sitten nauratti.
Punaisten kehässä kelpie käyttäytyi sitten pari ensimmäistä kierrosta jopa hyvin ja malttoi seistä, joten meidät poimittiin jatkoon! Kyllähän se kelpien käyttäytyminen oli hieman, että roikun sun taskussa -tyylistä. Finaalikierroksella ei sitten enää maltti pitänyt ja kelpie esitti kaikki kenguruloikkansa. Kelpie piti hauskaa koko rahalla ja onneksi muakin lopuksi vaan nauratti.
Kelpiellä on nyt havaittavissa taas pientä perseilykautta ja omistajan hermorakenne on aina välillä aika kovilla. Kyllä se pääasiassa käyttäytyy, mutta joissakin asioissa sitten pitää olla niin tyhmää apinaa, ettei mitään rajaa.
Käämi sai myös uuden Hurtta Lifeguard Dazzle -pannan, jotta ainakaan toinen meistä ei jää auton alle. Omistaja tykkää, pankkitili ei.
Ja voi vitsi, kelpie painaa jo 12.2kg! :O
Tunnisteet:
näyttelyt ja mätsärit,
pentuaika,
tarvikkeet
lauantai 19. syyskuuta 2015
Showpuudeli
Käämi kävi tänään ensimmäisissä mätsäreissään.
Omistajan hermorakenne joutui tänään testiin, kun suunnattiin mätsärikehään ilman minkäänlaista näyttelytreeniä. Pentu kulkee lenkeillä pääsääntöisesti oikealla, ei ole koskaan mennyt toisen koiran perässä tai edellä jnejne. Seisoa osaa, mutta ei sitä kukaan ole ikinä kopeloinut. Rikottiinpa siis näitäkin kaavoja, kun yleensä perfektionistiomistaja yrittää treenata asiat kuntoon etukäteen.
Käämi oli parissaan toinen. Olin jo ihan varma, että pentu vetää nelivetoa joka ikiseen suuntaan, mutta mitä vielä. Käämi olisi seurannut mua ja nakkia ihan mihin vaan ja koko maailma hävisi pikkukelpien ympäriltä. Ihan uskomattoman hieno!
Seisoa ei enää malttanut, kun hoksasi, että tuomari tuleekin luokse. Antoi kuitenkin hipelöidä ihan nätisti ja edestakaisin -liikkeessä taas hävisi koko maailma kelpien ympäriltä. Sininen nauha ja odottelemaan sinisten kehää.
Sinisten kehässä pentuja ei liikutettu, mikä sinällään on harmi, sillä nyt ei saatu sitä treeniä, että takanakin voi olla joku. Seisoi kuitenkin hyvin ryhdikkäästi ja hienosti, mutta lämmintä kättä saatesanoilla "söpö pentu, mutta teillä on vielä aikaa".
Itse mätsäripaikalla pentu oli ensimmäiset kymmenen minuuttia aivan hirveä. Sitten rauhoittui odottelemaan omaa vuoroa, otti muhun jo kontaktia sekä malttoi käydä välillä makoilemaankin. Donin ja Riskin kanssa lenkillä ei ollutkaan sitten enää ihan niin hieno, mutta annettakoon nyt vähän anteeksi. Hieman jäi harmittamaan, ettei kehästä ole kuvaa, mutta kiitos Veeralle 18-viikkoisrakennekuvista :)
Omistajan hermorakenne joutui tänään testiin, kun suunnattiin mätsärikehään ilman minkäänlaista näyttelytreeniä. Pentu kulkee lenkeillä pääsääntöisesti oikealla, ei ole koskaan mennyt toisen koiran perässä tai edellä jnejne. Seisoa osaa, mutta ei sitä kukaan ole ikinä kopeloinut. Rikottiinpa siis näitäkin kaavoja, kun yleensä perfektionistiomistaja yrittää treenata asiat kuntoon etukäteen.
Käämi oli parissaan toinen. Olin jo ihan varma, että pentu vetää nelivetoa joka ikiseen suuntaan, mutta mitä vielä. Käämi olisi seurannut mua ja nakkia ihan mihin vaan ja koko maailma hävisi pikkukelpien ympäriltä. Ihan uskomattoman hieno!
Seisoa ei enää malttanut, kun hoksasi, että tuomari tuleekin luokse. Antoi kuitenkin hipelöidä ihan nätisti ja edestakaisin -liikkeessä taas hävisi koko maailma kelpien ympäriltä. Sininen nauha ja odottelemaan sinisten kehää.
Sinisten kehässä pentuja ei liikutettu, mikä sinällään on harmi, sillä nyt ei saatu sitä treeniä, että takanakin voi olla joku. Seisoi kuitenkin hyvin ryhdikkäästi ja hienosti, mutta lämmintä kättä saatesanoilla "söpö pentu, mutta teillä on vielä aikaa".
Itse mätsäripaikalla pentu oli ensimmäiset kymmenen minuuttia aivan hirveä. Sitten rauhoittui odottelemaan omaa vuoroa, otti muhun jo kontaktia sekä malttoi käydä välillä makoilemaankin. Donin ja Riskin kanssa lenkillä ei ollutkaan sitten enää ihan niin hieno, mutta annettakoon nyt vähän anteeksi. Hieman jäi harmittamaan, ettei kehästä ole kuvaa, mutta kiitos Veeralle 18-viikkoisrakennekuvista :)
Tunnisteet:
näyttelyt ja mätsärit,
pentuaika
sunnuntai 13. syyskuuta 2015
lauantai 12. syyskuuta 2015
Nyt ja tässä niin kovin kovin pienessä hetkessä on koko maailma ja ikuisuus
Pientä viikonpurkua tiedossa, vaikka ei tällä viikolla kyllä tehtykään melkein mitään järkevää. Omistajan ajanhallinta on taas vähän tiukilla, kun on sen verran paljon hommia tehtävänä ja asiaa ei auta nelikuinen hirviöpentu. Istu siinä sitten kirjoittamassa englannin tehtävää, kun pentu puree reidestä. Niin...
Onneksi tällä on kuitenkin kaikki palikat kohdillaan! Ollaan nyt tällä viikolla käyty joko aamulla ennen luentoja tai luentojen jälkeen metsälenkillä purkamassa energiaa ja oikeastaan tämä on riittänyt Käämille ihan loistavasti. Tietysti joka päivä harjoitellaan esimerkiksi hihnakäyttäytymistä ja pikana voidaan ottaa muutamat 2on2off:it tuossa pihalla, mutta hyvin vähän mitään varsinaisesti treeneiksi laskettavaa.
Tuosta 2on2off -projektista semmoinen sananen tähän väliin, että se on muuten aika hieno ottaen huomioon, että se on koulutettu keittiössä ja siirretty tuohon ulkona olevalle telineelle ihan puolivahingossa. Nykyisin Käämi vetää tuohon leikkipaikalle hihna suorana, jos tajuaa että siihen ollaan menossa. Hirveällä vauhdilla telinettä ylös, ympäri, vauhdilla alas ja sairaan hienolla stopilla seis. Ihan uskomaton! Ensi kuusta eteenpäin tosiaan päästään jo esteille, jos siltä tuntuu, mutta katsotaan nyt.
Perjantaina Käämi tapasi bordercollie Lakea ja Lakesta tulikin sitten sellainen kaveri, jonka kanssa voi juosta! Tosin Käämi juoksi välillä yksinkin, mutta kun pääosin kaikki leikkikaverit on olleet painikavereita. Käytiin me tällä viikolla tosin tapaamassa myös porokoirapentu Repeä ja kaksikon leikit on muuttumassa jo vähän siihen juostaan sinnetännejatakaisin.
Tänään kelpie on sitten ollut ihan hirveä ja hirveän kiva. Aamulla kelpie jatkoi ilman tappelua uniaan pissatusten jälkeen ja oli superpätevää aamulenkillä, mutta voi luoja sitten agilityhallilla kisaturistina. Ei enää yhtään niin hieno. Kyllä se rauhoittui ilman suurempia taisteluita, mutta otti päähän ja ottaa vähän edelleenkin.
Sen sijaan Mustissa ja Mirrissä kisojen jälkeen pentu oli kuin ihmisen mieli. Istui vieressä odottelemassa, kun yritin valkata sopivaa rustopussia. Tietysti päivä jonkin verran jo painoi, mutta oli herra kelpie saanut myös viettää kisapaikalla autossa muutaman tovin. Kotonakin tyyppi vaan etsi pandan, meni säkkituoliin ja alkoi leikkiä sen kanssa. Jossain vaiheessa iski hellyyskohtaus ja piti tulla syliin tuhisemaan. Josko tätä saisi jotenkin pullotettua ja juotettua pennulle, kun se taas on kauhukakara?
Hammastilanteesta sen verran, että ylhäältä on lähtenyt kaksi ja paikalle on myös kasvanut molemmat kaksi. Alhaalta lähtenyt kolme ja paikalle on kasvanut kolme. Kauheasti tuntuu ikeniä kutittavan ja omistajan käsi on suussa tuon tuostakin... Irrottaa kyllä nykysin joko irti-käskyllä tai sanalla ei ja hakee sen jälkeen lelun.
Ja voi vitsi mitkä säät on olleet nyt loppuviikosta. Me kelpien kanssa naatitaan!
Ja voi vitsi mitkä säät on olleet nyt loppuviikosta. Me kelpien kanssa naatitaan!
Tunnisteet:
pentuaika
keskiviikko 9. syyskuuta 2015
maanantai 7. syyskuuta 2015
Hymyilet mun hymylle
Mä löysin uuden parhaan ystävän.
Nimittäin langattoman kaukolaukaisijan. Olin ostanut kyseisen härpäkkeen keväällä ajatellen, että käytän sitä esimerkiksi rakennekuvien ottamiseen, jos ketään apuria ei ole saatavilla. Tänään tuli ensimmäinen tilanne vastaan, jolloin sitä tarvitsin, ja havaitsin kyseisen vekottimen kyllä aivan nappiostokseksi!
Olihan se hieman hermoja raastavaa, mutta ruutuja katsoessani olin ihan positiivisesti yllättynyt! Ja tähän koko prosessiin ei edes palanut mitenkään tuhottomasti aikaa. Suosittelen lämpimästi! :)
Ainut vaan, että juuri kun olin pakkautunut autoon, niin eiköhän se aurinko ilmestynyt esiin!
Nimittäin langattoman kaukolaukaisijan. Olin ostanut kyseisen härpäkkeen keväällä ajatellen, että käytän sitä esimerkiksi rakennekuvien ottamiseen, jos ketään apuria ei ole saatavilla. Tänään tuli ensimmäinen tilanne vastaan, jolloin sitä tarvitsin, ja havaitsin kyseisen vekottimen kyllä aivan nappiostokseksi!
Olihan se hieman hermoja raastavaa, mutta ruutuja katsoessani olin ihan positiivisesti yllättynyt! Ja tähän koko prosessiin ei edes palanut mitenkään tuhottomasti aikaa. Suosittelen lämpimästi! :)
Ainut vaan, että juuri kun olin pakkautunut autoon, niin eiköhän se aurinko ilmestynyt esiin!
Tunnisteet:
pentuaika
sunnuntai 6. syyskuuta 2015
Menee iisisti aamuun asti
Käämi kävi tänä viikonloppuna häissä!
Ja voi, miten hieno häävieras se olikaan. Olin itse kaikkea muuta kuin rauhallinen ja stressitön, kun saavuin hääpaikalle aavistuksen myöhässä omasta aikataulustani. Käämi sujahti hotellihuone-elämään yhtä vaivattomasti kuin kaikkeen muuhunkin uuteen. Kerran kiekaisi, mutta sen jälkeen oli hiljaa ja kesti myös mun lyhyet käynnit huoneessa. Paras pentu!
Ja kelpie oli ihan fiiliksissä kaikista häävieraista. Käämin mielestä kaikki oli paikalla vain häntä varten.
Käämin sai ottaa rantasaunalle mukaan ja mehän sitten mentiin sinne hyvissä ajoin. Kelpietä hieman riehutti, mutta lopulta se kävi mun viereen penkille nukkumaan, vaikka paikalla oli ruokaa, ihmisiä ja vielä lisää ruokaa.
Ja mitäpä olisi häät ilman jatkoja ja Käämistä tää juttu oli niin siistiä. Varsinkin aamulla, kun yhdestä tölkistä vielä löytyikin jotain. Kuka vika ylhäällä? No Käämi!
Ps. Ensimmäinen hammas tippui juuri ♥
Ja voi, miten hieno häävieras se olikaan. Olin itse kaikkea muuta kuin rauhallinen ja stressitön, kun saavuin hääpaikalle aavistuksen myöhässä omasta aikataulustani. Käämi sujahti hotellihuone-elämään yhtä vaivattomasti kuin kaikkeen muuhunkin uuteen. Kerran kiekaisi, mutta sen jälkeen oli hiljaa ja kesti myös mun lyhyet käynnit huoneessa. Paras pentu!
Ja kelpie oli ihan fiiliksissä kaikista häävieraista. Käämin mielestä kaikki oli paikalla vain häntä varten.
Käämin sai ottaa rantasaunalle mukaan ja mehän sitten mentiin sinne hyvissä ajoin. Kelpietä hieman riehutti, mutta lopulta se kävi mun viereen penkille nukkumaan, vaikka paikalla oli ruokaa, ihmisiä ja vielä lisää ruokaa.
Ja mitäpä olisi häät ilman jatkoja ja Käämistä tää juttu oli niin siistiä. Varsinkin aamulla, kun yhdestä tölkistä vielä löytyikin jotain. Kuka vika ylhäällä? No Käämi!
Ps. Ensimmäinen hammas tippui juuri ♥
Tunnisteet:
pentuaika
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)