lauantai 12. syyskuuta 2015

Nyt ja tässä niin kovin kovin pienessä hetkessä on koko maailma ja ikuisuus

Pientä viikonpurkua tiedossa, vaikka ei tällä viikolla kyllä tehtykään melkein mitään järkevää. Omistajan ajanhallinta on taas vähän tiukilla, kun on sen verran paljon hommia tehtävänä ja asiaa ei auta nelikuinen hirviöpentu. Istu siinä sitten kirjoittamassa englannin tehtävää, kun pentu puree reidestä. Niin...


Onneksi tällä on kuitenkin kaikki palikat kohdillaan! Ollaan nyt tällä viikolla käyty joko aamulla ennen luentoja tai luentojen jälkeen metsälenkillä purkamassa energiaa ja oikeastaan tämä on riittänyt Käämille ihan loistavasti. Tietysti joka päivä harjoitellaan esimerkiksi hihnakäyttäytymistä ja pikana voidaan ottaa muutamat 2on2off:it tuossa pihalla, mutta hyvin vähän mitään varsinaisesti treeneiksi laskettavaa.

Tuosta 2on2off -projektista semmoinen sananen tähän väliin, että se on muuten aika hieno ottaen huomioon, että se on koulutettu keittiössä ja siirretty tuohon ulkona olevalle telineelle ihan puolivahingossa. Nykyisin Käämi vetää tuohon leikkipaikalle hihna suorana, jos tajuaa että siihen ollaan menossa. Hirveällä vauhdilla telinettä ylös, ympäri, vauhdilla alas ja sairaan hienolla stopilla seis. Ihan uskomaton! Ensi kuusta eteenpäin tosiaan päästään jo esteille, jos siltä tuntuu, mutta katsotaan nyt.


Perjantaina Käämi tapasi bordercollie Lakea ja Lakesta tulikin sitten sellainen kaveri, jonka kanssa voi juosta! Tosin Käämi juoksi välillä yksinkin, mutta kun pääosin kaikki leikkikaverit on olleet painikavereita. Käytiin me tällä viikolla tosin tapaamassa myös porokoirapentu Repeä ja kaksikon leikit on muuttumassa jo vähän siihen juostaan sinnetännejatakaisin.

Tänään kelpie on sitten ollut ihan hirveä ja hirveän kiva. Aamulla kelpie jatkoi ilman tappelua uniaan pissatusten jälkeen ja oli superpätevää aamulenkillä, mutta voi luoja sitten agilityhallilla kisaturistina. Ei enää yhtään niin hieno. Kyllä se rauhoittui ilman suurempia taisteluita, mutta otti päähän ja ottaa vähän edelleenkin.

Sen sijaan Mustissa ja Mirrissä kisojen jälkeen pentu oli kuin ihmisen mieli. Istui vieressä odottelemassa, kun yritin valkata sopivaa rustopussia. Tietysti päivä jonkin verran jo painoi, mutta oli herra kelpie saanut myös viettää kisapaikalla autossa muutaman tovin. Kotonakin tyyppi vaan etsi pandan, meni säkkituoliin ja alkoi leikkiä sen kanssa. Jossain vaiheessa iski hellyyskohtaus ja piti tulla syliin tuhisemaan. Josko tätä saisi jotenkin pullotettua ja juotettua pennulle, kun se taas on kauhukakara?


Hammastilanteesta sen verran, että ylhäältä on lähtenyt kaksi ja paikalle on myös kasvanut molemmat kaksi. Alhaalta lähtenyt kolme ja paikalle on kasvanut kolme. Kauheasti tuntuu ikeniä kutittavan ja omistajan käsi on suussa tuon tuostakin... Irrottaa kyllä nykysin joko irti-käskyllä tai sanalla ei ja hakee sen jälkeen lelun.

Ja voi vitsi mitkä säät on olleet nyt loppuviikosta. Me kelpien kanssa naatitaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti