Kahden viikon päästä kolkuttelee jo vappu ovella, joten on varmaan paikallaan katsoa taaksepäin alkuvuotta.
Aloitimme nosekoekauden tänä vuonna jo helmikuun lopussa Kouvolan sisäetsintäkokeella ja aloitettiin muuten isosti täysillä pisteillä! Käämin etsinnöissä riitti jonkun verran vauhtia, mutta raamit kaulassa -lähdöistä huolimatta malttoi pitää kierrokset etsintäalueella kohtuullisissa rajoissa ja nenän auki.
Ensimmäisessä huoneessa oli muutamia esineitä huoneen sivuilla, muun muassa sohva, sekä pöytä alueen keskellä. Lähti etenemään reunoja, kävi hyppäämässä sohvalla (josta käskin alas), jonka jälkeen kiersi pöydän luokse ja kaunis, nätti ilmaisu.
Toinen huone oli pienempi, jossa meni ns. harhaan eli huoneen perällä olevaan avonaiseen kaappiin, mutta palasi takaisin huoneen ovelle ilman eri pyyntöä ja kaunis, varma ilmaisu. 16:41 sekuntia koko suoritukseen ja ilmaistusta tuli kehuja.
Kolmannessa huoneessa oli kirjahyllyjä sekä takka eikä alue ollut pienimmästä päästä. Jäi hieman kiinni huoneen seunustoihin, josta kehoitin etenemään. Pyörähti ympäri huoneen vasemman puolimmaisessa nurkassa ja ilmaisu matalalla olleeseen hajuun hajupilveä pitkin.
Neljännessä huoneessa näkyi väsyminen ja meni eniten aikaa 1:57,78. Pyöri huonetta läpi aika tovin ja satuin hieman onnenkantamoisella pyytämään nousemaan ylös miltei hajun kohdalle. Todella nätti ilmaisu, kun noustiin oikealle tasolle. Ohjauksesta tällä kertaa kehuja.
100 pistettä, 0vp, 6./20.
Kouvolan kokeesta suunnattiin viikkoa myöhemmin Mäntyharjun sisäetsintään. Vauhtia ei puuttunut tässäkään kokeessa, mutta tavalla kierrokset laski kun koira pääsi tekemään töitä. Tämän kokeen lopputulos meni täysin ohjaajan piikkiin.
Ensimmäisessä huoneessa meni suoraan hajulle, mutta en uskonut vallitsevan mielentilan vuoksi ja pyysin jatkamaan. Kun hakeutui uudestaan, niin otettiin nätti löytö.
Toisessa huoneessa paukautti ihan suoraan ilman ajatusta huoneen perälle, josta palasti takaisin lähtöön ja varma ilmaisu. Treenilistalle!
Kolmannessa huoneessa pyöri ja pyöri ahtaassa kulmassa. Ohjaaja paineistui loppuvasta ajasta ja otti ensimmäisen nuuhkaisun siihen mihin oletti. Maksoi meille sata pistettä ja reilusti aikaa, joka pudotti meidät loppusijoituksissa häntäpäähän. Harmitti ihan todella paljon, koska selvää oli, että olisi pitänyt pyytää 180 astetta ympäri.
Neljännessä huoneessa annoin mennä täysin itsenäisesti. Isoin alue ja tähdet kohdallaan, nimittäin 10 sekuntia kelloon ja tämän etsinnän nopein suoritus.
75 pistettä, 2vp, 19./20.
Kolmannet kokeet kutsuivat Lappeenrannassa sitten yhden väliviikonlopun jälkeen ja päästiin kaikkien osioiden kokeisiin. Tästä kokeesta ei jäänyt kovin hyvä fiilis ja on tähän mennessä meidän eniten vihkoon mennyt virallinen koe, mutta tietääpähän ainakin mitä treenata. Eniten tämä harmittaa ohjaajaa, Käämillä oli, jälleen kerran, erittäin kivaa.
Ajoneuvoetsinnässä ohjasin todella paljon tilaa vieden, sillä pelkäsin pomppaavan autoa vasten. Ei auttanut, sillä ehti ottaa kaksi kosketusta autoon. Kupla ehti puhjeta odottelun aikana, mikä näkyi siinä, että kaikissa väleissä napsittiin myös hangesta lunta. Aika ehti loppua.
Ulkoetsinnässä eteni todella rohkeasti hypäten mm. pöydälle. Suoritus kuitenkin keskeytyi 3 virhepisteen arvoisesti käytännössä alkumetreillä. Kevät ja kelpiepojat...
Laatikkoetsinnässä luuli tulleensa sisäetsintään, mutta välissä ollut tauko oli tehnyt tehtävänsä ja lähdettiin paremmalla fiiliksellä molemmat tekemään. Väärä löytö ohjaajan piikkiin ja vähän lisää virhepisteitä tilille.
Sisäetsinnässä näkyi, mitä ollaan alkuvuodesta tehty. Suoraan kätkönä toimineelle pianolle, josta pieni tarkennus ja 26.8 sekuntia kelloon. Onneksi saatiin loppuun onnistuminen.
25 pistettä, 7vp, 20./20.
Lappeenrannan kokeesta jäi pieni harmistus, joten vähän kisakalenteria uusiksi. Tarkoitus on palata koekentille toukokuussa, jos vain saadaan koepaikka. Sitä ennen pitää näiden kolmen kokeen perusteella tehdä treenejä ja pieniä tarkennuksia, mutta ehdottomasti ollaan hyvällä boogiella menossa. Kaikkien osioiden kokeita helpottaa todennäköisesti sulavat lumet ja se, että ne ovat taas enemmän rutiineissa mukana, mutta toki never say never.
Ihana kuitenkin, että päästään tekemään.
