Ja sen huomaa kun jokin suuri eteen astuu

Täyttä kultaa koko kelpie!

Keskiviikon treenit menivät erinomaisesti. Pystyttiin jälleen treenaamaan meille vielä haastavia juttuja ja saatiinkin hienoja onnistumisia. Niin hienoja, että mun kisakuume kasvaa kasvamistaan yhä enemmän.

Rataantutustumisen jälkeen saatiin tehtäväksi lyödä autosta vetoa kolmesta ensimmäisestä esteestä. En ollut itseasiassa tutustunut alkuun lainkaan, sillä se sisälsi A-esteen neljäntenä, mutta lennosta lähdettiin tätä rakentamaan. Olin meidän treeniryhmästä ainoa, joka laittoi autonsa pantiksi ja meni varmistamaan ehtimisen kolmosesteelle persjättönä. Muut ryhmäläiset varmistivat sen sijaan putken ja vastakäännöksellä käänsivät koirat kolmannelle hypylle.

Tulin Käämin kanssa sisään ja hoksasin heti, että olisi ehkä kannattanut laittaa auto pantiksi samoin kuin muut, sillä olin onnellisesti unohtanut lähdössäkestämättömyyden. Hups. Ei aloitettu kuitenkaan ensimmäisellä kolmella esteellä vaan mentiin treenaamaan radan keskiväliä. Ensimmäiselle hypylle olisi pitänyt mennä kepeiltä, joten otin Käämin siihen viereen ja lähetin siitä hypylle, jotta ehdin tekemään persjätön toiselle hypylle. Ei tullut lainkaan kiire missään välissä ja Käämi lukitsi esteet todella hyvin.

Putkelta vedin sen itse pois kun kiirehdin, mutta sain sen myös väärään päähän putkea liiallisella vedolla. Tämäkin saatiin kuntoon ja jestas millä vauhdilla se tuli tuon hyppysuoran. Yhden kerran tuli putken jälkeisestä hypystä ohi, mutta sen jälkeen osui vaikka olin itse jo kipittänyt paljon edemmäs. A-este ja putki -erottelu onnistuu kyllä, kun A:lle ei ole suurta hinkua vielä mennä. Se on esteenä käytännössä näkymätön.

Yritettiin vielä tuohon loppuun sitä alkuakin, mutta Käämi oli kohtuullisen väsynyt tuosta alun treenistä, joten ei kestänyt lähdössä. Tuli kuitenkin koko ajan uudestaan lähtöön, joten kunhan sen kestämisen saa hiottua kuntoon, niin uskallan varovaisesti sanoa tämän ongelman olevan historiaa.

Tauon jälkeen Käämi oli ihan kuin eri koira. Olin namittanut sitä ulkona ihan hirveästi ja voi vitsi, se tuli halliin kerrankin ilman ääntä ja ryntäämistä. Pannan ottaminen tosin kiihdytti jonkun verran, joten aion vaihtaa agipannan pikalukolliseen puolikuristavan sijaan. Pantakaupoille, jee!

Toinen osa treenistä aloitettiin tällä lähdöllä. Ensimmäinen hyppy oli oven kohdalla ja sieltä tuli meidän treenin alussa yksi seuraavan ryhmän ihminen, joten Käämillä ei ihan pokka enää pitänyt, vaikka oli muutoin unohtanut reunallaolijat. Ei kuitenkaan mennyt härväämään enää uudestaan, mutta sen verran vaikutti, että vaikka jäi lähtöön niin lähti sieltä kuitenkin ennen lupia.

Ongelmana on myös vähän se, että Käämi valahtaa maahan. Ensimmäisellä kerralla karkasi, mutta toisella kerralla sain radan puolelta korjattua istumaan ja pääsin siihen kohtaan, mihin kuuluikin päästä eli puoliväliin a-estettä. Kesti ja onnistui! Ehdin tekemään persjätön ja kelpie upposi A-esteen takana olleeseen putkeen. JIPII! Auto ei jäänyt hallille!

Jatkettiin rataa takaisin putkeen, joka ei lähestymiseltään ollut helpoin. Käämi kuitenkin hoiti linjan kuntoon. Puomilta vähän valahti yli, mutta yritti osua. Puomin jälkeinen putki oli hieman pimeässä kohdassa ja tummanvihreä, joten se ei valitettavasti mennyt enää sujuvasti, mutta paljon hyvää. Tämän pätkän jälkeen tehtiin vielä se keskivaihe uudestaan ja nyt sain vetää sen oikein kunnolla ekalta hypyltä, sillä sehän oli keksinyt sen puomin siellä takana... Onnistuttiin kuitenkin eikä onneksi tullut edes kiire.

Hyvät treenit siis! Treeniflow on palannut, tätä tekemistä ollaan odotettu.

Agitreenipurusta tulikin näemmä sen verran pitkä, että omistan viikonlopun treeneille kokonaan oman tekstinsä. Palaillaan siis huomenissa!

Kovaa ja korkeella johtopyrstön tähden pääl

Hitsi vie, Käämille on pienet vihreät miehet käyneet taas kuiskimassa juttuja.

En ihan uskalla todeta, että putkijumit olisivat täysin poissa, mutta muutamassa edeltävässä treenissä se on irronnut putkiin ihan älyttömän hyvin. Tällä viikolla putkiin irtoamisia oli enemmänkin ja Käämi oli ihan uskomaton. Vedin sen omalla liikkeellä muutaman kerran pois jo lukituista putkista, mutta muuten sinne upposi.

Aloitettiin pimeällä putkikulmalla. Ollaan tehty varmaankin viime vuonna viimeeksi vastaavia vanhalla treenihallilla, mutta niin se vaan sen sieltä löysi. Ensimmäisellä yrittämällä Käämi meni takaakierron sijaan ansana olleeseen putkeen, koska oma sijoittautuminen oli täysin väärä. Ajatuksen kun sai mukaan, niin sitten rupesi löytymään myös takaakierrot.

Ysiputkelle ei tarvinnut paljoa saatella, joten sain 11 hypylle todella nätin ja pienikaarroksisen takaakierron. Pituudelle tähtäsi hyvin, sen jälkeinen putki vähän katosi ensimmäisellä toistolla. Koska tuo toistui radalla pariin kertaan, niin saatiin sen jälkeisille toistoille ihan uskomattoman makeat irtoamiset.

16 ja 17 hypyt Käämi teki loistavasti sekä haki pimeän putkikulman taas erittäin nätisti, muutaman kerran tuli putken vierestä. 19 putkeen upposi todella nätisti. Keinu oli hieno ja loppuun erittäin hyvin, putkeenirtoaminen mahdollisti todella nätin loppuradan.

Hyvä keep! Tässä alkaa nousta kisakuume!

Onnellisuus on elämän päämäärä

Käämi oli ihan super viime viikon agitreeneissä!

Ollaan tähän mennessä valittu yleensä se lyhyempi ratapätkä, joka on tarkoitettu aloitteleville koirakoille. Nyt viime treenien lyhyempi rata kuitenkin tuntui sen verta loilottelulta, että ajattelin kerrankin ottaa tuon ns. kisaavien radan meidän treenattavaksi. Pätkissä tosin, sillä edelleenkään en ole sitä saanut täysin estevalmiiksi.

Alkoi tosin hieman epäusko iskeä, kun olin rataantutustumisessa ihan ulapalla. Sen jälkeen seurasin vielä treenikaverien menoa ja kenelläkään ei suoriltaan nollalla läpi mennyt tuo kyseinen ratapohja. Lähdettiin kuitenkin kokeilemaan tulikuuman kelpien kanssa. Se oli pongannut ulkoa jonkin narttuhajun ja kävi ihan ylikierroksilla, mutta kumma kyllä, agilityn ollessa kyseessä se kasaa päänsä radalle erittäin hyvin!

Eihän se lähdössä meinannut kestää, mutta kestää vihdoin ja viimein korjailuja! Otettiin yksi onnistunut lähtö, jonka jälkeen aloitettiin suoraan esteeltä numero kaksi, koska muuten olisi mennyt ihan liikaa aikaa. Jo tuon viidennen hypyn kohdalla iski jännät paikat, sillä ensimmäistä kertaa ikinä tehtiin tuollainen leijeröinti.

Käämi hanskasi. Olisin ehtinyt tekemään ennen putkea persjätön, mutta olin tutustuessa opetellut sen takaaleikkauksella. Nyt jäi vähän aikaa odotella koiraa. Pysäytettiin putken jälkeen eka veto seis ja jatkettiin kontaktialueelta seuraavaa pätkää. Saksalaista Käämi ei ole tehnyt melkeinpä ikinä ja vähän se valahti takaakierrossa pitkäksi, mutta kuitenkin kokosi itsensä käännöksien jälkeen todella hyvin. Itse unohdin ekalla yrittämällä, että mihin olin menossa ja Käämiltä taisi tulla rima siinä vaiheessa alas.

Putkesta tultaessa olisin ehtinyt pyöriä vaikka miten, mutta takaaleikkaus on tuttu ja turvallinen. Ensimmäisestä puomille tehdystä leijeröinnistä Käämin 2on2off valahti pitkäksi, eipä tosin noin isossa mittakaavassa ollakaan aikaisemmin tehty. Seuraavat kontaktit loistavat ja ansaesteenä ollut hyppy ei houkutellut kelpietä vaan se irtosi ja haki tuon putken loistavasti. Vinohypyt eivät ole myöskään Käämille mitään superhelppoja, mutta niin se vaan hanskasi nekin. Putkierottelussa ei ollut hankaluuksia.

Siis ihan uskomatonta! Pitäisi luottaa itseensä vähän enemmän, Käämi kyllä osaisi vaikka sun mitä! Todella hyvät fiilikset jäi näistä treeneistä.

Ei Roomakaa rakennettu viikossa

Viime viikolla käytiin tossukaupoilla ja suunnattiin sen jälkeen agitreeneihin. Käämiltä löytyi ihan älyttömästi vauhtia ja en ole ikinä nähnyt sitä noin salamannopeana radalla, tässähän alkaa ihan hirvittää.

Rata oli suoraviivainen, mutta paljasti silti, etten uskalla edelleenkään kääntää koiraani kunnolla. Putkiin se irtoaa nykyisin erittäin hyvin, mutta silti ajatus mahdollisista kielloista vaikuttaa näemmä ohjaukseen edelleen. Pitäisi nyt uskaltaa reilusti kääntää koiraa tai ollaan tulevaisuudessa ongelmissa.

Radalla oli puomi ja keinu kontakteina. Puomiin olen järjettömän tyytyväinen ollut pitkän aikaa, mutta nyt se keinukin alkaa näyttää siltä miltä pitää! Smartin huojuvasta keinusta ollaan siis päästy yli ja se suoritetaan ilman epäröintiä. Kestää hyvin myös kontaktialueella ohjaajan persjättöjä. 2on2off näille kahdelle esteelle on ollut siis erinomainen valinta.

Radan lopussa oli vielä rengas ja jihuu! Kelpie osuu sinne minne pitääkin ilman epäröintiä. Linja ei ollut ihan suora, toki yritin korjata linjaa koiralle itse, joten tämä hyvä!

Agilityn saralla lisäksi sellaista, että ilmoitin Käämin mittaustilaisuuteen. Apua.

Loppuviikosta käytiin vielä ajamassa jälki. Nosti erittäin hyvin ilman ajatustakaan takajäljestä, mutta puolessa välissä jälkeä hukkasi kokonaan ja koska puski jatkuvasti väärään suuntaan otin seis siihen. Tuurilla osui purkkien päälle. Kävin sitten kiukuspäissäni ottamassa viimeisen suoran hetken kuluttua ja silloin Käämikin jaksoi jo keskittyä eikä paahtanut menemään täysiä.

Ei kovin onnistunut, mutta yritetään saada vielä tälle syksylle joku onnistuminen, jonka jälkeen voidaan varovaisesti ajatella taukoa. Viikoittaiset jäljet taitavat kuitenkin olla jääneet nyt kesän mukana ohjelmistosta pois, tehdään kun ehditään ja siltä tuntuu.

Antura ei täysin ole parantunut, mutta on kuitenkin kestänyt matkassa mukana ilman uusia aukeamisia eikä enää valu kudosnesteitä. On siis kuiva ja ainoastaan kalju. Käämi ei edelleenkään ole aristellut vammaa ollenkaan, joten hieman mystinen vaiva kyseessä. Varmuuden vuoksi haettiin antibioottikuuri, joka toivottavasti nyt nopeuttaisi paranemista.