keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Mitä uutta penturintamalla?

Narttu on nyt ainakin varmistunut. Todella mukava rotunsa edustaja, pidin eritoten nartun rauhallisemmasta olemuksesta. Hieman välinpitämättömämpi ihmisiä kohtaan, mitä tutut koirat, mutta hyvin ihmisystävällinen ja tarjosi loppuvaiheesta minulle leluaan omistajan sijaan. Halusin päästä leikkimään koiran kanssa, ja todella hyvää leikkiä sieltä irtosikin.

Kyllähän se ennen tapaamista vähän jännitti, kun en ollut koiraa muualta kuin kuvista nähnyt. Osottautui todella hyväksi valinnaksi, joten tässä nyt jäädään sitten vain odottelemaan ensi vuoden juoksuja. Toivotaan, että kaikki menee hyvin, sillä tähän mennessä on ollut niin paljon onnistumisia.

Kasvattajan kanssakin juteltiin hieman urosvalinnasta. Luotan siihen, että saan sellaisen yhdistelmän, josta tulee mukavia harrastuskoiria :)

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Onko sitä hullu, kun haluaa agilitykoiran?

Luulisin, että monet ovat törmänneet netissä Plikan tarinaan, ja kyllähän tuo minussakin ajatuksia herättää juurikin sen suhteen, että onko sitä mitään järkeä harrastaa agilityä. Vaikka kuinka ottaisi hitaasti ja ei kiirehtisi kisakentille, niin kyllähän se ajatus takaraivossa koko ajan kytee, että mitäpä jos.

Luultavimmin tuleva koirani on pikkumaksi, mikäli päädyn narttuun, eli tullaan kohtaamaan nuo 65cm rimat siinä vaiheessa hieman kauhulla. Hyppytekniikkahan tulee olla kunnossa oli säkäkorkeus mikä tahansa. Uskallan varovaisesti kuitenkin sanoa, että useimmissa kansallisissa kisoissa taitaa rimat olla kuitenkin hieman matalammalla kuin tuon 65cm. Ainakin toivottavasti.

Yhdyn Lotta Vuorelan mielipiteeseen joustavista kontaktiesteistä sekä a-esteen kulman loiventamisesta. Pieniä muutoksia, joilla voi olla suurikin merkitys. Hajoavat renkaat ovat tulleet jo, eikö siis olisi aika tarttua kontaktiesteisiin? Kyllähän tästäkin käsittääkseni keskustelua on ollut, mutta harmikseni en niitä näin äkkiseltään löytänyt. Toinen puhuttu aihe on putkien painot, kuten sm-kisojen maxien finaaliradan putket. Kyllähän siitä pieni maksi vielä sujahtaa, mutta entäpä esim. isompikokoinen belgi?

Facebookin Dog Agility Safety-ryhmä on kyllä mielenkiintoista luettavaa, ja esim. tämä kuva on aika karua katsottavaa. Nopeuksien kasvaessa mikä tahansa tapaturma on mahdollinen, itsekin sm-kisoissa pariinkin kertaan todistin medikoirien ajautumista puomin keskiväliltä sivuun, vaikka linja puomille oli suora.

Mutta tosiaan, onko sitä hullu, kun haluaa agilitykoiran? Koira ei voi sanoa ääneen, että ei halua harrastaa tai johonkin koskee. Ilmaantuvat oireetkin voivat olla piilevinä jo ties kuinka kauan, kunnes jokin raja ylittyy. Rauhallisesti, ajan ja lihashuollon kanssa voidaan pelata, samoin harrastamalla terveellä koiralla. Iso osa agilitykoirista kuitenkin porskuttaa kilparadoilla pitkäänkin. Huonoa tuuria ja tapaturmia ei pystytä koskaan minimoimaan olemattomiin, täytyy vaan uskoa ja pitää itse silmät auki. Onnea on kasvattaja, joka ei painosta kisaamaan ;)

torstai 3. heinäkuuta 2014

Sosiaalinen pentu

Jokainen koira tarvitsee kokemuksia erilaisista tilanteista, ihmisistä ja paikoista vahvaa pohjaa varten. Lueskelin hieman erään nettipalstan ajatuksia siitä, voiko rokottamattomatonta pentua alkaa jo sosiaalistaa, joten jälleen kerran nettikirjoittelusta intoutuneena päätin ottaa tämän asian käsiteltäväksi.

Omalla kohdallani yksi tärkeimmistä tutustumiskohteista on toiset koirat. Positiiviset koirakokemukset kantavat pitkälle, ja voisin hyvin päästää rokottamattomankin pennun tapaamaan tuttuja, rokotettuja koiria. Ei rähiseviä tai aggressiivisia koirakontakteja, ja mieluiten ei myöskään kohti syöksyviä koiria. Pumpuliinhan pentua ei voi kääriä, mutta mahdollisuuksien mukaan vältetään. Rokotusten jälkeen suunta olisi kohti agilitykisoja, sillä missäpä muualla olisi yhtä suopeasti pentuihin suhtautuvaa väkeä ;) Samalla olisi mahdollisuus tutustua agilityhalleihin ja kisailmapiiriin. Kaupungin ilmapiiriä käydään vilkaisemassa jo ennen rokotuksia, tietysti ilman koirakontakteja.

Autoilun ohella olen miettinyt pieniä junamatkoja pennun kanssa, vaikka koirakirjat kannustavatkin mahdollisimman monenlaisissa kulkuvälineissä käymiseen. Bussimatkailusta en pidä itse ja ratikoita ei tällä seudulla ole tarjolla. Laivamatkailua olisi mukava päästä harjoittelemaan, mutta tämä on vielä auki, että käydäänkö merillä pentuaikana. Kaksi kulkuvälinettä kuitenkin listalla.

Erilaiset äänet sekä alustat ovat sitten seuraava pohdinnan kohde. Haluaisin, että pentu olisi mahdollisimman rauhallinen erilaisia ääniä kuullessaan niin äkkinäisistä paukkeista pitkäkestoisempaan meluun. Agilityhallireissuilla varmasti päästään ihmettelemään järjetöntä haukkukonserttia sisätiloissa, mutta äkkinäiset äänet on sitten vähän hankalampia treenattavia. Jostakin cd-tornin syövereistä pitäisi löytyä vanha paukkuäänite, täytyy varmaan kuunnella se ennen pennun tuloa, josko siitä olisi jotain apua. Kerrostalon äänet tulevat onneksi tutuksi jo pentuaikana. Alustoja mahdollisimman erilaisia, pitääkin alkaa jo selvitellä erilaisia pintoja lähialueilta.

Mitä erilaisiin ihmisiin tulee, niin lapsia ja miehiä kopeloimaan koiraa. Pyydän ihmisiä vilkaisemaan pennun suuhun ja kopeloimaan koko pennun läpi, että käsittely tulee tutuksi eri ihmisten taholta. Tärkeää on, että jokainen pennun suuhun vilkaiseva ihminen ei jätä leikkiä kesken, jos pentu venkoilee. Eläinlääkäriin tutustuminen on onneksi meille varsin helppoa.

Muista eläimistä en osaa sanoa vielä mitään. En ole yhtään kissaihminen, mutta hyväähän koirille suopeat kissakontaktitkin tietysti koiralle tekisivät. Hevosien sekä lehmien luo näillä näkymin on mahdollisuus, joten ne varmasti olisi hyvä käydä katsastamassa. Lampaatkin tietysti, mutta tällä alueella ei taida paimennusmahdollisuutta olla ja lemmikkilampaita harvoilla on.

Häkki myös kivana paikkana koiralle, olen ajatellut sallia pääsyn häkkiin koko ajan. En tule häkittämään koiraa, mutta kisoissa ja kokeissa oma rauhallinen paikka on ihan avainasemassa ja lisäksi autoillessa häkki on turvallinen matkustuspaikka. Samalla häkki toimii myös hyvänä nukkumapaikkana koiralle.

Lyhyt lista:
  • toiset koirat, muut eläimet
  • auto, juna
  • äänet, pinnat
  • häkki
Tavoitteena on siis mahdollisimman rento pentu erilaisissa tilanteissa ja äkkinäisistä tilanteista palauduttaisiin mahdollisimman nopeasti. Katsotaan, onnistunko sellaisen koirakansalaisen saamaan. En kirjoittanut blogipostaukseen aivan kaikkia ajatuksia pennun sosiaalistamisesta, mutta Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirjasta voi löytyä näitä ajatuksia hieman lisää! Yksinolosta kirjoittelen vähän myöhemmin oman tekstinsä.