Onko sitä hullu, kun haluaa agilitykoiran?

Luulisin, että monet ovat törmänneet netissä Plikan tarinaan, ja kyllähän tuo minussakin ajatuksia herättää juurikin sen suhteen, että onko sitä mitään järkeä harrastaa agilityä. Vaikka kuinka ottaisi hitaasti ja ei kiirehtisi kisakentille, niin kyllähän se ajatus takaraivossa koko ajan kytee, että mitäpä jos.

Luultavimmin tuleva koirani on pikkumaksi, mikäli päädyn narttuun, eli tullaan kohtaamaan nuo 65cm rimat siinä vaiheessa hieman kauhulla. Hyppytekniikkahan tulee olla kunnossa oli säkäkorkeus mikä tahansa. Uskallan varovaisesti kuitenkin sanoa, että useimmissa kansallisissa kisoissa taitaa rimat olla kuitenkin hieman matalammalla kuin tuon 65cm. Ainakin toivottavasti.

Yhdyn Lotta Vuorelan mielipiteeseen joustavista kontaktiesteistä sekä a-esteen kulman loiventamisesta. Pieniä muutoksia, joilla voi olla suurikin merkitys. Hajoavat renkaat ovat tulleet jo, eikö siis olisi aika tarttua kontaktiesteisiin? Kyllähän tästäkin käsittääkseni keskustelua on ollut, mutta harmikseni en niitä näin äkkiseltään löytänyt. Toinen puhuttu aihe on putkien painot, kuten sm-kisojen maxien finaaliradan putket. Kyllähän siitä pieni maksi vielä sujahtaa, mutta entäpä esim. isompikokoinen belgi?

Facebookin Dog Agility Safety-ryhmä on kyllä mielenkiintoista luettavaa, ja esim. tämä kuva on aika karua katsottavaa. Nopeuksien kasvaessa mikä tahansa tapaturma on mahdollinen, itsekin sm-kisoissa pariinkin kertaan todistin medikoirien ajautumista puomin keskiväliltä sivuun, vaikka linja puomille oli suora.

Mutta tosiaan, onko sitä hullu, kun haluaa agilitykoiran? Koira ei voi sanoa ääneen, että ei halua harrastaa tai johonkin koskee. Ilmaantuvat oireetkin voivat olla piilevinä jo ties kuinka kauan, kunnes jokin raja ylittyy. Rauhallisesti, ajan ja lihashuollon kanssa voidaan pelata, samoin harrastamalla terveellä koiralla. Iso osa agilitykoirista kuitenkin porskuttaa kilparadoilla pitkäänkin. Huonoa tuuria ja tapaturmia ei pystytä koskaan minimoimaan olemattomiin, täytyy vaan uskoa ja pitää itse silmät auki. Onnea on kasvattaja, joka ei painosta kisaamaan ;)