Sytytit rintaani palon sitä sammuta en

Tänään päästiin ryhmäpaikalle, mutta tarjolla olikin vähän erilainen treenikerta! Hallilla oli valmis ratapohja, mutta sen sai suorittaa 30 sekunnissa juuri niin kuin itse tahtoi. Ämpäreistä sai arpoa 3 tehtävää tehtäväksi radalla: helpot ohjauskuviot, haastavammat ohjauskuviot ja härdellit. Härdellien ideana oli rikkoa tavanomaista suoritusta esimerkiksi niin, että ohjaaja pyörähtää ympäri tai vilkuttaa yleisölle.

Käämin kanssa tehtiin neljä kierrosta ja pysyttiin ensimmäisellä kerralla vain yhden lapun suorituksessa, kun kelpie kävi aavistuksen turhan kuumana. Pointsit kuitenkin siitä, että se kykeni tekemään ja teki ihan oikeinkin, vaikka rata muodostui samalla kun tehtiin. Tehtävänä oli takaaleikkaus ja jäin siinä jonkin verran jälkeen tuolla a:n viereisellä putkella, joten Käämi vähän kyseli (ihan uusi juttu). Teki todella hienon puomikontaktin!

Toisella kerralla olin itse selkeämpi. Tein sen takaaleikkauksen tähänkin samassa paikassa ja kerkesin nyt paremmin oikeaan paikkaan. Puomin kontakti jälleen hyvä, alkaa tuntua todella hyvältä! Tämän radan lappua en enää muista, kun en tajunnut niitä kirjoitella ylös. Käämi oli selkeästi rauhallisempi tällä radalla ja helpommin hallittavissa.

Kolmannella kierroksella oli takaakierto ja nappasin härdellilapuksi "hymyile maireasti koiran ollessa putkessa". No, oli aika jumalattoman päheä putki, että olisi hymyilyttänyt muutenkin. Puomi venähti vähän pitkäksi, mutta koutsin mukaan taisi olla vain arviovirhe, kun kuitenkin pysähtyi selkeästi vaikkei osunutkaan kontaktipinnalle. Tässä taisi tulla rimakin alas ja alussa kävi moikkaamassa koutsia, mutta muuten antoi yleisön olla rauhassa. Jee!

Neljännellä ja viimeisellä kierroksella tehtävänä oli peruskäännös. Rimoja laskiessa Käämi teki samaa mitä treeneissä eli käskin maahan odottamaan, kesti häiriössäkin! Puomin kontakti todella makea samoin keinu, niistä kehuja meille. Todella kivaa, että puomin kontaktin vahvistaminen teki näin nopeasti tulosta.

Ei se kaikilla radoilla ihan kaikkia ohjattuja esteitä tehnyt, mutta treenin ideana olikin jatkaa suoritusta, vaikkei ihan toimisikaan. Teki ihan hyvää siirtyä pois mukavuusalueelta, kun yleensä valmiiden numeroiden kanssa on helppo treenata ja pohtia sopiva ohjauskuvio juuri siihen. Sai kehuja tekemisestään jokaisella vuorolla, joten hyvällä mallilla alkaa olla.

Tästä on todella hyvä jäädä säännöllisistä treeneistä pois, vaikka vähän mielessä poltteleekin tuurausvuorojen ostaminen silloin tällöin. Katsotaan, kuinka käy. Näin hyvällä fiiliksellä tekisi mielellään vielä lisääkin, onneksi on perjantai ja lauantai vielä tällä viikolla. Muut harrasteetkin toki tekisi ihan hyvää, mutta jos sitä välillä...

Täysillä nollast sataan

Viime viikon agilitytreeneistä ei paljoa tullut kerrottavaa, kun Käämi kehitti itselleen jostain lähtöahdistuksen. Vietettiin suurin osa ajasta miettien, miten siihen lähtöön oikein kuuluukaan jäädä. Käämi siis jäi istumaan, mutta heti mun liikkuessa se lähti pois paikoiltaan. Parin onnistuneen kerran jälkeen lähettiin kokonaan pois hallilta.

Tällä viikolla käytiin myös ja samaa lähtöahdistusta oli edelleen, mutta siitä päästiin yli nopeammin ja päästiin tekemäänkin! Meidän treenit alkaa tältä vuodelta olemaan ohi säännöllisesti, joten nappasin kameran mukaan ja kuvasin hieman videomateriaalia. Ensi viikolla käydään vielä ohjatuissa ja yksin treenaamassa, tarkoitus oli mennä myös huomenna, mutta omistaja on tietysti kipeä...

Pitemmittä puheitta, tässä ratapätkävideo:


Pätkin osiin, kun ei tehdä keppejä osana rataa. Puomin kanssa ollaan tehty aika paljon ihan perustreeniä ja uskallan sen taas ottaa mukaan rataan. Ei tosin kuin ihan muutama kerta. Pari ihmisen ohjaamattomuutta paljastuu videolta, ihan omia mokia ja kuutamolla olemista. Käämi kuitenkin tekee juuri niin kuin pyydetään. Rimat oli noin 40 tai 45 cm ja ei tullut kertaakaan alas. Viime viikolla Käämi teki muutaman 50 cm rimankin, ei moitittavaa!


Videota otin myös meidän puomitreeneistä. Sen ilmaisen OMD-kokeilujäsenyyden oppeja on tuossa muutamaa käytetty ja ensimmäistä kertaa leikitin patukalla kontaktipinnalla. Siitä on lopussa aika pitkä pätkä, kun halusin näyttää miten nopeasti se hoksasi asian laidan. Vinossa se on ja saattaa tipahdella luvatta pois eikä sen fokus ole vielä edessä, mutta haluan vahvistaa sen, että siellä oikeasti voi pysyä tapahtui mitä tapahtui. Fokusta aletaan opettelemaan tässä talven aikana kotona jollakin metodilla, vaikka esteelle ei päästäisikään.

Käämi tapasi alkuviikosta myös Riskiä ja Donia, mutta oli tylsä tosikko. Alkaa pieni hyväuskoinen hölmö myös pikkuhiljaa hävitä.

Loppukevennykseksi:

Mä olin sama honkkeli joulukuus

Vuoden näyttelyt päätettiin tänään Porvoossa ja samalla hyvästeltiin junioriluokka.

Tuomarina oli irlantilainen Colm Hastings ja hänelle voisin tulevaisuudessa viedä Käämin uudelleenkin.

"Lively young lad with good outline. Excellent temperament. Good eye, bite & earset. Plenty bone & substance, still work in progress. Would benefit from ring craft classes. He is nice dog."

JUN ERI1

 SA jäi valitettavasti uupumaan ja täytyy myöntää, että hieman toki harmittaa. SERT olisi nimittäin tullut Käämille, jos se olisi SA:n saanut. Arvostelu on kuitenkin sen verran ihana ja Käämin näyttelypaikkakäyttäytyminen yhdeksän puoli kymmenestä, joten lähdetään sertijahtiin sitten ensi vuonna. Käämin luonnetta on kehuttu nyt kolmessa virallisessa näyttelyarvostelussa, tosi kiva juttu!

Käämi oli kehässä tosi kiva, ehkä hieman jo väsynyt odottelusta, vaikka vietti aikaansa omassa häkissä. Taisi liikkeessä haukahtaa muutaman kerran, mutta muuten ravasi todella nätisti. Seisoa ei ihan malttanut samoilla sijoillaan kauhean pitkään, mutta omaan silmään esiintyi ihan edukseen. Tuomarin Käämi otti vastaan omana itsenään, mutta malttoi kestää suurinpiirtein maan tasalla ja olla murtamatta tuomarin nenää.

Muutenkin näyttelypaikalla Käämi käyttäytyi todella erinomaisesti. Oli kiinnostunut muista kyllä ja haukkui muutaman kerran, mutta luopui ja hiljeni käskystä. Häkissä oli hiljaa myös silloin, kun en ollut lähettyvillä. Oikein mukava näyttelykaveri!

Kun lystinpito vallan saa

Take a Kelpie, they said, it'll be fun, they said.

Onhan se pääasiassa, mutta kun samana päivänä jätetään jäljet takareiteen ja vuodatetaan verta oikean käden keskisormen kynnen alta, niin huumori loppuu. Onneksi kuitenkin viikon aikana on ollut paljon hyvääkin, aloitetaan vaikkapa viime perjantain agitreeneistä.

Aloitettiin pelkällä puomitreenillä ja nopeasti se alkoi parantua. Hyödynsin OneMind Dogsin ilmaiskuukauden ja kävin sieltä poimimassa muutaman vinkin ja tehtiinkin sitten Käämin kanssa niin, että oli hihnassa ettei päässyt palkalle. Lelusta kiihtyy liikaa, joten palkkasin ihan vaan namilla. Nopeasti alkoi siirtää fokusta eteen ja kesti paikoillaan. Tarvitaan kuitenkin lisää duunia ehdottomasti.

Rataakin tehtiin, mutta puomin jälkeiseltä hypyltä. Vinohypyt tosi hyvät, haki putken hyvin ja tuolle 8 hypylle kokeilin kahta eri versiota. Toinen oli niin, että olin valmiina vastaanottamassa putken puolella ja toisella kerralla takaaleikkasin. Ehdottomasti nopeampi takaaleikkauksella, vaikka hakee putken todella hyvin. Irtoaminen ei tuota ongelmia, kokosi tosi hyvin itsensä takaisinkäännökseen ja 13 ei tuottanut ongelmia. Varsin onnistuneet fiilikset. Rimat alkaa olla jo 40-45 cm ja teki se muutaman kerran 50cm. Hyvällä tekniikalla hyppää ainakin toistaiseksi!

Kuva, jonka breezled (@breezled) julkaisi 3. 09ta 2016 klo 8.41 PDT

Viikonloppu vietettiin äitini luona ja käytiin kiertämässä yhtenä päivänä noin 9km lenkki. Sisäinen paimen muistuttaa tälläisillä lenkeillä itsestään, kun autoja ei tule vastaan kuin harvakseltaan. Kaupungissahan tämä ei reagoi enää ollenkaan autoihin, nyt sain palautella vähän maan pinnalle takaisin. Uskoi onneksi kerrasta ja meni kontaktissa ohi loppumatkan. Huoh. Joskus muistuttaa, että on vasta 15 kuukautta. Annoin rallatella vielä hetken matalassa rannassa, missä tosin vaan kahlaili.

Maanantai otettiin ihan iisiä, tiistaille oltiin ilmoittauduttu rallytokon ratatreeneihin, mihin ei kuitenkaan sitten mun ollessa kipeä päästy. Kelpielle oli kuitenkin pakko keksiä aktiviteettia, niin käytiin kahden tunnin hidastempoinen maastolenkki. Keskiviikkona ajeltiin mätsäriin kenraaliharjoituksiin, ja no... Sanotaan nyt niin, että hyvää ja huonoa tasaisessa suhteessa. Käämi on keksinyt, että haukkuminen on kivaa ja varsinkin alkuinnostuksissaan tykkää käyttää ääntänsä aika paljon. Lopetti kuitenkin suuremman hölmöilyn ja alkoi ottaa kontaktiakin. Parikehässä mieluusti olisi murtanut tuomarin nenän, kun ihmiset on maailman parasta, ja sai ihan oikeutetusti sinisen nauhan. Pitkä odottaminen tuotti lisää haukkua, mutta onneksi keskittyi omiin puuhiinsakin. Sinisten kokoomakehässä seisoi kuitenkin hienosti, lämmintä kättä ja pikapikaa kotiin. Onneksi saatiin torstaina kuitenkin vielä kenraalin päälle kenraalit ja muutama ihminen kävi kopeloimassa Käämin. Palautettiin kelpie lisäksi ruotuun Elvin kanssa lenkkeillen. Kysehän ei ole siitä, etteikö antaisi katsoa. Ei vaan malta olla paikallaan ja haluaisi pussata puhki.

Tälle päivälle mietiskelin vähän vapaapäivää, mutta koska eilinen oli loppuen lopuksi aika kevyt pikaisine kopelointeineen ja lenkkeineen, niin käytiin sitten kuitenkin pikaisesti agilityhallilla.

Ykköshypyn ja putken väli oli aika tiivis, mutta kääntyi todella hyvin välistä. Hallille oli tullut uusi keinu ja siitä muodostuikin Käämin uusi lemppari. Keinulle tekee oikein loistavat kontaktit, jää tosin keskivaiheille toistaiseksi odottelemaan, että lauta laskee. Muuri oli täysikokoinen ja ensimmäisellä kerralla sain huijattua yli, toisella kerralla iski rimakauhu. Muutaman toiston jälkeen suoritti muurin taas osana rataa. Vitosputken päätä ei millään meinannut löytää, siihen kohtaan ei osu valoa ja putki on väritykseltään sininen, liekö se syynä. Jäin itse odottelemaan tuon seiskahypyn luo ja vippasin sen siitä yli, suoritti niillä parilla toistolla joka kerta kutoshypyn ilman ongelmia ja ei tiputellut rimoja missään vaiheessa. Seiskalta kokosi itsensä tosi hyvin kasille.

Pidettiin tauko ja yritin miettiä pääni puhki tuon 11-12-13-14 kanssa. Takaaleikkaukseen en olisi mitenkään kerennyt, joten se suljettiin pois. Persjättöä kokeilin, ensimmäisellä toistolla ei onnistunut, toisella toistolla onnistui. Valssiakin kokeilin ja taisi mennä kaikista sujuvammin sillä, kun pystyin varmistamaan, että hyppää kahdentoista. Lopetettiin putkeen ja loppupätkässä ei sitten ongelmia ollutkaan.

Kaikenkaikkiaan jäi hyvä fiilis treeneistä eikä taaskaan tarvinnut kauaa tehdä. Osaa kyllä niin uskomattomia juttuja, vaikka mitään vippauksia esteen yli en ole koskaan tehnytkään. Hieno Käämi! Kennel-Rehun auton kautta kotiin ja odottelemaan huomista näyttelypäivää pelonsekaisin fiiliksin...

Kuunnellaan sateen ropinaa

Syyskuu ja kesä virallisesti ohi.

Onneksi eilen kuitenkin päästiin nauttimaan auringonpaisteesta ja ajeltiinkin moikkaamaan Ellaa ja Elviä ennen heidän lomaltapaluuta. Käytiin itseasiassa lenkillä tällä viikolla kaksi kertaa yhdessä ja Käämille tekee tällainen ei-riekkumisseura todella hyvää. Käämi kohteliaasti väistää Elviä ja itseasiassa tuon yhteiskuvan ottaminen olikin haasteellista, kun Käämi ei meinannut uskaltaa olla Elvin vieressä. Edellinen yhteiskuva oli tämä ja nyt ei pysytä eri syystä paikallaan.

Syksy tarkoittaa nyt sellaista, että Käämin kanssa tehdään ainakin syyskuun ajan vielä agilityjuttuja. Hirvikärpäsiä tarttui eiliseltä lenkiltä mukaan muutama, mutta niitä uhaten palataan tekemään myös metsään esineruutuja ja toivotaan, että vältytään kyiltä, karhuilta ja hirviltä. Uimakausi on myös päättynyt.

Porvooseen lähdetään näin komeana, paikalla viisi kelpietä. Kiitos Ellalle kuvasta!