Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima

Keskiviikon huuma jatkuu!

Vaatimattomasti ihanin, parhain, täydellisin, makein ja upein Käämi-kelpie. Meidän tavoitteet treeniflowsta on vihdoin ja viimein saavutettu! Yhteistyö sujuu ja aika usein päästään radat loppuun asti ilman korjauksia tai muutamalla korjauksella. On se tullut puolessa vuodessa ihan uskomattoman paljon eteenpäin, mutta on sen pohjat kyllä rakennettu viime vuoden aikan ihan loistavasti.

Tänään oli ratateemana irtoaminen. Onnistui kertaheitolla, irtosi erinomaisesti ja suoritti itsenäisesti myös esteitä, jotka tarvitsevat vielä ajoittain hieman tukea (keinu). Teki myös kaksi lähtöä, jotka kesti ja lähti vasta luvalla, jipii!!

Ensimmäiseen putkeen ampui kuin tykin suusta ja löysi tuon puomin alla olleen putken hyvin. Ajattelin ensin tehdä vastakäännöksen takaakiertoon, mutta ehdin tekemään helposti persjätön putkelle, joten tehtiin sitten niin. A-estettä ei tehty, joten jatkettiin suoraan kasihypyltä. Puomin hakee hyvin ja kontakti oli hieno, vaikka joutui suorittamaan itsenäisesti alasmenoa. Toki valahti hieman vinoon, joten fokustreeniä voisi muistutella ajoittain.

Ohjasin keinun tosiaan keppien toiselta puolelta ja ensimmäisellä vedolla vähän epäröi, joten valahti todella rumasti vinoon. Paransi kuitenkin huomattavasti treenin edetessä. Ehdin tekemään hyppyjen jälkeiselle putkelle persjätön ja Käämi kääntyi putkelta kohti keppejä. Keppejä ei kuitenkaan tehty, joten jatkettiin rataa samalta putkelta, mutta niin että olin itse puomin toisella puolella. Käämi suoritti hypyt ilman epäröintiä ja sen sai todella nätisti käännettyä viimeiseen putkeen.

Todella hyvä treeni! Tehtiin lopuksi vielä kertaalleen rata sekä muutama kontakti niin, että kävin leikityttämässä kontaktialueella. Kesti hyvin sekä keinulla että puomilla, vaikka tätä ollaan taidettu tehdä viimeeksi alkuvuodesta.

On se kyllä uskomaton. Kouluttajakin sanoi, että rennon ja helpon näköistä menoa. Katsotaan yltääkö tämä fiilis tulevaisuudessa myös kisaradoille, mutta treeneissä tämä on kyllä täyttä kultaa.

Mus on voima, jota en voi vaimentaa

Toimistotyön ihanuutta on, että ehditään oikeasti harrastamaankin enemmän kuin vain kerran viikossa. Opinnäytetyön teorian runkokin on viimeistelyjä vaille valmis ja empiria odottaa, joten päästään Käämin kanssa nyt oikeasti tekemään viikolla useampaankin otteeseen kaikkea kivaa.

Tästä päästäänkin aasinsillan kautta siihen, mitä olen pohdiskellut. Mietin Käämin häiriönkestoa ja totesin, että vaikka ollaan tehty häiriötreenejä pentuaikoina, niin metsään mentiin siinä kohdassa, kun ei päästykään penturyhmään ohjaajan ollessa liian kokenut. Kuitenkin käsissä oli ensimmäinen oma koira, joten olisi ehdottomasti tarvittu penturyhmää meille. En sitten hakeutunut silloin koiran kanssa, joka ei ollut lähellekään estevalmis, normaaliin viikkoryhmään, sillä koin ettei meidän kannattanut viedä keneltäkään muulta paikkaa. Nyt olisin vähän itsekkäämpi ja mentäisiin pokkana sinne muiden keskelle. No, tuskin se on täysin pilattu ja tekemällä oppii, koira kuitenkin kasvaa henkisesti niistä pienistäkin onnistumisista.

Tämän viikon agilitytreeneissä aloitettiin suoraan tekemään rataa. Jostain syystä Käämi ei suostu menemään ilman vauhtia tuon hallin putkiin. En tiedä, että onko ne sitten jotenkin liukkaammat kuin vanhan treenihallin vai mikä niissä on, koska ei se muualla putkiin ole kieltäytynyt menemästä. Putkihullu se ei ole muutenkaan, mutta on kuitenkin aina hakeutunut niihin ihan näppärästi. Vauhtia kun on, niin sitten se kyllä menee ja irtoaa niihin. Voihan se olla kyse siitä lukosta.

Ensimmäisellä radalla sain noottia siitä, että en alussa kertonut koiralle tarpeeksi ajoissa suuntaa, mihin kääntyä. Hupsista, tämän jälkeen saatiin Käämikin koottua paremmin hypyille ja kääntymään näppärästi. Ensimmäisen puomin juoksi pitkäksi, mutta kuulemma oli yrittänyt stopata kontaktialueelle. A-esteen alla olevalla putkella olin itse aika myöhässä, joten sinne en ehtinyt tekemään persjättöä millään toistolla, mutta onneksi Käämi lukee kohtuullisen hyvin takaaleikkauksia. Takaaleikkauksen tein myös ennen keinua olleelle hypylle ja se oli kyllä makea. Ensimmäinen keinu oli lentokeinu, ihan täysin omaa syytäni. Lopussa ei sitten ollutkaan mitään, a-estettä ei siis edelleenkään tehty osana rataa.

Treenikaverit sai sanoa rumasti härväävälle kelpielle ja se kääntyi toisella suoritusvuorolla jo puolestavälistä takaisin! Luultavasti tämäkin saadaan joskus hallintaan. Käämihän lähtee siis ainoastaan välihömpöttelyillä eli ei karkaa onneksi radalta, joten pitää ottaa taukokäsky tähän käyttöön. Aloitettiin ensimmäinen vuoro muutamalla a-esteen läpijuoksulla ihan vain kartoituksen vuoksi ja himmaa hieman kontaktialueelle/loikkaa aika korkealta. Ei siis olla tehty tätä niin ajatuksella, mutta luultavasti lähdetään rakentamaan mattotreenin kautta.

Sitten hömpättiin. Olin unohtanut Käämin treenipatukan autoon! Uskomatonta. Palkkasin Käämiä sitten ihan vain hyppyyttämällä vasten ja namilla, tehtiin sivulletuloja ja yksittäisenä puomia. Sen jälkeen tehtiin muutama lähtöasento ilman, että edessä oli yhtään estettä ja niin, että liikuin. Se toimi, ainoastaan yhden kerran Käämi oli sitä mieltä, että ei hän kyllä nyt viitsisi oikein tulla. Oli kuitenkin erittäin hyvä ja tehtiin loppuun vielä sama ratapätkä uudestaan. Hyvät fiilikset jäi hallin puolelta. Kyllä se tästä, hitaasti mutta varmasti.

Tänään käytiin rallytokon ratatreeneissä, joihin kerrankin mahduttiin. Tajusin vasta ilmoittautumisen jälkeen, että samalla kentällä on samaan aikaan näyttelytreenit. Noh, rohkea rokan syö ja ainakin hyvää harjoitusta, vaikkei ihan täydellisesti menekään.

Ensimmäisellä vuorolla Käämi oli ihan lentoon lähdössä. Sillä ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä oltiin tultu tekemään. Myönnetään, ei me olla kauheasti rallytokon ratatreenejä tehtykään ja tuo häiriön määrä oli kyllä aika vaikea. Käämi haukkui ja oikein mikään kielto ei meinannut tehota. Päädyin lopulta käskemään koiran maahan ja syöttämään namit niin, että Käämi joutui vielä itse etsimään ne ruohikosta. Ensimmäisellä vuorolla kävi myös harvinaisen selväksi, että hihna oli meille molemmille aivan outo kapistus näissä touhuissa. Hups, kuka treenaa koiraansa aina irti...

Jos en nyt ihan väärin muista, niin kyltit olivat seuraavat:

Koira eteen vasemmalta sivulle: Meille tuttu liike, mutta Käämi ei ollut päässyt lainkaan vauhtiin. Haukkui, edisti, hölmöili. Uusittiin muutamaankin otteeseen ennen kuin sain edes puoliksi onnistuneen suorituksen.
Pujottelu: Hirmu lyhyet välit kartioissa, uusittiin tämäkin pariin otteeseen. Helposti ajautui kartion päälle, voisin ehkä itse tehdä laajemmat kaarrokset. Oli kuitenkin jo edes hieman mukana.
Liikkeestä maahan: No ei onnistunut tämäkään bravuuri ensimmäisellä ja radan poikki mennyt treenikaveri sai Käämin pasmat sen verran sekaisin, että otti aikansa taas palata maan pinnalle.
Käännös vasempaan: Näitä ollaan nyt treenattu, Käämikin oli jo kohtuullisesti mukana tekemässä.
Koira eteen, askeleet peruuttaen: Ei olla koskaan tehty! Ihan ufo liike meille, jätettiin väliin ekalla.
Käännös vasempaan: Ei moitittavaa, seurasi vaikkakin edistäen. Ei singonnut maata kiertävälle radalle.
Koira istu, kierrä koiran ympäri: Meni maahan käskysanalla istu. Muutaman kerran kokeiltiin ja jäi istumaan, pysyi ensimmäisellä kierroksella paikallaan.
360 astetta oikeaan: Aika hyvä!
Vasen täyskäännös: Tämäkin hyvä!
270 astetta vasempaan: Näitä ollaan treenattu ihan sikana, ei tipahtanut istumaan.
Koira eteen oikealta sivulle: Meidän bravuureita taas, oli loistava.

Loppua kohden parani siis ihan huomattavasti. Meidän vuorolla alkoi räntäsade, jonka seurauksena näyttelytreenaajat suuntasivat kotiin, joten mentiin kentän sivuun tekemään seuruuta ja sivulletuloja. Toiselle vuorolle asteli jo ihan eri koira, olihan se edelleen vähän lentoon lähdössä, mutta kuitenkin keskittyi asiaan. Otettiin suorituksesta vielä hieman vauhtiakin pois, niin johan toimi. Haukkuminenkin jäi ensimmäiselle kierrokselle, jipii!

Alun kyltit menivät loistavasti, yritettiin tällä kierroksella myös tuota uutta kylttiä. Kohtuullisen hyvä, namilla tosin autettu. Kiertokyltillä kääntyi mun mukaan, joten yritettiin sitä muutaman kerran. Ennakoi kääntymällä jo ennen mun liikettä, joten huomiota kiinnitettävä asiaan. Loppu olikin sitten oikein loistava, ei mitään pahaa sanottavaa.

Tiedetäänpähän mitä otetaan nyt treeniohjelmaan mukaan. Rallyn suhteen taidetaan lieventää myös vuoden tavoitteita, eipä meillä mikään kiire ole. Eihän sitä tietysti ikinä tiedä nyt kun aletaan oikeasti tekemään näitä juttuja ihan ajatuksella, niin voihan se kehitys olla ihan huima ja tällaiset ongelmat tuntuvat molempien lajien osalta ihan absurdeilta puolen vuoden päästä. Toivon ainakin, että voin joskus palata näihin kirjoituksiin ja ehkä hieman hymyillä, että ollaan tultu paljon eteenpäin.

Kävin tänään hakemassa Käämin uuden hienon jälkiliinan (jonka hipelöimistä en voi lopettaa!) ja autoon ilmahaan. Tuo ilmahaka on ihan loistava ostos, vaikka eihän se tietenkään tarkoita, että koiran voi autoon kesäkuumalla jättää. Antaa kuitenkin hieman enemmän pelivaraa esim. huoltsikoille pysähtyessä, kun kontin voi jättää auki niin, että kukaan ei vahingossakaan pääse autoon. Käämin häkki ei nimittäin täytä koko konttia, joten siitä pääsisi helposti häkin ohi sisälle. Nyt on 25 cm ilmarakoa, josta ei kyllä yksikään ihminen pääse.

Nyt kun tulisi vielä Käämin uudet jälkivaljaat, niin voisi tehdä pienen esittelyn jälkitreenipäivityksen ohella.

Täysillä nollast sataan

Viime viikon agilitytreeneistä ei paljoa tullut kerrottavaa, kun Käämi kehitti itselleen jostain lähtöahdistuksen. Vietettiin suurin osa ajasta miettien, miten siihen lähtöön oikein kuuluukaan jäädä. Käämi siis jäi istumaan, mutta heti mun liikkuessa se lähti pois paikoiltaan. Parin onnistuneen kerran jälkeen lähettiin kokonaan pois hallilta.

Tällä viikolla käytiin myös ja samaa lähtöahdistusta oli edelleen, mutta siitä päästiin yli nopeammin ja päästiin tekemäänkin! Meidän treenit alkaa tältä vuodelta olemaan ohi säännöllisesti, joten nappasin kameran mukaan ja kuvasin hieman videomateriaalia. Ensi viikolla käydään vielä ohjatuissa ja yksin treenaamassa, tarkoitus oli mennä myös huomenna, mutta omistaja on tietysti kipeä...

Pitemmittä puheitta, tässä ratapätkävideo:


Pätkin osiin, kun ei tehdä keppejä osana rataa. Puomin kanssa ollaan tehty aika paljon ihan perustreeniä ja uskallan sen taas ottaa mukaan rataan. Ei tosin kuin ihan muutama kerta. Pari ihmisen ohjaamattomuutta paljastuu videolta, ihan omia mokia ja kuutamolla olemista. Käämi kuitenkin tekee juuri niin kuin pyydetään. Rimat oli noin 40 tai 45 cm ja ei tullut kertaakaan alas. Viime viikolla Käämi teki muutaman 50 cm rimankin, ei moitittavaa!


Videota otin myös meidän puomitreeneistä. Sen ilmaisen OMD-kokeilujäsenyyden oppeja on tuossa muutamaa käytetty ja ensimmäistä kertaa leikitin patukalla kontaktipinnalla. Siitä on lopussa aika pitkä pätkä, kun halusin näyttää miten nopeasti se hoksasi asian laidan. Vinossa se on ja saattaa tipahdella luvatta pois eikä sen fokus ole vielä edessä, mutta haluan vahvistaa sen, että siellä oikeasti voi pysyä tapahtui mitä tapahtui. Fokusta aletaan opettelemaan tässä talven aikana kotona jollakin metodilla, vaikka esteelle ei päästäisikään.

Käämi tapasi alkuviikosta myös Riskiä ja Donia, mutta oli tylsä tosikko. Alkaa pieni hyväuskoinen hölmö myös pikkuhiljaa hävitä.

Loppukevennykseksi:

Kun lystinpito vallan saa

Take a Kelpie, they said, it'll be fun, they said.

Onhan se pääasiassa, mutta kun samana päivänä jätetään jäljet takareiteen ja vuodatetaan verta oikean käden keskisormen kynnen alta, niin huumori loppuu. Onneksi kuitenkin viikon aikana on ollut paljon hyvääkin, aloitetaan vaikkapa viime perjantain agitreeneistä.

Aloitettiin pelkällä puomitreenillä ja nopeasti se alkoi parantua. Hyödynsin OneMind Dogsin ilmaiskuukauden ja kävin sieltä poimimassa muutaman vinkin ja tehtiinkin sitten Käämin kanssa niin, että oli hihnassa ettei päässyt palkalle. Lelusta kiihtyy liikaa, joten palkkasin ihan vaan namilla. Nopeasti alkoi siirtää fokusta eteen ja kesti paikoillaan. Tarvitaan kuitenkin lisää duunia ehdottomasti.

Rataakin tehtiin, mutta puomin jälkeiseltä hypyltä. Vinohypyt tosi hyvät, haki putken hyvin ja tuolle 8 hypylle kokeilin kahta eri versiota. Toinen oli niin, että olin valmiina vastaanottamassa putken puolella ja toisella kerralla takaaleikkasin. Ehdottomasti nopeampi takaaleikkauksella, vaikka hakee putken todella hyvin. Irtoaminen ei tuota ongelmia, kokosi tosi hyvin itsensä takaisinkäännökseen ja 13 ei tuottanut ongelmia. Varsin onnistuneet fiilikset. Rimat alkaa olla jo 40-45 cm ja teki se muutaman kerran 50cm. Hyvällä tekniikalla hyppää ainakin toistaiseksi!

Kuva, jonka breezled (@breezled) julkaisi 3. 09ta 2016 klo 8.41 PDT

Viikonloppu vietettiin äitini luona ja käytiin kiertämässä yhtenä päivänä noin 9km lenkki. Sisäinen paimen muistuttaa tälläisillä lenkeillä itsestään, kun autoja ei tule vastaan kuin harvakseltaan. Kaupungissahan tämä ei reagoi enää ollenkaan autoihin, nyt sain palautella vähän maan pinnalle takaisin. Uskoi onneksi kerrasta ja meni kontaktissa ohi loppumatkan. Huoh. Joskus muistuttaa, että on vasta 15 kuukautta. Annoin rallatella vielä hetken matalassa rannassa, missä tosin vaan kahlaili.

Maanantai otettiin ihan iisiä, tiistaille oltiin ilmoittauduttu rallytokon ratatreeneihin, mihin ei kuitenkaan sitten mun ollessa kipeä päästy. Kelpielle oli kuitenkin pakko keksiä aktiviteettia, niin käytiin kahden tunnin hidastempoinen maastolenkki. Keskiviikkona ajeltiin mätsäriin kenraaliharjoituksiin, ja no... Sanotaan nyt niin, että hyvää ja huonoa tasaisessa suhteessa. Käämi on keksinyt, että haukkuminen on kivaa ja varsinkin alkuinnostuksissaan tykkää käyttää ääntänsä aika paljon. Lopetti kuitenkin suuremman hölmöilyn ja alkoi ottaa kontaktiakin. Parikehässä mieluusti olisi murtanut tuomarin nenän, kun ihmiset on maailman parasta, ja sai ihan oikeutetusti sinisen nauhan. Pitkä odottaminen tuotti lisää haukkua, mutta onneksi keskittyi omiin puuhiinsakin. Sinisten kokoomakehässä seisoi kuitenkin hienosti, lämmintä kättä ja pikapikaa kotiin. Onneksi saatiin torstaina kuitenkin vielä kenraalin päälle kenraalit ja muutama ihminen kävi kopeloimassa Käämin. Palautettiin kelpie lisäksi ruotuun Elvin kanssa lenkkeillen. Kysehän ei ole siitä, etteikö antaisi katsoa. Ei vaan malta olla paikallaan ja haluaisi pussata puhki.

Tälle päivälle mietiskelin vähän vapaapäivää, mutta koska eilinen oli loppuen lopuksi aika kevyt pikaisine kopelointeineen ja lenkkeineen, niin käytiin sitten kuitenkin pikaisesti agilityhallilla.

Ykköshypyn ja putken väli oli aika tiivis, mutta kääntyi todella hyvin välistä. Hallille oli tullut uusi keinu ja siitä muodostuikin Käämin uusi lemppari. Keinulle tekee oikein loistavat kontaktit, jää tosin keskivaiheille toistaiseksi odottelemaan, että lauta laskee. Muuri oli täysikokoinen ja ensimmäisellä kerralla sain huijattua yli, toisella kerralla iski rimakauhu. Muutaman toiston jälkeen suoritti muurin taas osana rataa. Vitosputken päätä ei millään meinannut löytää, siihen kohtaan ei osu valoa ja putki on väritykseltään sininen, liekö se syynä. Jäin itse odottelemaan tuon seiskahypyn luo ja vippasin sen siitä yli, suoritti niillä parilla toistolla joka kerta kutoshypyn ilman ongelmia ja ei tiputellut rimoja missään vaiheessa. Seiskalta kokosi itsensä tosi hyvin kasille.

Pidettiin tauko ja yritin miettiä pääni puhki tuon 11-12-13-14 kanssa. Takaaleikkaukseen en olisi mitenkään kerennyt, joten se suljettiin pois. Persjättöä kokeilin, ensimmäisellä toistolla ei onnistunut, toisella toistolla onnistui. Valssiakin kokeilin ja taisi mennä kaikista sujuvammin sillä, kun pystyin varmistamaan, että hyppää kahdentoista. Lopetettiin putkeen ja loppupätkässä ei sitten ongelmia ollutkaan.

Kaikenkaikkiaan jäi hyvä fiilis treeneistä eikä taaskaan tarvinnut kauaa tehdä. Osaa kyllä niin uskomattomia juttuja, vaikka mitään vippauksia esteen yli en ole koskaan tehnytkään. Hieno Käämi! Kennel-Rehun auton kautta kotiin ja odottelemaan huomista näyttelypäivää pelonsekaisin fiiliksin...

Lasken onnen ovesta sisään, pyydän olemaan pitkään

Alkuviikko on ollutkin suhteellisen aktiivinen.

Agilitykentällä ollaan käyty tällä viikolla kaksi kertaa, mutta pidetty treenit hyvin lyhyinä. Molemmilla kerroilla ollaan tehty pieni ratapätkä ja sen jälkeen siirrytty treenaamaan puomia yksittäisenä.

Ratapätkissä oli muutama tiukempi mutka ja irtoamista. Tiistaina sai hieman tehdä töitä sen eteen, että kelpie luki takaaleikkauksen hypylle, mutta tänään tätä ongelmaa ei ollut. Lukitsi hypyn hyvin ja kääntyi joka ainoalla kerralla oikeaan suuntaan ilman epäröintiä.  Kääntyy myös tiukahkoja käännöksiä erinomaisesti, ysihypylle pyöräytin tarkoituksella pitemmän kautta ympäri.

Puomin kanssa tehtiin 2on2off -treeniä ilman vauhtia niin, että viskelin nakin palasia eteen ja Käämin piti odotella lupaa. Suoruutta pitäisi saada, sillä jos jään itse jälkeen, niin kelpie kääntyy muhun päin. Helpotetaan siis tehtävää. Parit vauhtipuomitkin Käämi sai tehdä, mutta juoksin itse reilusti eteen. Aika hyvällä mallilla! Näyttäisi myös osuvan ylösmenolla kontaktipinnalle itsestään, mutta pidetään silmällä.

Keskiviikkona ei ollut harrasteita, mutta käytiin mökillä viettämässä erittäin tuulinen päivä. Käämi sai kahlata ja uida mielin määrin. Käytiin myös mökkiteitä pitkin pienellä lenkillä, mutta muuten vain oltiin. Oli aika väsynyttä koiraa, vaikka mitään ei tehty. Napsin muutamia kuvia ja tykkään kyllä Käämin päästä hurjasti. Isäänsä ja isänsä sukuun tullut.

Huominen ja lauantai aiotaan pitää aika iisiä, kun kilometrejä on lisäksi kertynyt jonkin verran tuon erään villityksen myötä. Koiran kanssa on kuitenkin niin kiva lähteä pitemmälle lenkille, kun virtaa löytyy miten pitkälle vaan. Sunnuntaina lähdetään kennelvaellukselle!

Ku sä kastut nii kesä kyllä kuivaa

Viikon huomio: kelpie on kontaktihullu.

Puomikammo on jäänyt taakse, keinua Käämi käy paukuttamassa itse ja vastoin kaikkia odotuksia, se kiipesi A-esteelle ilman mitään ongelmia. A-estettä tosin ei olla vielä edes otettu oppiin, mutta Käämi päätti kokeilla sitä itse.

Tällä viikolla ollaan kahdesti käyty hallilla ja tehty ihan lyhyet pätkät opetellen uusia esteitä. Käämi tutustui matalaan renkaaseen, muuriin, pussiin sekä pituuteen. Pussin kanssa ei mitään ongelmia, Käämi totesi hirveän hauskaksi jutuksi. Muuri, rengas sekä pituus olivat medikoirille sopivat, joten niissäkään ei mitään ongelmia. Onpahan kokeiltu. Kaksi pientä hyppy-putki -kuviota sai tehdä, mutta ei ihmeemmin.

Hoksasin tuossa vähän aika sitten, että paikkakunnalta löytyy koiraurheiluhieroja. Sunnuntain kisojen jälkeen Käämin selkä tuntui keskeltä hieman kuumalta ja jumiutuneelta, niin päätin kysellä aikaa tälle viikolle. Muita ns. oireita oli tassujen nuoleskelu ja takapään venyttelemättä jättäminen. Aika saatiin tälle päivälle ja hyvä, että mentiin!

Käämin ensimmäinen hierontakerta meni todella hyvin ja vahvisti kyllä sitä ajatusta, että kyllä vaan rauhoittunut ihan älyttömästi. Kaksi kertaa keksi ponkaista ylös, mutta muuten antoi käsitellä todella kauniisti. Hieroja ei löytänyt etuosasta jumeja, mutta takaosasta löytyi juurikin keskiluun harjanteen sekä lonkkien luota pientä jumia, joista itseasiassa Käämi hieman piippasi. LTV -lausunnon jälkeen osasin tätä jo vähän odottaakin, joten tullaan käymään jatkossakin. Käämi sai kehuja hyvistä takapään lihaksista ja rotutyypistä. Hieno tyyppi!

Tällä viikolla tapahtui myös asioita, jotka saivat ajattelemaan elämän hetkellisyyttä. Täytyy muistaa elää jokainen päivä täysillä ja tarttua tilaisuuksiin, kun niitä tulee. Hirveästi voimia asianosaisille, nämä kulkevat vierellä joka päivä kaikesta huolimatta.

Pitää uskaltaa ja pitää riskeeraa huolimatta mitä siit seuraa

Narvan näyttelyreissu on takana ja kyllä vaan kolme päivää riittää viemään mehut niin koirasta kuin sen omistajasta. Rankka, mutta onnistunut reissu!

Agilityn kanssa ei palailtukaan viime viikolla, vaikka toisin lupasin, sillä en ottanutkaan tietokonetta Viron puolelle. Käämi oli hieman tuulella räyh, joten otettiin ihan vaan yksinkertaisia hyppy-putki -kuvioita toisessa päässä rataa. Puomikammo on muuten historiaa, jätkä teki täysikokoista puomia ihan ilman mitään miettimisiä.

Näyttelymatka 22.4.-24.4. - Osa 1

Näyttelyreissu starttasi perjantai-aamuna kello 5:30 ja onneksi meistä edes toinen on iloinen näinkin aikaisin aamulla. Käämi kaivoi kotipihassa heti ensimmäiseksi muovikassista oman lelun ja leikki itsekseen siihen asti, kunnes Veera ja Doni saapuivat noutamaan meidät ja suunnattiin kohti 10:30 lähtevää laivaa. Omistajan yöunet jäi vähän vähäisiksi, mutta pieni jännitys pitää kuskin hereillä. Käämi veteli sikeitä koko automatkan, onneksi se on tottunut automatkustaja.

Kahden tunnin laivamatkan jälkeen kyllä hieman jännitti se, että miten Käämi on laivareissusta selvinnyt. No hyvinhän se, ihan unisena katsoi häkistään, että ai te tulitte jo, mihin me ollaan muuten tultu? Merimatka oli Tallinnan suuntaan onneksi aurinkoinen ja suht tyyni.

Automatka Tallinnasta Narvaan oli onneksi todella helppo ja Tallinnan jälkeen pääsee ajelemaan nelikaistaisella tiellä, joka oli hyvin samanlaisessa kunnossa, mitä Suomen valtatiet. Kummastusta herätti ainoastaan se, että tuolla ei harrasteta samanlaisia ramppeja, vaan jos haluat vasemmalle johonkin kohteeseen, niin teet u-käännöksen. Nelikaistaisella. Me ei näitä u-käännöksiä onneksi jouduttu tekemään, olisi voinut hieman mennä sormi ensimmäisellä kerralla suuhun. Navigaattori oli muuten ihan ehdoton vekotin tällä reissulla.

Pysähdyttiin menomatkalla pysäköintialueelle, jossa kelpiet pääsivät vähän jaloittelemaan viereiseen metsään. Teki kyllä mieli siirtää koko reissun metsät tänne Suomen puolelle, ei nimittäin hirveästi mäkiä näkynyt ja metsät olivat todella helppokulkuisia myös metsäteiden ulkopuolella. Olisi kelvannut tallata vaikka mihin asti ilmeisesti autojen ja mönkijöiden tekemiä metsäteitä pitkin.

Jaloittelun jälkeen suunnattiin meidän majoitukseen, joka sijaitsi Narva-Jõesuussa. Olin varannut meille Booking.comin kautta apartment -tyyppisen ratkaisun jo ihan senkin perusteella, että meillä oli kaksi koiraa ja hotellihuone olisi voinut käydä hieman ahtaaksi - varsinkin, kun Käämi ei oikein millään malttaisi jättää Donia rauhaan. Onneksi pojat kuitenkin tulevat toimeen ilman mitään rähinöitä. Asunto osoittautui kuviensa mukaiseksi ja varsin onnistuneeksi valinnaksi, mutta ensivaikutelma oli kyllä hivenen pelottava. Porraskäytävä oli nimittäin hyvin askeettinen ja koko talo suoraan Neuvostoliiton ajalta. Siihenkin onneksi tottui ja ei minulle ainakaan jäänyt huonoa sanottavaa valinnasta. Majoituksesta oli noin 15 minuutin matka näyttelypaikalle ja sen vähän mitä Narvan kaupunkia kerkesi nähdä, niin ajomatka ei haitannut pätkääkään.

Asunnolle tultua toivuttiin hetki matkasta ja sen jälkeen suunnattiin koirien kanssa lenkille Viron ja Venäjän erottavan joen varteen. Käämi painui suorinta tietä veteen, joten mitään vesikammoa ei taida enää löytyä. Käveltiin koirien kanssa sitten myös Itämeren rantaan. Ei käyty kuitenkaan rantahiekan puolella, kun trafiikkia oli rannalla aika paljon. Asunnolle palattiin sitten hieman sivukujia ja hieman itseä pelotti, kun jokaisella pihalla oli joko yksi tai useampi vahtikoira. Aitoja hieman silmäillessä sai vaan toivoa, että otukset kestäisivät oman pihan puolella, kun sitä päälle tulevaa tiibetinmastiffia ei oikein saa siitä poiskaan... Selvittiin kuitenkin hengissä ja päätettiin, ettei sitä kautta enää ainakaan kierretä.

Lenkin jälkeen ajeltiin Narvan puolelle kauppaan ostamaan aamupalat ja hieman ruokaa lauantaille. Käytiin hämmentämässä McDonald'sin autokaistalla nuorta miestä, kun kaksi suomalaista naista tulee tilaamaan englanniksi. Saatiin melkein sitä mitä tilattiinkin, ainoastaan Veeralle annettiin kaksi väärää dippiä. Kämpille takaisin saavuttua suunnattiin aika nopeasti nukkumaan ja valmistautumaan ensimmäiseen näyttelypäivään...

Sä saat mut tekemään asioita joita muut ei saa

Viime lauantaina miitattiin yhtä Käämin veljistä sekä toista siskoa agilitytreenien merkeissä. Oli hauskaa huomata, että sisaruskatras on kyllä hyvin toistensa kaltaisia ja samanlaisia piirteitä löytyy hyvin paljon niin luonteesta kuin ulkonäöstä. Tunnistaa kyllä, kun vastaan tulee.

Käämin kanssa tehtiin ratapätkää, jolle saatiin vähän takaaleikkaustreeniä. Ei oikeastaan mitään ihmeempää sanottavaa, kääntyy oikeaan suuntaan ja vauhdilla. Muutaman kerran jouduin tosin näyttämään seuraavan hypyn lähempää. Videota olisi, mutta YouTube antoi minuutteja yli 300 ja en ole oman nettini ääressä pariin päivään.

Madallettiin myös puomia, kun sen kanssa on ollut niitä ongelmia. Matalana ei mitään ongelmaa, kuten arvata saattaa. Stoppaa todella hienosti 2on2off:iin kontaktipinnalle, tosin fokusta pitäisi oikeasti saada sinne eteen. Pitää yrittää päästä oikeasti korkeussäädettävissä olevalle puomille tekemään niitä treenejä ja tiputtaa koko esteen kokoa.

Sunnuntaina suunnattiin Imatran KV -näyttelyyn. Sisänäyttelyt ei ole kyllä mun juttu sitten pätkääkään, joten Narvan reissun jälkeen jättäydytään sellaisista geimeistä luultavasti pois määrittelemättömäksi ajaksi. Häkkikäyttäytyminen oli Käämillä erinomaista, vähän se siellä kitisi oman kehän jälkeen, mutta muuten oli hiljaa! Navigointi sen sijaan ulko-ovilta hallin toiseen päätyyn oli tuskaisaa ja kelpiellä korvia pyöreät nolla.

© Anne V.

Tuomarina meillä oli Dagmar Klein ja hän saa minulta kyllä kaikki kehut! Todella positiivinen ja iloinen tuomari, joka on ystävällinen koirille. Käämi heitti yksilöarvostelussa näyttelykehään selälleen ja riemastui tuomaritädistä todella paljon. Juu, tässä tää mun ei-missään-koskaan-käynyt. Saatu arvostelu on kyllä taas ihan koiran näköinen.

Correct type. Correct construction of the head. Correct stop and ears. Correct typical bones. Topline should be more level. Correct angulation. Nice temperament. Needs more ringtraining. 

JUK EH3 

Harmittaa taas niin paljon, että Käämi on kehän ulkopuolella ihan erilainen. Aluksi oli ajatus, että kasvattaja olisi vienyt Käämin kehään, mutta koira päätti fokusoitua hyvin vahvasti ilmeisesti mun taustajoukkoihin, joten vaihdettiin lennosta esittäjää. Mätsärikehässä se käyttäytyi kyllä, mutta virallisissa koira taitaa reagoida aika vahvasti mun omaan jännittämiseen ja silloin ne korvat häviävät. En tiedä, pitää yrittää saada joku zen-moodi itselle kehään ja tehotreeni kehäkäyttäytymiseen ennen Narvan reissua.

Se kyydis pysyy, joka kyytiin uskaltaa

Loma alkoi ja tämän johdosta aurinko tuli heti pikaiselle visiitille sekä kelpien treenit onnistui erinomaisesti!

Radan piirtäminen ei nyt ottanut onnistuakseen sitten millään, mutta tässä on nyt edes hieman havainnollistava kuva asiaan. Unohdin näemmä myös numerot, joten jouduin lisäämään ne jälkikäteen... Ei nyt ottanut toimiakseen ei.

Annoin Käämin irrota kakkosputkeen, joten pääsin ottamaan sitä kolmosen taakse itse vastaan. Ei ongelmaa, kelpie kyllä löytää putket tuosta noin vaan. Nelosella Käämillä oli hurjasti asiaa, kun tuli kiire mun perään. Pyörähti nätisti kiertämään siivekkeen, mun semiepämääräisestä persjätöstä huolimatta. Taisi ehkä kerran hypätä takaisin päin nelosen.

Pätkäistiin vitoshypylle ja otettiin vähän vauhtia esteiden välistä. Vitoselta putkeen irtoamisen kanssa ei mitään ongelmaa. Kasille tein takaaleikkauksen, kelpie jatkaa jyrän lailla ysiputkeen. Jotkut kuviot siis toimii ihan näppärästi.

Puomin kanssa edettiin jo puoleen väliin lankkua. Istuin itse lankulla ja syöttelin Käämille nameja aina, kun se rohkeni tulemaan neljällä jalalla lankun päälle. Eiköhän se puomikammokin joskus häviä, en halua edes tietää, millainen mörkö A on. On vissiin korkeanpaikankammo pienellä kelpiellä.

Perjantaina käydään treenaamassa sitten viimeistä kertaa tässä kuussa ja taidetaan pitää parin viikon agilitytaukoa. Mulla on niin hirveän kiire, ettei kuukausikortin ottamisessa ensi kuulle ole mitään järkeä, joten yritetään päästä sitten iltaryhmiin.

Olisi tullut videotakin, mutta puhelimen muistikortti otti ja kuoli ihan yhtäkkiä. Harmi, Käämi oli superhieno!

Tää on tähtiinkirjotettuu

Meille tuli kutsu täyttämään välissä olevaa ryhmää, joten käytiin tänään luultavasti viimeistä kertaa tänä vuonna agilityesteillä :)

Pidän tuosta koirasta treenikentällä. Vaikka meillä on arjessa joitakin "ongelmia", niin treenikentällä niitä ei ole ja mun stressittömyys heijastuu sitten koiran tekemisiinkin. Se on ihan erilainen lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä, se odottaa yhdessä paikassa vaikka hamaan tappiin kun valmistelen rataa, se ei pure jne.

Pätkät aina myös toisinpäin, ei mittakaavassa (pitäisi harjoitella ratojen piirtämistä...)

Tarkoitus oli ottaa videota, mutta se vähän jäi :D Aluksi tehtiin kahden esteen pätkää, mutta tehtiin myös jo kolmen esteen pätkää. Tuntui hieman uniselta omaan käteen, mutta teki todella kivalla fiiliksellä. Käämi lukitsee mun mielestä todella hyvin jo esteitä, vaikka välillä saattaakin ajautua esim. putken taakse. Siivekkeillä oli muutama tilanne, että ajattelin tulevan ohi, mutta niin se vaan suihkaisi niiden välistä.

Kokeilin myös vähän upporikas tai rutiköyhä -fiiliksellä pitkähköä välimatkaa siivekkeeltä putkeen. Ei tarvinnut kovinkaan läheltä montaa kertaa käydä näyttämässä, sinne sujahti! Sillä on jo nyt vauhtia sen verran, että saan ihan oikeasti tulevaisuudessa juosta, jos meinaan keretä ohjauksiin...

Lopuksi tehtiin myös puomia ja alasmenolla Käämin fokus on aika vahvasti minussa. Pitänee alkaa ensi vuonna treenaamaan namialustan kanssa ja saada se eteenpäin. Pari kertaa jouduin auttamaan oikealle kontaktipaikalle, mutta se lopetti kiemurtelun ja meni lopulta ihan suoraan alas asti.

Keskusteltiin tänäänkin siitä, että lelu palautetaan käteen. Onneksi tämä keskustelu kesti lyhyemmän aikaa ja treenin loppupuolella Käämi jäi lelun saadessaan viereen tyrkyttämään patukkaa ilmeellä vedävedä!

Minä kyllä tykkään ja niin taitaa tykätä Käämikin, nukahti panda suussa sohvalle treenien jälkeen :)

Tekemisen taso on luokkaa tuhat

Hirveän pätevä agilitykelpie!

Käämi pääsi tekemään kolmea estettä peräjälkeen ensimmäistä kertaa ja sehän toimi tosi kivasti! Tehtiin ihan muutama toisto kummallekin puolelle, eli hypyltä lähtö putkeen ja takaakiertona sama hyppy uudelleen. Piti olla tosi tarkkana, että kelpie kääntyy, mutta ohjaaja oppi kerrasta ja se sitten seuraavilla kääntyikin tosi hyvin :)

Tehtiin myös puomia ensimmäistä kertaa ja vähän jänskätti, mutta meni loppuun asti todella hyvin ja otti muuten tosi makeen 2on2off:in ;) Ei mitään moitittavaa pikkukelpiestä, paitsi, että se kiipesi sinne puomille vähän luvatta lopussa.

Lopetettiin treenit sitten näihin onnistumisiin. Siitä tulee hieno! ♥

Olen nuori, dorka ja tyhmän viilee

Käämi oli päivähoidossa äitilläni sunnuntai-illasta maanantai-iltaan, kun kävin itse tuolla Itämeren toisella puolen. Oli vissiin hyödyntänyt hoitajan kelpiekokemattomuutta ja sikaillut vähän sitä sun tätä :D Pieni ero toisistamme teki kuitenkin ihan hyvää, sillä kelpie on tänään osannut jopa käyttäytyä

Käytiin myös meidän päivälenkin ohella vihdoin mun vanhalla koululla pohjustamassa vähän keinua sillä lasten kiikkulaudalla. Vähän taas kelpietä hirvitti, mutta ei kertaakaan hypännyt pois laskevalta laudalta ja annoin parin kokeilun jälkeen laudan mennä alas jo kelpien omalla painolla.

Sitten tehtiin muutama tokojuttu. Joku on käynyt opettamassa tuon pennun seuraamaan, sehän oli jo aika hieno lyhyellä pätkällä ilman imuttamista. Huppista. Pitäisi varmaan luottaa ja alkaa tekemään enemmän. Kokeiltiin uutena juttuna myös liikkeestä maahanmenoa ja lamppu alkoi pikkuhiljaa kelpien aivoissa syttyä, että kun sanotaan maahan, niin silloin käydään heti eikä lasketella montaa metriä lähemmäs.

Nyt me aletaan lomailla :)

Postauksen kuvat lauantailta, kun nähtiin Ellaa ja Elviä. Viimeiset neljä kuvaa on Ellan ottamia, superkiitos! :) 

Myönnän, joskus pelottaa :D

Sen voisi varmaan opettaa olemaan yhteiskuvissa :D Elvin mielipide harvinaisen selvä: "Typerä kakara!"

Sä oot mulle kaikki kaikessa

Käytiin keskiviikkona kahdella yhteislenkillä Satamassa ja kummallakin kerralla Herra Kelpien oli aivan pakko perseillä ensimmäiset kymmenen minuuttia. Käämi osaa käyttäytyä hihnassa, mutta ilmeisesti toiset on vaan niin siistiii!!!!, että on pakko olla aivoton apina.

Treenattiin vähän ennen toista lenkkiä häiriössä ja täytyy nyt myöntää, että ei olla sellaista oikein tehty... Tästä huolimatta Käämi oli vaan, että tässä tehdään töitä ja ketään muuta ei ole olemassa. Saatiin myös hieman lelupalkkausta toimimaan tokossa, helposti nimittäin kyttäilee ja hölmöilee, jos lelun kanssa tehdään.

2on2off:iin ollaan saatu mukaan mun oma liike ja pidennetty mun välimatkaa lankkuun. Tekee todella hyvin. Mitään muuta agiin viittaavaa ei olla oikein tehty, hieman jotakin pohjustuksia ohjauksiin. Ensi viikosta lähtien tosiaan päästäisiin jo hallille.

Omistaja on tässä onnistunut hankkimaan jonkun minkälie flunssan, joten katsotaan, miten kelpie asiaan suhtautuu. Käämi kestää kyllä päiviä, jolloin ei tehdä erityisemmin mitään, mutta omistajan on kivempi katsoa nukkuvaa pentua.

Furminator saapui tänään ja tukkaa tuntui irtoavan ihan älyttömästi!

Kontaktipohdintaa

Meidän koirille on aina opetettu kontaktit täydellisellä pysähtymisellä kontaktipinnalla, mutta nyt vauhdin ja koon kasvaessa jotakin muuta olisi löydettävä tilalle. Vannoin pari vuotta sitten opettavani kontaktit 2on2off -menetelmällä, mutta Finagilityn keskustelulanka A-esteen kontakteista herätteli kyllä ajatuksia opettaa kyseiselle esteelle juoksukontaktit.

Ongelmaksi muodostuu lähinnä se, että millä tyylillä lähteä opettamaan A-esteelle juoksukontakteja. Opettaako boksimenetelmällä vaiko laskea A maan tasalle ja korotella sitä pikkuhiljaa. Kummankin menetelmän kanssa olen varmasti sormi suussa, vaikka käteviä opetusvinkkejä on netti pullollaan. Alla kolme hyväksi todettua linkkiä aiheeseen.

Koirakoulu.fi:n juoksukontaktiartikkeli avasi hyvin paljon tuota astettain korotettavaa metodia. Katselin tästä useita videoita Youtubesta ja totesin, että tämä ei ole minun keinoni. Treenikertoja tarvitaan lukematon määrä ja treeneihin tarvitaan poikkeuksetta itse este. Nopea suoritus tästä kyllä tulee, mutta itsellä stoppaa ajatus siihen, että koira "saa" tehdä väärin, kunhan se suorittaa esteen nopeasti. Vauhdin jälkeen aletaan rytmittää kontaktipinnalle osumista pumppereiden kanssa. Lisäksi nopea suoritus vaikeuttaa sekä omaa että tuomarin tehtävää: "osuiko se yksi tassu sinne nyt vai ei?". Metodista lueskellessa monessa yhteydessä mainitaan, että puomin juoksukontaktien treenaamisen jälkeen A-este tulee ikäänkuin ilmaiseksi.

Lukkarisen koulutussuunnitelma boksille ja käytännön harjoittelut ainakin vaikuttavat suht helpolle tavalle uuteen kontaktimenetelmään tutustuvalle. Plussaa lisäksi siitä, että tuo boksi ei ole sidottu treenikentälle vaan sitä voi hioa kotona. Kontakipinnalta ponnistaminen kaikilla neljällä jalalla ehkäisee kontaktivirheen mahdollisuutta, mutta tässäkin on vaaranpaikkansa. 

Koirakohtaistahan tämä on, ja mitään ei voi hakata kiveen, mutta ajatuksia herättäviä metodeja nämä kyllä ovat. Puomille olen suunnitellut opettavani sekä 2on2off kuin juoksukontaktinkin. Keinulle vaaditaan myös selvä stoppi. Kontaktitreenaamiseen on vielä pitkä matka, eikä näitä tietenkään aleta heti pienelle pennulle opettamaankaan. Boksin idean tietty saisi toteutettua varsin nopeallakin aikataululla, mutta minulle heti kisaiän saavutettua tuloksien tahkominen ei ole se pääidea, tarkoituksena on rakentaa hyvin toimiva agilitykoira.

Kuvissa A-esteenä toimi Oulun Seudun Kennel- ja Agilityseura KAS ry:n A-estepalkinto. Harmi, kun tässä ei lukenut vuotta, veikkaisin joko 1990-luvun lopulle tai 2000-luvun alulle. Koiran jalat kuvissa ei välttämättä vastaa oikeaa suoritustapaa ;)