Pidän tuosta koirasta treenikentällä. Vaikka meillä on arjessa joitakin "ongelmia", niin treenikentällä niitä ei ole ja mun stressittömyys heijastuu sitten koiran tekemisiinkin. Se on ihan erilainen lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä, se odottaa yhdessä paikassa vaikka hamaan tappiin kun valmistelen rataa, se ei pure jne.
Pätkät aina myös toisinpäin, ei mittakaavassa (pitäisi harjoitella ratojen piirtämistä...)
Tarkoitus oli ottaa videota, mutta se vähän jäi :D Aluksi tehtiin kahden esteen pätkää, mutta tehtiin myös jo kolmen esteen pätkää. Tuntui hieman uniselta omaan käteen, mutta teki todella kivalla fiiliksellä. Käämi lukitsee mun mielestä todella hyvin jo esteitä, vaikka välillä saattaakin ajautua esim. putken taakse. Siivekkeillä oli muutama tilanne, että ajattelin tulevan ohi, mutta niin se vaan suihkaisi niiden välistä.Kokeilin myös vähän upporikas tai rutiköyhä -fiiliksellä pitkähköä välimatkaa siivekkeeltä putkeen. Ei tarvinnut kovinkaan läheltä montaa kertaa käydä näyttämässä, sinne sujahti! Sillä on jo nyt vauhtia sen verran, että saan ihan oikeasti tulevaisuudessa juosta, jos meinaan keretä ohjauksiin...
Lopuksi tehtiin myös puomia ja alasmenolla Käämin fokus on aika vahvasti minussa. Pitänee alkaa ensi vuonna treenaamaan namialustan kanssa ja saada se eteenpäin. Pari kertaa jouduin auttamaan oikealle kontaktipaikalle, mutta se lopetti kiemurtelun ja meni lopulta ihan suoraan alas asti.
Keskusteltiin tänäänkin siitä, että lelu palautetaan käteen. Onneksi tämä keskustelu kesti lyhyemmän aikaa ja treenin loppupuolella Käämi jäi lelun saadessaan viereen tyrkyttämään patukkaa ilmeellä vedävedä!
Minä kyllä tykkään ja niin taitaa tykätä Käämikin, nukahti panda suussa sohvalle treenien jälkeen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti