maanantai 31. joulukuuta 2018

Niin maalaa laulus maisemaa, karttaan kaunista planeettaa

Vuosi 2018 piti sisällään loppupeleissä paljon hyvää. Vuosi vuodelta ymmärretään toisiamme paremmin ja eteentulevat vastoinkäymiset selvitetään yhdessä.

Käämin kanssa ollaan luovuttu harrastuksista, mutta löydetty uusia harrastuksia tilalle. Yhteinen sävel löytyy yhä useammin ja yhdessätekeminen tuo molemmille iloa ja hymyä. Käämi on juuri minun koirani ja yhdessä on ihana taivaltaa tätä matkaa.

Vuoteen 2019 lähdetään hyvistä lähtökuopista. Polvileikkauksesta on kuntouduttu erinomaisesti ja aiotaan elää elämää täysillä. Ensi vuodelle varovaisesti uskalletaan asettaa jo harrastustavoitteitakin, mutta keskitytään ennen kaikkea yhdessätekemiseen ja uusiin kokemuksiin.

Vuonna 2018...

... kuntouduttiin patellaluksaatioleikkauksesta!
... helmikuussa Käämi sai ensimmäisen luvan olla irti ja kesän kynnyksellä saatiin täysi vapaus
... poistettiin tukinaulat elokuussa ja toistaiseksi pakkasen aiheuttamaa ontumista ei ole ollut havaittavissa
... aloitettiin säännölliset hierontakäynnit

... helmikuussa palattiin treenihallille kennelporukan noseworkpäivän merkeissä
... huhtikuussa Käämi läpäisi 1. luokan hajutestin
... käytiin 1. luokan möllikokeissa pitkin vuotta
... lokakuussa kouluttauduttiin kokeisiin valmentavassa viikkoryhmässä

... tehtiin päätös agilityn lopettamisesta. Potentiaalia olisi ollut, mutta terve koira on prioriteettilistalla ensimmäisenä
... kesäkuussa palattiin jälkimetsiin
... kesäkuussa palattiin myös rallytokon ratatreeneihin, villinä kelpiepoikana... esineruutuiltiin

... huhtikuussa matkailtiin Ähtäriin moikkaamaan pandoja
... kesäkuussa hurautettiin Kotkaan valokuvausreissulle
... kesäkuussa retkeiltiin Elvin kanssa Punkaharjulla
... heinäkuussa käytiin kisaturistina ja vietiin Doni sekä Riski meidän kanssa Valkmusaan

... elokuussa suunnattiin 2 viikon kesälomareissulle ja ylitettiin kolmen eri valtion raja
... Pohjois-Norjaa autoiltiin ristiin rastiin ja Käämikin pääsi huiputtamaan vuoria
... Norjassa törmättiin myös lammaskavereihin, jotka menivät yli Käämin ymmärryksen
... todettiin kelpie erittäin helpoksi matkakaveriksi

... valokuvamalleiltiin mm. kesäkuisessa auringonnousussa
... nautittiin helteestä ja uimisesta

... toukokuussa Käämi täytti kolme vuotta ja leuka harmaantuu edelleen
... olemme oppineet toisiltamme paljon
... auton matkamittariin kerrytettiin tuhansia kilometrejä
... tutustuttiin uusiin koiraharrastajiin

... kiitos kuuluu niille henkilöille, joihin voi aina luottaa ja jotka ovat toimineet erittäin suurena apuna sekä tukena vuoden aikana, ilman teitä olisi jäänyt puuttumaan paljon
... kiitos kuuluu blogin lukijoille, jotka ovat seuranneet meidän vuotta, teille on ollut ilo kirjoittaa

... kiitos Käämi, joka olet perheenjäseneni, tukeni ja turvani sekä harrastuskaverini. Olet täyttä kultaa.

perjantai 28. joulukuuta 2018

Korjaan tänään potin, mä omistan tän yön


Hirveän vähän syksyn aikana kirjoitettiin meidän kuulumisia blogiin.

Elokuinen operaatio vaikutti kaikkeen vain positiivisesti. Ehdin jo etukäteen nähdä pakkassäistä painajaisia, mutta tähän mennessä Käämi ei ole oireillut kylmää viimaa tai pakkasta lainkaan. Säännöllisistä hieronnoista on ollut apua ja Käämille ei hierontakertojen välissä synny pahoja lihasjäykkyyksiä. Operoitu jalka jopa hieman tuudittaa ajatukseen, että mitään operaatiota ei koskaan ole edes tehty, mutta aiotaan kuitenkin pysyä päätöksessä jättää aktiivinen agilityharrastus muille. Edelleen kuitenkin toivoisin niitä muutamia kuvia Käämistä.

Syksyn aikana käytiin aktiivisesti noseworkin valmistavassa ryhmässä ja Käämi oli aivan loistava. Laatikkojen kanssa saadaan tehdä vielä työtä mielentilan kanssa, mutta muuten Käämi on varma ja nopea suorittaja. Meidän viimeisellä kurssikerralla oli neljän osion koe, jonka Käämi suoritti muistaakseni alle kolmeen minuuttiin. Ilmaisi tosin yhden väärän laatikon, mutta niin ilmaisivat muutkin kurssilaiset ja Käämi oli ylivoimainen voittaja. Voinee siis sanoa, että valmistui kunniamaininnoin. Pidetään korvat auki mahdollisia virallisia kokeita varten, sillä hajutestihän on tosiaan läpäisty.

Muita harrasteita ei aktiivisesti harrastettu. Pyrittiin kyllä rallytokoryhmään, mutta ei tietenkään päästy. Nyt vuodenvaihteen jälkeen on kaavailtu kimppatreenejä muiden harrastajien toimesta ja ollaan Käämin kanssa näihin ilmoittautuduttu halukkaiksi. Ensi vuonna päättyy Käämin dopingvaroaika juuri kesän alussa, joten sen puoleen päästäisiin heti kesäkuussa virallisiin rallytokokokeisiin.

Ensi vuoden suunnitelmista noin muuten. Aiotaan Käämin kanssa jatkaa jälki- ja esineruutuilua harrastusmielessä. Kehitettäväähän tästäkin löytyy, joten mietintämyssy kevään ajaksi päähän sotasuunnitelmien osalta. Koetavoitteita ei Käämin kanssa ole, katsotaan sitten toisen tassullisen kanssa. Ei ole vielä ajankohtainen ja Käämi pärjää vallan mainiosti myös ainoana koirana.

Retkeilyn osalta sydämestä jäi osa Norjaan, mutta varattiin ensi vuodelle nyt ainakin kesän lopuille Lapin reissu. Retkeillään aivan taatusti pitkin vuotta ja ideoita löytyy jo ennestään roppakaupalla. Retkeillään Käämin kanssa nykyään kaksin, joten kaikki mahdollisuudet ovat avoinna.

Näyttelyiden suhteen. Niin... Dopingvaroaika on edelleen kesäkuun alkuun, joten kesänäyttelyitä voidaan toki pitää lähialueen osalta silmällä. Kaksi SERTiä ja luonnetestiä uupuu muotovalion arvosta, mutta kohta kelpieillä muuttuu valionarvosäännöt, joten ensi vuonna voidaan näitä kahta viimeistä puuttuvaa metsästää kuin myös suorittaa luonnetesti. Aiotaan todennäköisesti kokeilla, mutta jos SERTejä ei tule, niin harkisen vakavasti Käämin kastrointia.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Bensaa suonissa, maantie kutsuu mun nimee


Muistaakohan meitä enää kukaan?

Syyskuu ja lokakuu molemmat hurahtivat ohi melkein huomaamatta. Me palattiin Käämin kanssa lokakuun alussa ryhmätreeneihin, nimittäin noseworkin kilpailuihin valmistavan kurssin parissa. On ollut ihanaa palata säännölliseen treenirytmiin ja vielä, kun Käämi on tämän kuukauden aikana edistynyt ihan hurjasti!

Polven suhteen eletään tällä hetkellä erittäin hyvää tilannetta. Vuosi liukastumisesta tuli täyteen ihan äskettäin. Eletään niin huoletonta elämää, kuin minun hermorakenne antaa myöten. Toisin sanoen, vauhtia löytyy vähintäänkin entiseen malliin ja todennäköisesti enemmän. Kai se joskus jarruttaa normaaliin menoon.

Mitään muuta me ei nyt oikein ollakaan tehty kuin tuota noseworkia. Treeneissä ollaan käyty kaikkia osa-alueita läpi ja Käämin työskentelyssä on kyllä se positiivista, että se skannaa sisä- ja ulkoetsintäalueet todella laajasti. Matalat ja korkeat hajut molemmat löytyvät todella hyvin ja nyt tämän kurssin aikana Käämi on ryhtynyt tarkentamaan hajuja todella hyvin! Ihan helpolla ei ole aina kelpietä päästetty, mutta sen takia ollaankin edetty.

Edellisellä kerralla Käämi ilmaisi myös laakerinlehden korkealta. Se ei ole koskaan tehnyt laakerinlehdellä, mutta ilmeisesti jonkinlainen idea asioista on - tai sitten se on mestari etsimään huonekalutassuja ;)

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Mitä järkee on kellotaulun numeroiden antaa päivän kulusta päättää


Käytiin tosiaan ennen naulojen poistoa retkeilemässä Käämin kanssa kahdestaan. Mulla oli ideana, että nyt syksyllä käytäisiin yhdessä retkeilemässä enemmänkin, mutta leikkausaika tulikin hieman lyhellä varoitusajalla ja en voinut olla varma, kuinka iso osa syksystä menee sairaslomalla.

Tikit otettiin eilen pois ja tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että tämän operaation arvioitu sairasloman kesto piti paikkansa. Käämi oli heti leikkauksen jälkeen todella hyvässä kunnossa ja nyt kun kiristävät tikitkin on saatu jalasta pois, niin taidetaan vihdoin olla siinä pisteessä, että painajainen on ohi. Mielestäni Käämin raviaskeleen pituus on nyt pitempi. Hitaassa vauhdissa hieman lonksutteli hassun näköisesti, mutta nyt kun tikit eivät tosiaan enää kiristä, niin hitaankin vauhdin askellus on palautunut normaaliksi. Toki takana on varmasti myös opittua, mutta ihan loistavaa, että tulos on näin hyvä!

Palatakseni Orrainpolulle, tuo oli Käämin ensimmäinen retkeily silloin vuonna 2015. Tuolta reissulta on muutama sellainen kuva, jotka olivat helposti toteutettavissa melkein päivälleen tänä vuonna, joten tässä tulos. On se tainnut hieman kasvaa ;)


perjantai 31. elokuuta 2018

Oot väkevämpi kuin luulitkaan


Tiistaina suunnattiin Kouvolaan naulojen poistoon. Tällä kertaa ei tarvinnut reissata yksin, sillä Ella lähti meidän seuraksi, kiitos vielä kerran!

Leikkauksen aika-arvioksi annettiin noin pari tuntia, joka piti aika hyvin paikkaansa. Kaikki oli mennyt hyvin ja Käämi itseasiassa säikytti minut täysin, sillä se oli hakuvaiheessa itse omilla jaloillaan vastassa.  Käämi pakattiin mun viereen takapenkille, joten tällä kertaa ei tarvinnut jännittää, että viimeisessä rampissa kelpie hyppäisi ylös. Saatiin itseasiassa kotipihassa rapsutella Käämiä pyllyn päältä, että saatiin se omilla jaloillaan sisään.

Iltapäivän Käämi oli hyvin väsynyt, mutta mun kehotuksiin se reagoi ja käytiin pihalla pariin otteeseen. Käämillä on ollut hyvin kevyt kipulääkitys, mutta siitä huolimatta se käytti jo tiistaina leikkauksen jälkeen jalkaa todella hyvin - melkein jopa paremmin, kuin ennen leikkausta! Koska leikkaushaava ei ole kipeä, se tarkoittaa myös sitä, että Käämillä on vähän turhan vauhdikasta menoa. Hihnalenkkeillään sopivissa määrin parin viikon ajan, joten saan olla aika jarrut päällä jatkuvasti.

Jalan käyttöaste on leikkauksen jälkeen todella hyvä, parempi kuin olisin koskaan uskonutkaan. Leikkaushaava on todella pieni ja todella siisti eikä se ollut vuotanut mitään. Eniten jännittää, että murtaako Käämi naulojen rei'ät tämän parin viikon aikana, mutta siitä syystä se onkin hieman kääritty pumpuliin. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin.

Sain nähtäväkseni Käämistä otettuja röntgenkuvia. Viime vuotisissa kuvissa oli kuvattu polven lisäksi selkä ja lonkat. Molemmat näyttivät todella siisteiltä ja puhtailta. Polvesta otettiin kuvat nyt tällä viikolla ja nekin oli vuoden takaisiin verrattuna siistit. Tuoreista kuvista näki hyvin, kuinka naulat olivat jääneet hieman ulkoneviksi, joten ovat varmasti aiheuttaneet ikäviä tuntemuksia. Kaiken kaikkiaan Käämin jalasta poistettiin kaksi naulaa eli sääriluun harjanteen naulat. Implantin naula on paikallaan, mutta se on implantin suojissa, joten en usko sen aiheuttavan meille harmia.

Tämä meni paremmin kuin olisin koskaan uskaltanut toivoakaan! Toki kahden viikon sairasloman aikana saa olla supertarkka, mutta jos jalka oli jo noin hyvä leikkauspäivästä lähtien, niin voin (melkein) huokaista helpotuksesta!

Käytiin ennen leikkausta retkeilemässä Orrainpolulla, laittelen tuon reissun kuvia piakkoin. Uskomatonta, että kesä on todellakin ohi!

perjantai 24. elokuuta 2018

Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi

Vesiputousten määrä on uskomaton!

Me suunnattiin tänä vuonna kesälomareissulle Norjaan!

Käämille tämä oli nyt toinen ulkomaanreissu ja se on kyllä niin helppo matkakaveri ottaa mukaan. Solahtaa uuteen arkeen saumattomasti ja kesti pitkiäkin ajomatkoja todella hyvin. Käämillä saattoi itseasiassa olla kaikista mukavin matkustaa omassa häkissään näin tilan määrää tarkastellessa.

Me oltiin Norjassa melkein kaksi viikkoa. Aloitettiin meidän reissu Senjan saarelta, jossa Sukkertoppenille kiipesi ainoastaan ihmiset. Käämi nautti sen sijaan merituulista ja maisemista. Senja oli kyllä kaunis ja jätti varmasti uudelle reissulle tutkittavaa ja ihmeteltävää! Muutama suunniteltu huiputus jätettiin nimittäin väliin.

Senjasta suunnattiin yhden yön stopille Harstadiin ja Käämi pääsi huiputtamaan meidän kanssa Keipenin! Tällä reissulla mun paimenkoira pääsi pitkästä aikaa lampaan kanssa nokikkain ja niin, minun pieni paimenkoirani pelkäsi lampaita. Keipenillä ei ollut ketään muita kuin me, joten saatiin olla rauhassa - varmaankin lähestyvien sadepilvien takia. Helppo ja nopea reitti koiran kanssa kulkea, meiltä vahva suositus!

Harstadista suunnattiin Andenesiin, jossa tärkein aktiviteetti oli valasretki! Sää oli onneksi hieman parempi meidän reissun aikana, mutta meri keinutti tarpeeksi, että allekirjoittaneelle tuli hivenen huono olo. Onneksi olokin parani juuri ennen ensimmäistä kaskelottihavaintoa! Mahtavan upea eläin ja haluan ehdottomasti talvella uudelleen valassafarille! Oli täysin tuuri, että nähtiin tämä kaskelotti, sillä kapteeni oli joutunut hakemaan aika pitkään.


Haukland Beach, Andenes & Stornappstindenin reitin varrelta

Andenesista suunnattiin Stamsundiin, jossa vietettiin aikaa pidempi hetkinen. Harmittavasti Unstad ja Haukland Beach kohdattiin vaakasuorassa vesisateessa, joten mua jäi harmittamaan näin koirakuvauksellisesta näkökulmasta. Täältäkin jätettiin huiputtamatta muutamia mietittyjä kohteita ja vaihdettiin lennossa Stornappstindeniin. Kelpien kanssa tosin minun ollessa puolikuntoinen kiipesimme suurinpiirtein Lilsnappstindenin korkeudelle, mutta olipahan ainakin toisenlainen aamulenkki. Lampaitakaan ei enää ihan samalla tavalla pelätty...

Stamsundista suuntasimme sitten Reineen, jossa vietimmekin pitemmän ajan. Kävimme yhtenä päivänä Rytenillä, jonne myös Käämi pääsi mukaan. Täällä oli kaikista eniten ihmisiä, mutta hyvin mahduttiin sekaan. Suositellaan kyllä lämpimästi, Kvalvika Beach on todella kaunis Ryteniltä. Paluumatkalla lampaat olivat ottaneet polun haltuun ja tiukan lampaan kanssa käydyn tuijotuskilpailun jälkeen lammas totesi suuren ja hurjan paimenkoiran täysin vaarattomaksi... Eipä tarvitse ainakaan paimennusharrastusta Käämin kanssa kokeilla.

Rytenin jälkeen Käämi jätettiin kalastajamökkiin ja me lähdimme Reinebringenille. Ehdottomasti elämäni pelottavin kokemus. Tämä reittihän on poistettu kaikista oppaista ja sinne ollaan rakentamassa virallista kulkuväylää. Ymmärrän täysin, sillä oli aivan tuuria, oliko valittu polku vaikea vai älyttömän vaikea. Luojan kiitos sääolosuhteet olivat puolellamme ja kyllähän tuota ylöspäin kiipesi, mutta alaspäin tulin sieltä kuin rapu. Kerran jalka lipesi mudalla niin, että olisi voinut käydä huonomminkin, mutta onneksi ei. Maisemat olivat kyllä todella upeat, mutta vaeltamisen sijaan tämä on vuorikiipeilyä... Vuori huiputetaan omalla vastuulla.

Rytenin huiputtaja!

Seuraavana päivänä keskityttiin tutustumaan Å:n ja Reinen maisemiin maan kamaralta, mutta kotiinlähtö alkoi häämöttää ja eipä oikein oltaisi mitään jaksettu edeltävän päivän huiputusten jälkeen. Tuona päivänä Reinebringen oli itseasiassa kokonaan suljettu retkeilijöiltä.

Kaiken kaikkiaan upea reissu ja sydämestä kyllä pieni palanen jäi Norjaan. Täytyy joskus suunnata uudelle kierrokselle niihin kohteisiin, jotka jäivät harmittamaan! Ihanaa olla Suomessa, jossa ei ole omituisia pääsymaksuja keskellä ei mitään tai tuhansia lampaita ympäriinsä jopa valtateillä. Unohtamatta sitä, että meillä on oikeasti metsää ja leveät tiet. Kotiin on aina hyvä palata.

Lomareissun jälkeen laitettiin tuulemaan ja meidän syksystä jää nyt osa kokematta sairasloman takia. Käämi menee ensi tiistaina operoitavaksi, sillä jalasta poistetaan metallinaulat. Tämä tuli vähän äkkiä, mutta on ainoa mahdollinen hetki ennen minun uusia työ- ja opiskelukuvioita sekä ennen pakkasten tuloa. Toivotaan, että sairasloma pysyy tällä kertaa ennakoidun mittaisena, että päästään pian takaisin syksyaktiviteetteihin! Olin suunnitellut vaikka mitä kivaa, mutta ennemmin haluan talveksi nelijalkaisen koiran, kun selvästi metalli reagoi pakkasiin. Mitään akuuttia ei siis ole, ainoastaan aikataulujen puitteissa näin pian.

E10 varrelta

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Päivän kesäkadun siedän illalla jos saapuvan sinun sinne tiedän

Kuva © Jenni Hyytiäinen/Tmi LystitTassut

Huh hellettä ja helteen sotkemia suunnitelmia.

Edellisellä kerralla sanoin, että tiedossa on varsinainen aktiivikuukausi. Aktiviteetit tosin vaihtuivat lähinnä parvekkeella makoiluun ja auringonlaskun odottamiseen, joten esineruutupäivä jäi välistä ja nosen möllikisojenkin päivää vaihdettiin (ja vaihdetaan varmaan uudelleen, jolloin ei päästä lainkaan).

Sentään yhteen sovittuun aktiviteettiin päästiin, nimittäin meidän kennelporukalla järjestettiin sunnuntaina noseworkpäivä. Paikalla oli Käämin molemmat siskot, joten saatiin hyvin intensiiviset treenit pienellä porukalla.

Käämi sai ensin härvätä koko harjoitustilan läpi vapaasti. Tavoitteena oli saada Käämi keskittymään itse töihin ympäristön sijaan. Käämi söi aluksi nameja maasta niin, että treenikaverit olivat häiriönä. Malttoi todella hyvin keskittyä tehtävään ja namien loputtua tuli suorinta tietä minun luokseni. Näitä ei tehty kuin ihan muutama, joten siirryttiin itse hajutyöskentelyn pariin.

Ensin tehtiin ihan vain purkkirataa ja vahvistettiin Käämille ideaa hajusta. Hyvin teki purkkiradalla myös silloin, kun treenikaverit asettuivat Käämin tielle ensin suolapatsaina ja sen jälkeen liikkuen. Todella nätisti ilmaisi oikean hajun telineestä. Purkkitreenin lopulla haju kuitenkin siirrettiin seinälle ja sitä Käämi ei ihan enää hoksannutkaan, vaan mm. yritti hampaillaan nostaa metallipurkin telineestä. Nenä kuitenkin aukesi ja haju löytyi seinältä ilman erityisiä apuja.

Seuraavaksi tehtiin muovilaatikoilla. Käämillä on ollut vähän paha tapa laittaa varsinkin pahvisia laatikoita lyttyyn, joten nyt pistettiin ohjaajan nopeus koetukselle ja palkkaamaan piti ehtiä ennen kuin Käämi ehtii siirtää laatikoita. Tässä treenissä huomaa sen, että Käämi käy alueen läpi aika usein niin, että nenä menee maata pitkin ja ei välttämättä haistele laatikoita laisinkaan. Kuitenkin oikean laatikon kohdalla ilmaisu on varma. Pitää jatkossa kiinnittää asiaan huomiota, että saisin sen menemään järjestelmällisesti laatikot läpi, niin ei ainakaan jäisi omasta tulkintavirheestä kiinni. Tämän treenin Käämi teki kiinni.

Viimeisenä meillä oli pieni koe eli toisin sanoen sisäetsintää jäljittelevä tilanne. Tämän Käämi teki mielestäni paljon järjestelmällisemmin kun kyse oli erilaisista esineistä. Haju oli takaseinällä olevan autotallinoven nostimessa, mutta Käämi ensin pyöri lähellä olleessa rottinkikorissa. Haju kuitenkin löytyi ja niin varmasti, että oli helppo sanoa löytö. Käämi sai palkintonorsun suorituksesta.

Sunnuntai oli kyllä varsinainen hellepäivä sekin ja häiriötreenin tuoma lisämauste varmasti väsytti Käämiä todella kovin, mutta sitkeästi se jaksaa työskennellä. Pakko on myös uskoa, että Käämin treeniflow kantaa treenistä toiseen! Sen mielentila on tehnyt niin ison harppauksen eteenpäin, että minun on helppo keskittyä yhdessä tekemiseen. Kaikki turha sähellys ei ihan täysin ole pois, mutta kuitenkin promille entisestä. Käämi ei ollut hirveästi tehnyt mitään koko viikkona, mutta niin se vaan yllätti.

Uskomaton tyyppi. Täyttä kultaa.