Vesiputousten määrä on uskomaton!
Me suunnattiin tänä vuonna kesälomareissulle Norjaan!
Käämille tämä oli nyt toinen ulkomaanreissu ja se on kyllä niin helppo matkakaveri ottaa mukaan. Solahtaa uuteen arkeen saumattomasti ja kesti pitkiäkin ajomatkoja todella hyvin. Käämillä saattoi itseasiassa olla kaikista mukavin matkustaa omassa häkissään näin tilan määrää tarkastellessa.
Me oltiin Norjassa melkein kaksi viikkoa. Aloitettiin meidän reissu Senjan saarelta, jossa Sukkertoppenille kiipesi ainoastaan ihmiset. Käämi nautti sen sijaan merituulista ja maisemista. Senja oli kyllä kaunis ja jätti varmasti uudelle reissulle tutkittavaa ja ihmeteltävää! Muutama suunniteltu huiputus jätettiin nimittäin väliin.
Senjasta suunnattiin yhden yön stopille Harstadiin ja Käämi pääsi huiputtamaan meidän kanssa Keipenin! Tällä reissulla mun paimenkoira pääsi pitkästä aikaa lampaan kanssa nokikkain ja niin, minun pieni paimenkoirani pelkäsi lampaita. Keipenillä ei ollut ketään muita kuin me, joten saatiin olla rauhassa - varmaankin lähestyvien sadepilvien takia. Helppo ja nopea reitti koiran kanssa kulkea, meiltä vahva suositus!
Harstadista suunnattiin Andenesiin, jossa tärkein aktiviteetti oli valasretki! Sää oli onneksi hieman parempi meidän reissun aikana, mutta meri keinutti tarpeeksi, että allekirjoittaneelle tuli hivenen huono olo. Onneksi olokin parani juuri ennen ensimmäistä kaskelottihavaintoa! Mahtavan upea eläin ja haluan ehdottomasti talvella uudelleen valassafarille! Oli täysin tuuri, että nähtiin tämä kaskelotti, sillä kapteeni oli joutunut hakemaan aika pitkään.
Haukland Beach, Andenes & Stornappstindenin reitin varrelta
Andenesista suunnattiin Stamsundiin, jossa vietettiin aikaa pidempi hetkinen. Harmittavasti Unstad ja Haukland Beach kohdattiin vaakasuorassa vesisateessa, joten mua jäi harmittamaan näin koirakuvauksellisesta näkökulmasta. Täältäkin jätettiin huiputtamatta muutamia mietittyjä kohteita ja vaihdettiin lennossa Stornappstindeniin. Kelpien kanssa tosin minun ollessa puolikuntoinen kiipesimme suurinpiirtein Lilsnappstindenin korkeudelle, mutta olipahan ainakin toisenlainen aamulenkki. Lampaitakaan ei enää ihan samalla tavalla pelätty...
Stamsundista suuntasimme sitten Reineen, jossa vietimmekin pitemmän ajan. Kävimme yhtenä päivänä Rytenillä, jonne myös Käämi pääsi mukaan. Täällä oli kaikista eniten ihmisiä, mutta hyvin mahduttiin sekaan. Suositellaan kyllä lämpimästi, Kvalvika Beach on todella kaunis Ryteniltä. Paluumatkalla lampaat olivat ottaneet polun haltuun ja tiukan lampaan kanssa käydyn tuijotuskilpailun jälkeen lammas totesi suuren ja hurjan paimenkoiran täysin vaarattomaksi... Eipä tarvitse ainakaan paimennusharrastusta Käämin kanssa kokeilla.
Rytenin jälkeen Käämi jätettiin kalastajamökkiin ja me lähdimme Reinebringenille. Ehdottomasti elämäni pelottavin kokemus. Tämä reittihän on poistettu kaikista oppaista ja sinne ollaan rakentamassa virallista kulkuväylää. Ymmärrän täysin, sillä oli aivan tuuria, oliko valittu polku vaikea vai älyttömän vaikea. Luojan kiitos sääolosuhteet olivat puolellamme ja kyllähän tuota ylöspäin kiipesi, mutta alaspäin tulin sieltä kuin rapu. Kerran jalka lipesi mudalla niin, että olisi voinut käydä huonomminkin, mutta onneksi ei. Maisemat olivat kyllä todella upeat, mutta vaeltamisen sijaan tämä on vuorikiipeilyä... Vuori huiputetaan omalla vastuulla.
Rytenin huiputtaja!
Seuraavana päivänä keskityttiin tutustumaan Å:n ja Reinen maisemiin maan kamaralta, mutta kotiinlähtö alkoi häämöttää ja eipä oikein oltaisi mitään jaksettu edeltävän päivän huiputusten jälkeen. Tuona päivänä Reinebringen oli itseasiassa kokonaan suljettu retkeilijöiltä.
Kaiken kaikkiaan upea reissu ja sydämestä kyllä pieni palanen jäi Norjaan. Täytyy joskus suunnata uudelle kierrokselle niihin kohteisiin, jotka jäivät harmittamaan! Ihanaa olla Suomessa, jossa ei ole omituisia pääsymaksuja keskellä ei mitään tai tuhansia lampaita ympäriinsä jopa valtateillä. Unohtamatta sitä, että meillä on oikeasti metsää ja leveät tiet. Kotiin on aina hyvä palata.
Lomareissun jälkeen laitettiin tuulemaan ja meidän syksystä jää nyt osa kokematta sairasloman takia. Käämi menee ensi tiistaina operoitavaksi, sillä jalasta poistetaan metallinaulat. Tämä tuli vähän äkkiä, mutta on ainoa mahdollinen hetki ennen minun uusia työ- ja opiskelukuvioita sekä ennen pakkasten tuloa. Toivotaan, että sairasloma pysyy tällä kertaa ennakoidun mittaisena, että päästään pian takaisin syksyaktiviteetteihin! Olin suunnitellut vaikka mitä kivaa, mutta ennemmin haluan talveksi nelijalkaisen koiran, kun selvästi metalli reagoi pakkasiin. Mitään akuuttia ei siis ole, ainoastaan aikataulujen puitteissa näin pian.
E10 varrelta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti