lauantai 28. helmikuuta 2015

Tajunnanvirtaa terveystarkastuksista

Nyt tulee ehkä lähinnä tajunnanvirtaa ja ajatusten purkamista virallisista terveystarkastuksista. Olen ajatellut tarkastaa tulevalta koiralta mahdollisimman paljon, mutta virallisissa tarkastuksissa on jonkin verran ikärajoja, jotka eivät ihan yksiin mene.

Polvitutkimuksen voi tehdä jo vuoden ikäiselle koiralle, mutta alle 3 -vuotiaana  tutkitulla polvitutkimus on voimassa kaksi vuotta lausuntopäivästä. Rodussa on parina viime vuotena tullut aika paljon patellaluksaatiota esille, kun on alettu enemmän tutkia ja kiinnittämään huomiota. Kaksi kuvauskertaa ei ole mahdoton, mutta mieluiten haluaisin vain yhden kuvauskerran - ja silloin koiran on oltava kolme.

Lonkkakuvat haluaisin ottaa ennen agilitykisauran avaamista, mutta mitään kiirettä ei kisaamaan ole. 1,5 vuoden ikää tai 2 vuoden ikää olen siis ajatellut. Kahden vuoden iässä saisi selkäkuviin myös rotukohtaisista muutoksista tiedon, mutta mulle riittäisi myös ihan synnynnäisten vikojen tiedot, jolloin koiran voi kuvauttaa jo vuoden iässä. Kyynärkuvat onnistuu myös vuoden iässä.

Silmät voi kuvauttaa vuoden iässä ja mitä nyt pikavilkaisulla katsoin niin silmät ja polvet kulkee aika käsi kädessä klinikoiden varauksissa. Tähän saisi vielä päälle sydänkuuntelun, mikä kyllä tavallaan olisi mielenkiintoinen tieto.

Mitä tämä siis tarkoittaisi? Ainakin kahta kuvauskertaa. Ensimmäinen kuvauskerta 18kk iässä tai ennen kisaamisen aloittamista, jolloin tutkittua tulisi lonkat, selkä ja kyynärät. Seuraava tarkastus mahdollisesti vasta kolmen vuoden iässä, jolloin polvitarkastus ja silmät sekä mahdollisesti myös sydänkuuntelu. Ja se mahdollisuus, että tutkituttaa lonkat, polvet, kyynärät, silmät ja selän 18kk iässä ja 3 vuoden iässä polvet uudestaan.

No, tätä kerkeää miettimään ja ajattelemaan monta kertaa vielä. Jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan, niin puhumani pentue pentusilmäpeilataan. Näin ollen silmätarkastuksella ei olisi "mikään kiire".

No joo. Onneksi näitä ei ihan vielä tarvitse miettiä lopullisesti. Olen ainoastaan varma juuri tuon lonkka-, kyynär- ja selkäkuvauksen kanssa, että ennen kisaikää/kisoissa aloittamista. Polvia jos miettii, niin patellaluksaatio kuitenkin oireilee suht selkeästi. Tietysti kuviin viedään heti, jos aihetta on!

Ja mitä tuleviin suunnitelmiin tulee, kohta ollaan taas hieman viisaampia ja voi jo alkaa pitää peukkuja, että tulee paaaljon lapsia! :) Uroksen luonne kuulemma oli aivan nappi, ei ollut reagoinut toisen uroksen pärinöihin ja kuulemma hyvin miellyttävä muutenkin.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa

Tulevaan pentuun kohdistuu paljon toiveita ja toisaalta myös pelkoja. Helposti on taas lipsunut ajatukset pessimismin puolelle lähiviikkoina. Jospa kevään edetessä ja auringon tullessa esiin osaisi taas keskittyä niihin positiivisiin ajatuksiin.

Omat pelkoni koskevat tällä hetkellä lähinnä eroahdistusta ja terveyspuolta, tietysti myös koulutukseen ja sosialistamiseen kohdistuu pelkoja hieman lievemmässä mittakaavassa. Yksinolon opettamisesta on tullut jonkinmoinen mörkö luettuani muutamia koulutusoppaita, kun asia tuntuu monimutkaiselta verrattuna aikaisempiin koiriimme, joilla on ollut toinen koira seurana jo pentuaikana.

Tuttavapiirissä on taas ollut jos jonkinlaista epäonnea ja pakollahan se vaikuttaa myös omiin ajatuksiin. Tulee maalailtua kauhukuvia jos mistä sairaudesta ja mutkalla olevasta luustosta. Koiran hankinnassa on kuitenkin aina riskinsä, joskus ne ovat ennakoitavissa ja joskus ei. Olen nuorempana ollut sen verran naiivi, että olen vannonut kautta kiven ja kannon välttäväni sitä ja tätä sairautta. Tällä hetkellä on jonkun verran tullut käytyä kamppailua, että onko se niin paha, jos jotain on muutaman sukupolven päässä ja tähänkin sukupolveen linkittyvä jälkeläismäärä on kuitenkin suurimmaksi osaksi tervettä. Pieni ääni jossakin takaraivossa kuitenkin muistuttaa, että vannomatta taas paras.

Itseasiassa yksi näistä suurimmista peloista on myös se, ettei pentua tulekaan tästä ajattelemastani pentueesta. Niin kauan, kun pennut eivät ole maailmassa, kaikkea voi tapahtua. Ja vielä senkin jälkeen. Tätä on odotettu aivan liian kauan, että pettymys tulee olemaan valtava, jos jotakin odottamatonta tapahtuu. Olen yrittänyt vakuutella itselleni, ettei ole mikään kiire ottaa pentua ja asioilla on syynsä tapahtua, mutta samalla pieni kärsimättömyys koputtelee takaraivossa.

Positiivisia ajatuksia näistä peloistakin kuitenkin onnistuu löytämään, vaikka onkin hyvin paha tapa maalata ne kauhukuvat jo valmiiksi seinille. Pelkojen kautta asiat tiedostaa ja niihin on helpompi kiinnittää huomiota ja varautua. Kristallipalloa ei ole kellään meistä, joten varmasti edessä on haasteita ja vaikeuksiakin, mutta jos nyt näistä kahdesta isosta möröstä selvittäisiin kunnialla.

Oliko muilla pennun odottajilla samankaltaisia tuntemuksia?

_________________________

Meidät oltiin nostettu Koirablogit.netin ensimmäiseksi viikon nostoksi, paljon kiitoksia! En olisi osannut kuvitellakaan, että näin tapahtuisi :) Anonymiteettikin katoaa sitten, kun pentu on varmuudella saatu tähän huusholliin.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Itse tehty paracordhihna


Mainitsinkin äskettäin tilaamistani paracordnauhoista. Ne tulivat eilen Kiinasta 1,5 viikon toimitusajalla, mikä ei todellakaan ole kovin paha! Tilasin toisen nauhoista heijastavana ja täytyy sanoa, että erityisesti tämän nauhan laatu tuntuu erinomaiselta. Tuo violetti on aavistuksen pehmeämpää, mutta kyllä sekin käsittelyssä muuttui vähän paremmaksi. Nauhat olivat 15 metrisiä ja näiden yhteishinta jäi kirkkaasti alle 7€. BGB-lukko löytyi Prismasta 3.20€ hintaan.

Alussa tuli säädettyä jos mitä. Vaihdoin pariin otteeseen sen, miten nauhat kiinnittyvät tuohon BGB-lukkoon... Kun alkuun pääsi, niin sitten meni jo ihan rutiinilla tällaisen käsityötaidottomankin näpeissä. Ainoastaan yksi kohta on jäänyt laittamatta ristiin, hieman ärsyttävä kauneusvirhe, mutta ilmeisesti huomaamaton muiden silmiin.

Pieniä paniikin hetkiä oli myös ilmassa, kun menin sekaisin muutamaan otteeseen. Onneksi apuna oli Netta's Stagen ohje hihnan tekoon ja sieltä pääsi kurkkaamaan kuvista, että mikäs kohta onkaan tämän näköinen. Iso kiitos vielä kerran! Paniikki meinasi tulla myös käsilenkin kiinnityksen kanssa, kun omistan ainoastaan pinsetit. Hyvin onnistui niilläkin ja itseasiassa onnistui yli odotusten. Lopputulemana heijastava, vähän yli kolmimetrinen paracordhihna.

Suosittelen ehdottomasti tekemään, jos hihna polttelee mielessä! Loppuen lopuksi vaikein osuus oli noiden nauhojen solmujen selvittäminen, mihin upposi varmaan eniten aikaa. Tietty nauhan pituuksilla on väliä, itse en katkaissut siitä 15 metristä yhtään pois. Pitäisikin mitata loppupätkät, että paljon siitä loppuen lopuksi jäi yli. EDIT. Mustaa nauhaa jäi yhteensä vähän yli 4 metriä ja violettia vähän yli kuusi metriä, violetti on alun alkaenkin ollut vähän pitempi.

Tällä hetkellä polttelisi toinenkin hihna mielessä. Antassulla on tosi nättiä okran väristä nauhaa, joka tekisi mieli tilata, mutta se on sen verran hintavaa Suomessa, että pitää laittaa sitten eBayn haku jälleen kuumaksi. Aika pitkään etsin hintahaarukkaan sopivaa 15 metristä nauhaa, kuusimetristä löytyy helpommin. Jos kiinnostaa noiden nauhojen myyjä, niin kysy, voin ne laittaa vaikka sähköpostilla :)

maanantai 2. helmikuuta 2015

Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata

Netin keskustelupalstoilta löytyy jos monenmoista tarinaa ja monta kertaa näille on saanut pyöritellä silmiään. Siispä, otetaanpa käsittelyyn minkälainen hirviö minulle oikein sitten tuleekaan. Ei kannata ottaa hirveän tosissaan ;)

Pentu on rodun räjähtävän suosion perusteella aivan varmasti pentutehtaasta. Pitää olla tarkka kun rupeaa pentua etsimään ja varoa, ettei tipahda sudenkuoppaan. Onhan siinä tietty illuusio, kun rotuyhdistyksen pentuelistalla pyörii samat nimet, kun suurin osa tulevista pentueista on ”hiljaisen” kasvatuksen tulosta - tulevista pentueista ilmoitetaan lähinnä kasvattajien sivuilla ja suurimmaksi osaksi näiden odotuslistalla on toistakymmentä nimeä.

Pitää olla vähintään yli-ihminen. Pentu ei sovellu sohvakoiraksi vaan vaatii tekemistä jatkuvasti. Et voi käydä töissä etkä koulussa, kun koko ajan pitää olla aktivoimassa. Aamulenkillä on oltava mittaa vähintään viisi kilometriä eikä sekään riitä ja päivälenkillä vähintään nelinkertaisesti aamuun verrattuna - eikä sekään riitä, kerrotaan kuudella. Tosin, lenkkeiltävä on vähintään puolet päivästä, että kyllä sen 30 kilometrin lenkin voi heittää jo heti suoraan sängystä noustua. Jos erehdytkin jättämään koiran yksin niin jo hetken yksinolon jälkeen koko kämppä on atomeina. Yksikin vapaapäivä ja koira hyppii seinälle saman tien. Jo puolivuotias koira on verrattavissa kvanttifysiikkaan, niin vaikeaa se on pitää tyytyväisenä.

No mitenkäs se luonnepuoli. Ihan taatusti hirveä sählääjä. Uros on ihan varmasti koira-aggressiivinen. Ennen vanhaan kun rotu oli kuuluisa aggressiivisuudestaan, kuten eräällä palstalla väitetään. Samalla väitetään rotua myös araksi, arvaamattomaksi ja teräväksi. Kumma kyllä, ei ole tullut vastaan. Tuntemani rodun edustajat ovat olleet iloisia, helppoja ja toimeentulevia niin samaa sukupuolta olevien kuin eri sukupuolta olevien koirien kanssa. No, kerta näin väitetään, niin kai se sitten näin on! Koira ei myöskään millään voi olla fiksu, rauhallisen tasainen ja varma työskentelijä vaan se on automaattisesti ylivilkas, salamannopea häslä. Töihin keskittyminen, anyone?

Ja ainiin, koira on paimen. Minulla on siis oltava kotona lammaslauma, koska eihän paimenkoiraa voi ottaa muuten. Jos erehtyykin ottamaan lammaslauman puutteesta huolimatta paimenen, se on sitten stressaantunut. Niin kauan, kun rotua käytetään paimennukseen, on turha edes haaveilla. Pitää myös ehdottomasti pakata heti kimpsut sekä kampsut ja alkaa etsiä välittömästi omakotitaloa jostakin syrjäseudulta. Helpottaisi ainakin sen lammaslauman hankkimista. Jään odottamaan niitä postiluukusta leijailevia valituskirjeitä, sillä toistaiseksi elämä erämaassa ei kuulu suunnitelmiin.

Ja turha haaveilla, jos ei ole kokemusta koirista, kun ei kuulemma sovellu ensimmäiseksi eikä toiseksikaan koiraksi. Pentu nyt äkkiä peruutukseen ja mars etsimään jotakin täysin muuta pentuetta.

Eikun...

Onhan se selvää, että rotu on aktiivinen ja suhteellisen haastavakin, mutta ihan järjettömiin yleistyksiin sitä törmää. On totta, että rodussa on myös näitä vääriä kortteja saaneita yksilöitä, mutta kun tosissaan ne ovat ennemminkin poikkeus kuin sääntö. Voi se olla, että itsellä on liian ruusuinen kuva rodusta ja sen luonteesta, mutta oikeasti.

Hassua on, että jos ihmisillä oikeasti on tuollainen kuva rodusta, miksi sitä sitten suositellaan jatkuvasti eri palstoilla koiraa etsivälle? Lähes poikkeuksetta keskikokoista koiraa etsivälle ehdotetaan, että otappa kuule. Ja mitä saat kun Googlaat rotua? No, sen mitä yllä juuri esitin.

Mitä nyt tulee muutamaan kohtaan. Rotu kyllä kestää ne toimettomatkin päivät, jos siihen on alusta asti rutiini. Selkeät lepopäivät ja koirakin kiittää, lukekaa esimerkiksi Elmon ja Jaimeen treenejä: Hyvinvoiva koira - Haaste heitetty koiraharrastajille & Hyvinvoiva koira - Astetta syvemmälle. Hirveillä lenkkipituuksilla saa ainoastaan hyperkunnossa olevan koiran, jota ei sitten väsytetäkään enää millään. Myönnän, että pelkät hihnalenkit ei todellakaan riitä rodulle, mutta ei rotua varten tarvitse olla mikään yli-ihminen.

Luonteesta sanon sen, että luonteita on moneen junaan rodussa kuin rodussa. Rotua kuitenkin kuvaillaan rotumääritelmässä sävyisäksi ja sopeutuvaiseksi. Hylkäävinä virheinä mainitaan aggressiivisuus ja liiallinen arkuus. Ei ne ole haettuja luonteenpiirteitä, joten ihan turha maalailla rodusta kyselevälle kauhukuvia ilmestyskirjan pedosta.