Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata

Netin keskustelupalstoilta löytyy jos monenmoista tarinaa ja monta kertaa näille on saanut pyöritellä silmiään. Siispä, otetaanpa käsittelyyn minkälainen hirviö minulle oikein sitten tuleekaan. Ei kannata ottaa hirveän tosissaan ;)

Pentu on rodun räjähtävän suosion perusteella aivan varmasti pentutehtaasta. Pitää olla tarkka kun rupeaa pentua etsimään ja varoa, ettei tipahda sudenkuoppaan. Onhan siinä tietty illuusio, kun rotuyhdistyksen pentuelistalla pyörii samat nimet, kun suurin osa tulevista pentueista on ”hiljaisen” kasvatuksen tulosta - tulevista pentueista ilmoitetaan lähinnä kasvattajien sivuilla ja suurimmaksi osaksi näiden odotuslistalla on toistakymmentä nimeä.

Pitää olla vähintään yli-ihminen. Pentu ei sovellu sohvakoiraksi vaan vaatii tekemistä jatkuvasti. Et voi käydä töissä etkä koulussa, kun koko ajan pitää olla aktivoimassa. Aamulenkillä on oltava mittaa vähintään viisi kilometriä eikä sekään riitä ja päivälenkillä vähintään nelinkertaisesti aamuun verrattuna - eikä sekään riitä, kerrotaan kuudella. Tosin, lenkkeiltävä on vähintään puolet päivästä, että kyllä sen 30 kilometrin lenkin voi heittää jo heti suoraan sängystä noustua. Jos erehdytkin jättämään koiran yksin niin jo hetken yksinolon jälkeen koko kämppä on atomeina. Yksikin vapaapäivä ja koira hyppii seinälle saman tien. Jo puolivuotias koira on verrattavissa kvanttifysiikkaan, niin vaikeaa se on pitää tyytyväisenä.

No mitenkäs se luonnepuoli. Ihan taatusti hirveä sählääjä. Uros on ihan varmasti koira-aggressiivinen. Ennen vanhaan kun rotu oli kuuluisa aggressiivisuudestaan, kuten eräällä palstalla väitetään. Samalla väitetään rotua myös araksi, arvaamattomaksi ja teräväksi. Kumma kyllä, ei ole tullut vastaan. Tuntemani rodun edustajat ovat olleet iloisia, helppoja ja toimeentulevia niin samaa sukupuolta olevien kuin eri sukupuolta olevien koirien kanssa. No, kerta näin väitetään, niin kai se sitten näin on! Koira ei myöskään millään voi olla fiksu, rauhallisen tasainen ja varma työskentelijä vaan se on automaattisesti ylivilkas, salamannopea häslä. Töihin keskittyminen, anyone?

Ja ainiin, koira on paimen. Minulla on siis oltava kotona lammaslauma, koska eihän paimenkoiraa voi ottaa muuten. Jos erehtyykin ottamaan lammaslauman puutteesta huolimatta paimenen, se on sitten stressaantunut. Niin kauan, kun rotua käytetään paimennukseen, on turha edes haaveilla. Pitää myös ehdottomasti pakata heti kimpsut sekä kampsut ja alkaa etsiä välittömästi omakotitaloa jostakin syrjäseudulta. Helpottaisi ainakin sen lammaslauman hankkimista. Jään odottamaan niitä postiluukusta leijailevia valituskirjeitä, sillä toistaiseksi elämä erämaassa ei kuulu suunnitelmiin.

Ja turha haaveilla, jos ei ole kokemusta koirista, kun ei kuulemma sovellu ensimmäiseksi eikä toiseksikaan koiraksi. Pentu nyt äkkiä peruutukseen ja mars etsimään jotakin täysin muuta pentuetta.

Eikun...

Onhan se selvää, että rotu on aktiivinen ja suhteellisen haastavakin, mutta ihan järjettömiin yleistyksiin sitä törmää. On totta, että rodussa on myös näitä vääriä kortteja saaneita yksilöitä, mutta kun tosissaan ne ovat ennemminkin poikkeus kuin sääntö. Voi se olla, että itsellä on liian ruusuinen kuva rodusta ja sen luonteesta, mutta oikeasti.

Hassua on, että jos ihmisillä oikeasti on tuollainen kuva rodusta, miksi sitä sitten suositellaan jatkuvasti eri palstoilla koiraa etsivälle? Lähes poikkeuksetta keskikokoista koiraa etsivälle ehdotetaan, että otappa kuule. Ja mitä saat kun Googlaat rotua? No, sen mitä yllä juuri esitin.

Mitä nyt tulee muutamaan kohtaan. Rotu kyllä kestää ne toimettomatkin päivät, jos siihen on alusta asti rutiini. Selkeät lepopäivät ja koirakin kiittää, lukekaa esimerkiksi Elmon ja Jaimeen treenejä: Hyvinvoiva koira - Haaste heitetty koiraharrastajille & Hyvinvoiva koira - Astetta syvemmälle. Hirveillä lenkkipituuksilla saa ainoastaan hyperkunnossa olevan koiran, jota ei sitten väsytetäkään enää millään. Myönnän, että pelkät hihnalenkit ei todellakaan riitä rodulle, mutta ei rotua varten tarvitse olla mikään yli-ihminen.

Luonteesta sanon sen, että luonteita on moneen junaan rodussa kuin rodussa. Rotua kuitenkin kuvaillaan rotumääritelmässä sävyisäksi ja sopeutuvaiseksi. Hylkäävinä virheinä mainitaan aggressiivisuus ja liiallinen arkuus. Ei ne ole haettuja luonteenpiirteitä, joten ihan turha maalailla rodusta kyselevälle kauhukuvia ilmestyskirjan pedosta.