maanantai 31. elokuuta 2015

Mies joka tekee mitä tahtoo

Kun pentu ei ole enää kooltaan pieni.


Käämillä taitaa ennen rokotuksia mennä kymmenen kiloa rikki, sillä tänään painoa oli 9,7 kiloa! Siis, kyllähän sen kasvun on jotenkin itsekin tiedostanut, mutta että se on kasvanut noin älyttömän isoksi jo. Missä ihmeen välissä?

Mun luennoille paluu sujui kelpien kohdalla ongelmitta. Ainoat kitinät oli kelpien unien aiheuttamia lyhyitä pätkiä. Vähän se oli rymsteerannut ja siirtänyt mm. häkkiä sekä repinyt parit lehdet, mutta pieni paha. Häkki on luultavasti siirtynyt vaan siksi, että Käämistä on hirmu kiva repiä vilttiä kaltereiden läpi.

Ikenet kutiaa aika lailla ja omistajan kädet on hieman kärsineet tässä viime päivinä. Onneksi se mäyhää aika paljon lelujen kanssa, mutta jos joku asia ottaa pattiin, niin se kyllä kerrotaan omistajalle... Nyt vaan nopeasti hampaat vaihtoon, niin on taas hieman helpompaa :)

Pst. Käämin KASVUa voit seurata tuon linkin takaa.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Hengitän sisään maisemaa niin täydellistä, että pelottaa


Tänään käytiin Hollolassa rallytokokisaturisteina. Käämille ensimmäinen vähän pitempään kestävä autoreissu ja sehän veteili sikeitä koko matkan, helppo pentu. Kisapaikalla hengaaminen on tuttua jo valmiiksi, hieman riuhtoi suorittavan koirakon luokse, mutta osasi myös rauhoittua ja olla. Samalla treenattiin myös "oman vuoron" odottamista häkissä.

Paluumatkalla pysähdyttiin valokuvaamassa eräällä "vakiospotilla" ja hihna oli koko ajan äitini kädessä. Käämiä hieman ahdisti virtaava vesi, mutta alkoi pikkuhiljaa kuitenkin rentoutua ja ei mennyt pahaan lukkoon. Tehtiin myös tuota aikaisempaa hihna-ahdistusmasentelua silmällä pitäen muutama treeni, ja hyvinhän se sitten alkoi sujua.

Käytiin viikko sitten Ellan kanssa kokeilemassa tätä hommaa niin, että Käämi sai keskittyä leluun ja nameihin. Ei mitään ongelmaa, kelpiestä on vaan outoa, kun pysyn kauempana. Malttaa rauhoittua eikä enää ahdistu samassa määrin.

Tänään kiersin itse autoa. Jää katsomaan perään, mutta tarjoaa aika nopeasti kontaktia apuohjaajalle. Tehtiin myös toisinpäin, että koiraa viedään pois mun luota, ja kyllähän se lähtee mukaan välillä taakseen vilkuillen. Naksuttimella palkattu kontaktista apuohjaajaan ja alkaahan se sitä tarjota. Kiljuhaukkua ei enää kuulu, malttaa odottaa nätisti hihnanvaihtoa ja ahdistumistasot on myös laskeneet huomattavasti.

Tiedä onko silläkin osuutta asiaan, että olen aika paljon jättänyt pentua huomioimatta sisätiloissa ja viettänyt muutenkin aikaa pois pennun lähettyviltä. Kenties oli vain joku ikään liittyvä juttu, mutta suunta ylöspäin. Voi olla, että se käy salaa täällä lueskelemassa ongelmista ja päättää korjata niitä itse...

Lisätään vielä, että yksinolot myös toisessa osoitteessa sujuvat erinomaisesti ja pentu jää portin taakse täysin hiljaa. Käämi myös hengailee sujuvasti yksin ulkona, joten jonkin verran ollaan menty muutenkin asiassa eteenpäin. Omistajan korvien välissä jutut saattaa paisua aika lailla ja oikeasti mitään isompaa ongelmaa ei asian kanssa edes välttämättä ole, kunhan vaan harjoittelun puutetta ja omaa ylianalysointiani. Vedestä ahdistuminen johtuu luultavasti siitä, että Käämi on moneen kertaan tipahtanut (onneksi matalilta) laitureilta vahingossa järveen, palataan asiaan ensi kesänä uudestaan lämpimien vesien myötä.

Huomenna on omistajalla sitten paluu luennoille ja täytyy sanoa, että 12 tuntia Exceliä viikossa ei nyt oikeastaan kiinnosta pätkääkään :D

Kattokaa nyt mikä kontakti apuohjaajaan :D


tiistai 25. elokuuta 2015

Samanlaista energiaa sä saat hakee pitkää

Namikyttä...

Tämä kuva on pakko julkaista epätarkkuudestaan huolimatta, kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :D Sisko photobombaa ja Käämi on namimaanikko.


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Saimaannorppa

Kuvat © Veera Kiuru

Tässä on mun lempipaikka koko kaupungissa. Niin korkealla, että tarvittaessa saa vain taivaan taustaksi, mutta samalla reissulla taustalle saa myös Saimaan. Harmi, että näin sunnuntaina oli vähän turhan paljon trafiikkia, niin pennulla nyt sitten hihna kuvissa.

Tänne kuitenkin keretään vielä monta kertaa, jos nämä kuvat jäävät tämän kesän viimeisiksi tällä paikalla.

Kakara on nyt vähän yli 14 viikkoa. Pitäisi opettaa se seisomaan ilman, että on itse sen nassussa kiinni.

Kuinka kuvataan kelpietä?


perjantai 21. elokuuta 2015

Beibi kyllä täällä tarkenee


Ihan uskomattomat lomakelit. Kalenteria on varmaan joku käynyt salaa siirtämässä eteenpäin ja oikeasti on vasta kesäkuu, eikö? Onneksi on lomaa vielä viikko jäljellä!

Kelpien koulutus auringonottokaveriksi on alkanut ja onnistui muuten ilman isompia tappeluita. Saan olla lepolaurissa aivan rauhassa, kelpie duunailee omia juttujaan välillä vieressä ja välillä kauempana.

#kylläkelpaa!


keskiviikko 19. elokuuta 2015

Tumma ja tulinen ja vähän hullunkurinen

"Missä mun eväät?!"

Hurjan reipas retkeilykelpie. Taidetaankin siis laittaa Suomen retkeilyreitit parempaan tutkintaan ensi vuodelle, kun omistajallakin on olevinaan jonkinnäköistä partiotaustaa takana :D

Käämi mennä porskutti hihnassa koko reitin ja täytyy kyllä sanoa, että se on aika superfiksu laskujen ja muiden kohdalla. Ei ryntää hihna tiukalla vaan odottaa niin kauan, että omistaja on kompuroinut niin, ettei nilkka enää ole vaarassa katketa. Niistä partiovuosista on nimittäin hieman aikaa :D

Nyt mulla on sitten kelpiematto. Olen ihan varma, että sille kuiskii pienet vihreät miehet. Jätin eilen Käämin syömään nakkeja Juulille epiksissä ja tyyppi oli kerran katsonut, että jaa en olekaan siinä vieressä enää ja jatkanut tyytyväisenä oleskeluaan. Että kai me siitä hihna-ahdistuksestakin eroon päästään, kun saadaan nyt sotasuunnitelma vielä paremmin käyttöön.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Ehkä jo huomenna onni kääntyy

Meillä on ongelma, josta voi kasvaa isompikin ongelma.

Käämi jää kotiin ja häkkiin todella fiksusti. Joskus saattaa kuulua pieniä ulinoita, mutta loppuvat yleensä viiden minuutin sisään ja kaikki lähellä oleva irtaimisto on ihan koskematonta, kun tulen koiran luo takaisin. Se ei ole ahdistunut tai läähätä. 

Toista on, jos annan Käämin hihnan jollekulle. Välimatkan ei tarvitse olla kovinkaan pitkä, kun koiran olemus muuttuu ahdistuneeksi. Sille ei kelpaa namit, se höyryää täysillä mun perään ja kiljuhaukkuu. Jos olen pois näköpiiristä Käämi kyllä tulee mukana, syö namit eikä kiljuhauku, mutta pysyy kuitenkin jonkin verran ahdistuneena. Käämin hoksatessa, että tulen takaisin, se muuttuu rauhalliseksi ja odottaa aloillaan niin kauan, että pääsen sen luokse. Ja sen olen tehnyt nyt ongelman havaittua hyvinkin vähäeleisesti.

Nyt pitäisi sitten kehitellä joku fiksu systeemi tämän poiskitkemiseksi. Ideat vaan aika vähissä. Meillä on nyt muutenkin vähän sellainen kausi, että en kauheasti reagoi koiran tekemisiin ja esimerkiksi kaikki leikit tulevat mun aloitteesta. Yritän liikuskella tässä kahden huoneen välillä mahdollisimman paljon.

Että semmoista. Tiedän, että olen Käämin maailman keskipiste, sillä asustellaan kahdestaan ja tässä ei pyöri ketään muuta ihmistä. Voi olla, että koko homma on nyt mun loman alettua "räjähtänyt käsiin" tai sitten ei.

Pakko vaan toivoa, että tästä ei isompaa ongelmaa tulisi, varsinkin kun tästä on tie sitten sinne ihan oikeasti eroahdistuneiden joukkoon.

Ideoita, vinkkejä, samankaltaisia kokemuksia?

torstai 13. elokuuta 2015

Oikee vaatii luonnetta, väärä on se hauska

Meidän kirjoituksista voi saada sen kuvan, että arki on melkeinpä pelkkiä sateenkaaria, mutta nyt voisin avata hieman meidän arkielämää näin muutenkin. Saanpahan omaa päätä nollattua hieman purkamalla tämän hetkistä tilannetta.

Käämi täyttää huomenna 13 viikkoa ja sen kunniaksi meille on tullut riiviökausi. Pentuhan se on ja niin kuuluu ollakin, mutta siinä vaiheessa, kun pentu on kymmenen minuutin aikana roikkunut käsissä, jalassa, avainnauhassa, hiuksissa jnejne, niin omistajan hermorakenne alkaa rakoilla. Voi olla, että molemmat on vähän ärsyyntyneet toisiinsa, kun vietetään niin paljon aikaa saman katon alla :D

Jo silloin heinäkuussa huomasin, että Käämi on suhteellisen kova ihmiselle ja omaa aika hervottoman taistelutahdon. Voin syyttää tästä vain itseäni, mitäpä menin toivomaan "terrierimäistä kelpietä". Parhaiten meillä toimii oma passivoituminen, mikä joskus tuottaa aika suuria hankaluuksia noudattaa. Olen tehnyt myös sitä, että pentu tulee timeoutille syliin. Lenkeillä voi toimia myös pieni kurinpalautuspuhuttelu, mutta kotioloissa tätä on aivan turha tehdä.

Tästäkin asiasta kyllä löytyy hyviä puolia. Käämi harvemmin enää kiljuhaukkuu ja komentaa sekä se osaa rauhoittua timeoutille. Se ei ole tuhonnut esimerkiksi lattialistoja eikä se koko ajan ole hampaat irvessä ihmisessä kiinni. Mutta silloin ku se on, niin se on ihan uskomaton riiviö.

Ja tätä riiviöenergian suuntaamista johonkin muuhun ei auta se, että tyypillä on taas maha sekaisin jostakin. Kävin vierailemassa apteekissa, jospa saataisiin maha taas asettumaan ja päästäisiin tekemään normaaleja juttuja. Nimittäin esimerkiksi metsku toimii jo osissa! ;)

tiistai 11. elokuuta 2015

Siiderikelpie

Herra kelpie lähti eilen uudestaan maalle, nimittäin mökille Saimaan rannalle.

En voi kylliksi ylistää, kuinka helppo pentu tuo on uusissa tilanteissa. Onhan se aika kamala aina välillä, mutta esimerkiksi tänään kelpie oli ensimmäistä kertaa moottoriveneessä. Käämi oli ihan fine, ei mitään ongelmaa! Paras lapsonen, ainut vaan, että tälle herra kelpielle maistuu tämä alkoholikin aika mukavasti. Alkoholistipentu ei todellakaan saa yhtään ihmisten juomista, mutta niitä on silti pakko kytätä ja suorastaan lennähtää paikalle kuin lepakko, kun tölkkiä avataan. Jee e...

Nuo paot maalle on kyllä auttaneet sisäsiisteyden kanssa. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Käämi oli ollut kuiva myös kerrostalossa. Nyt se on 24h ajan päässyt aika paljon ulos, toivotaan, että jatkuisi ja pentu tajuaisi pyytää kerrostalossa pääsyä pihamaalle.


sunnuntai 9. elokuuta 2015

lauantai 8. elokuuta 2015

Erikoisomistus mun spesiaalille

© Iida Kaijansinkko

Tänään oli touhupäivä!

Lähdettiin ekstemporetokoilemaan Mirkan ja Kurun kanssa. Tehtiin perusasentoja ja luoksetuloja. Käämi oli taas hyvin fiksu hengatessaan irti, vaikka olisikin halunnut mennä toisen luo, niin tuli aina pyynnöstä takaisin. Hieno eläin ja omistaja jälleen kerran ihan häkellyksissä :D

Pojat kävi myös uimassa! Tosin Käämi saatettiin kantaa veteen ja päästää uimaan rantaan. Ui todella hyvällä tekniikalla, siitä olen superiloinen :) Eiköhän siitä vielä vesipeto saada. Ainakin kovasti kiinnostaa nappailla aaltoja suuhun.

Käämillä ja Kurulla meni ajatukset hyvin yksiin ja pojilla oli hauskaa yhdessä. Majakka ja perävaunu ♥



Tavattiin sitten pikaunien jälkeen myös siskolikka Mooraa. Pennuilla oli keskenään hauskaa. Molemmilla ehkä hieman päivän touhut painoi pikkuhiljaa. Leikkivät kyllä todella kiltisti. Hienot pennut ja näkivätpä kakarat myös parit lampaat sekä kanoja!

Käämi oli, että mitäs ihmettä nää on ja ei oikein ymmärtänyt :D Meni kyllä rohkeasti katsomaan ja nuuskuttelemaan. Ja eipä juttu-ukko sanonut kummallekaan eläinlajille mitään, ihan hiljaa katsottiin. Tai sitten se ääni oli jäänyt sinne tokokentälle.

Kotipihassa eräs häkkilintu linnoittautui perimmäiseen nurkkaan sillä mielellä, että hän nukkuu nyt.
© Iida Kaijansinkko

torstai 6. elokuuta 2015

Kuka täyttää sut lämmöllä?

Kuvat Veera Kiuru

Käämi on tänään päivän vajaa 12 viikkoa ja wow sille on jossakin välissä kasvanut jalat. Hyvin edustava puolimärässä pörröturkissaan, mutta hyvästä syystä. Käytiin nimittäin treenaamassa kentällä Veeran kelpojen kanssa ja Käämi oli ihan pätevä pieni!


Ottaen huomioon, että ollaan treenattu lähinnä omassa keittiössä ja yksin, niin Käämi kyllä yllätti aivan täysin. Kuvaajaa kohden kohdistui ainoastaan muutama kamikaze-syöksy. Lopussa treenattiin myös muutamat luoksetulot niin, että Riski oli häiriönä kiinni tolpassa, ja Käämi keskittyi omaan tekemiseensä! Niin hyvin, että mulla taisi jäädä leuka kentälle.

KUVAAJA!

Aloitettiin sivulletuloilla. Ne on tällä viikolla otettu tosiaan tehotreeneihin ja Käämi osaa jo tietyissä tilanteissa tulla sivulle ilman käsiapua! Jatkan tosin auttamista, jotta saadaan paikka kuntoon, joskus nimittäin osuu ja joskus ei. Yhteen asiaan pitää kiinnittää enemmän huomiota ja se on se, että käskyn alta ei saa lähteä hipsimään omin luvin.


Ollaan myös imuteltu seuraamista. Omistajalle tiedoksi, että ranteen ei tarvitsisi kääntyä yhtään mihinkään. Seuraamiset on ihan muutaman askeleen pätkiä.


Höntsättiin myös vähän agijuttuja. Ohjaajan liikkeeseen tarrautumista pitäisi saada pois, mutta ei ollakaan tämmöistä vielä tehty. Oltaisiin tehty myös 2on2off -treeniä laatikolla, mutta saatiin vesisade niskaan, niin jätettiin seuraavalle kerralle. Käämi myös kiersi yhden Veeran pikkutötteröistä ongelmitta, jee!


Ja loppuun Käämin terveiset ohjaajalle. Palkkaa nopeammin, prkl!

Lopuksi käytiin vielä hallilla ja raviradan kupeessa. Hevoset kiinnosti, mutta niitä katsottiin hiljaa ja ilman sinkoilemista perään. Hyvä hyvä!

maanantai 3. elokuuta 2015

Mä oon spaceman!

Vastoinkäymiset tuppaa kerääntymään.

Julkaisematta jäänyt kuva, ikää 10 viikkoa :)

Käämillä on muutaman päivän ajan ollut vatsa sekaisin. Joko uuteen ruokaan vaihdosta, syödyistä kivistä tai jostakin muusta. Ei voi tietää. Tästä syystä ei otettu varsinaisia 11 viikkoiskuvia ollenkaan, raasu oli niin säälittävän pienen ja kipeän oloinen. Nyt aletaan olemaan jo voiton puolella ja olen antanut omaa nappulaa piimän ja riisin kanssa. Pikkuhiljaa.

Tämän "vatsataudin" seurauksena pitäydyttiin lähinnä irti- ja odota -käskyn treenaamisessa. Tänään olen jo hieman uskaltanut ottaa nameja taas mukaan ja ollaankin edistytty sivulletulossa ja opeteltu vähän seuraamisen alkeita. Hitaasti hyvä tulee ja ehkä se mun tokointokin jostain löytyy, kun perusasiat hoksataan.

Jalka ei ole vaivannut sitten perjantain. Tutkimuksissa ei jalasta löytynyt mitään, ei aristanut eikä ollut turvoksissa. Reiden sisäpinnalla oli haalea punainen viiva. Vaikka pelkäänkin polvea, niin tällä hetkellä olo on melko varma siitä, että ei olisi kuitenkaan ollut se. No, katsellaan ja seurataan, jos tulee uusia ongelmia, niin marssitaan sitten tutkituttamaan ne ihan kunnolla.

Koska jalka ei ole vaivannut, tänään treenattiin myös sitten puun kiertoja ja kahdeksikkoja. Ja sehän irtosi kuin raketti ensimmäisellä kierrollaan. Matkaa puulle ehkä nelisen metriä. Hupsista :D Käämi on jo nyt ihan hirveän nopeaa elohopeaa, joten tulen olemaan niin myöhässä, että jos saisin tilattua vaikka uudet jalat?

Joskus kun mietin missä Käämi on, niin aika usein se löytyy maastoutuneena säkkituoliin. Siitä ei vaan saa sellaista kuvaa, jossa nukkuisi. Pikkutikka!

Pitäisi laittaa treenivalokuvaajalle haku. Harmittaa, kun nämä hetket tallentuu vaan omalle verkkokalvolle. On se hieno!

Paitsi, että se keksi juuri että verhoja voi repiä ja aamulla keittiön tuolin alaosaan oli ilmestynyt reikä. Käämin mielestä verho lennähti tietysti itse hänen suuhunsa ja keittiön tuolit räjähtelee kun niiden alta kävelee. Kyllä.