Oikee vaatii luonnetta, väärä on se hauska

Meidän kirjoituksista voi saada sen kuvan, että arki on melkeinpä pelkkiä sateenkaaria, mutta nyt voisin avata hieman meidän arkielämää näin muutenkin. Saanpahan omaa päätä nollattua hieman purkamalla tämän hetkistä tilannetta.

Käämi täyttää huomenna 13 viikkoa ja sen kunniaksi meille on tullut riiviökausi. Pentuhan se on ja niin kuuluu ollakin, mutta siinä vaiheessa, kun pentu on kymmenen minuutin aikana roikkunut käsissä, jalassa, avainnauhassa, hiuksissa jnejne, niin omistajan hermorakenne alkaa rakoilla. Voi olla, että molemmat on vähän ärsyyntyneet toisiinsa, kun vietetään niin paljon aikaa saman katon alla :D

Jo silloin heinäkuussa huomasin, että Käämi on suhteellisen kova ihmiselle ja omaa aika hervottoman taistelutahdon. Voin syyttää tästä vain itseäni, mitäpä menin toivomaan "terrierimäistä kelpietä". Parhaiten meillä toimii oma passivoituminen, mikä joskus tuottaa aika suuria hankaluuksia noudattaa. Olen tehnyt myös sitä, että pentu tulee timeoutille syliin. Lenkeillä voi toimia myös pieni kurinpalautuspuhuttelu, mutta kotioloissa tätä on aivan turha tehdä.

Tästäkin asiasta kyllä löytyy hyviä puolia. Käämi harvemmin enää kiljuhaukkuu ja komentaa sekä se osaa rauhoittua timeoutille. Se ei ole tuhonnut esimerkiksi lattialistoja eikä se koko ajan ole hampaat irvessä ihmisessä kiinni. Mutta silloin ku se on, niin se on ihan uskomaton riiviö.

Ja tätä riiviöenergian suuntaamista johonkin muuhun ei auta se, että tyypillä on taas maha sekaisin jostakin. Kävin vierailemassa apteekissa, jospa saataisiin maha taas asettumaan ja päästäisiin tekemään normaaleja juttuja. Nimittäin esimerkiksi metsku toimii jo osissa! ;)