sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Sieltä peilata kai avaruuden vois


Viikko huipentui jälkitreeneihin ja vau, olipahan taas hieno!

Treenit olivat tällä kertaa sen verran tehokkaat, että päästiin tekemään kaksi suoraa jälkeä. Viime kerrasta oppineena pidensin matkaa ihan reilummalla kädellä. Ensimmäistä jälkeä tallatessani huomasin, että meidän puoleisessa metsässä oli näemmä mennyt hirvi juuri siitä kohtaa, mihin jäljen tallasin. Hieman jännitti, kuinka pahasti tuollainen sotkeekaan Käämin jäljestystä.

Käämi oli hieman turhan vallaton ensimmäiselle jäljelle astellessa. Hengailtiin jonkin aikaa ihmisten keskellä ja pikkuhiljaa haukkuva kelpie rauhoittui sen verran, että se oli mukavaa viedä jäljen alkuun. Hirmuisella vauhdilla se lähti jäljelle, joskin ajoi sitä jonkun verran sivussa. Hirven jäljillä mielestäni saattoi hieman pyöriä, mutta palasi kuitenkin ihmisen jäljelle. Loppupurkille meni onneksi jäljen päällä, joten paransi kyllä. Saatiin kouluttajalta ihan positiiviset palautteet ja käskyksi laittaa seuraavalle jäljelle liina.

Toinen jälki oli ensimmäistä pitempi ja meni taas samojen hirven jälkien yli. Maastokin oli ehtinyt jonkun verran jo kuivua, joten aika varmalla fiiliksellä lähdin. Toiselle jäljelle autosta mukaan tuli ihan eri koira, joka oli paljon enemmän hallittavissa ja juuri sitä, mitä toivoisinkin. Liinan tuoma vapaus sotki Käämin ajatusta kuitenkin sen verran, että alussa pyöri jonkun aikaa ihmetellen. Jäljen nosti kuitenkin todella hyvin. Jälkea se ajoi tällä kertaa tismalleen sen päällä, mutta aikamoisella vauhdilla. Viimeiset 40 metriä olivat kuitenkin erinomaiset, vauhtikin hidastui ja kouluttajan mukaan koirasta oikein näki, miten se oppi. Ihan älyttömän hyvä lopetus!

Saatiin ohjeiksi jatkaa loppupurkista huolimatta vielä eteenpäin parin purkin verran. Tässähän alkaa olla pikkuhiljaa alokasluokan pituutta, joskin suoralla jäljellä. Veikkaisin tuon toisen jäljen pituudeksi jotakin 70-100 metrin välillä. Laskin kyllä askeleet, mutta jotenkin en siltikään osaa arvioida pituutta.

Kivat ja opettavaiset treenit! Marssitaan liinakaupoille seuraavaksi, jälkipurkkikaupoilla käytiinkin jo. Hauskaa muuten, että ollaan tehty jälkijuttuja toukokuussa joka viikko, tosin yksi viikoista oli ilman Käämin osallistumista. Tää on enemmän kuin ikinä aikaisemmin, joten ainakin yhdessä vuoden 2017 tavoitteessa onnistutaan.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Sun hymystä mä voimaannun

© Tiia Hämäläinen | http://tollerwich.pic.fi

Helatorstaina kutsui Hakunilan urheilupuisto ja kelpieiden erikoisnäyttely!

Aamukuudelta sitä hieman kyseenalaisti taasen tätä näyttelytouhua, varsinkin kun edellisen päivän kenraali oli ollut aika kamala. Käämi pakattiin kuitenkin autoon ja lähdettiin huristelemaan kohti pääkaupunkiseutua.

Hakunilassa autosta ulos tuli villi ja vallaton Käämi, jolla oli ihan älyttömän paljon asiaa. Haukkuminen on alkanut vasta vähän aika sitten ja iskee kyllä jonkun verran omaan hermoon, sillä kaikkea ei tarvitsisi kommentoida. Luojan kiitos kehässä Käämi malttoi olla hiljaa, mutta kehän laidalla se piti huolen siitä, että hänet kyllä huomaa kaikki paikallaolijat. Häkissä se piippaili muutamaan otteeseen, mutta onneksi rauhoittuu kuitenkin sinne.

Ennen avointa luokkaa oli kaksi pentua ja kuusi nuorempaa urosta, joten Käämin kanssa päästiin tositoimiin suhteellisen nopeasti kehän alun jälkeen. Tuomari oli nuorempien kohdalla ollut erittäin tiukka erinomaisista ja sama linja jatkui 11 koiran avoimessa luokassa. Käämi oli kolmanneksi viimeisenä rivissään, mutta ei kiinnittänyt huomiota edessään tai takanaan olleeseen koiraan. Tämä oli mun mielestä jo puoli voittoa, varsinkin kun Käämi vielä ravasi kohtuullisen hyvin kahden koiran välissä. Ihan älyttömästi kun ei olla näitä näyttelyjuttuja treenailtu.

Yksilöarvostelussa Käämi ei nyt ihan käyttäytynyt niin kuin soisi, mutta ei kuitenkaan hypännyt tuomaria vasten. Käämi mieluusti vain kiemurtelisi mun otteesta pois, sillä moikkaisi häntä kopeloimaan tulleen ihmisen vähän liiankin lämpimästi. Seisoi arvosteltavana kuitenkin hihna löysällä ja korvat pystyssä ihan superhyvin, vaikka tietysti ei ihan tasan samoilla jalansijoilla kestäkään. Lahteen verrattuna tämä oli ihan älytön parannus, sillä siellähän Käämi ei ottanut muhun kontaktia ollenkaan ja jouduin seisottamaan sen kyykystä. Hylätään ne hallinäyttelyt nyt kokonaan ja käydään vain ulkona.

Käämi sai erittäin hyvän, joka oli ihan loistava tulos tällä tuomarilla! Avoimessa luokassa ainoastaan yksi koira sai erinomaisen, joten päästiin vielä kilpailuluokkaan. Teki mieli itkeä onnesta, Käämi seisoi paikallaan löysällä hihnalla ja napitti mua. Harmittaa, ettei seisomakuvaa Käämistä löytynyt. Tuomari kävi vielä koskemassa koiria kuonoon ja herranjestas, Käämi seisoi tuijottaen mua täsmälleen niillä jalansijoillaan ilman ponkaisemista tuomarin nenää kohden. Teki mieli tuulettaa ja hymy ylettyi korvasta korvaan!

Kilpailuluokassa saatiin juosta aika monta kertaa kehän ympäri ja jokaisella kierroksella Käämin ravi parani paranemistaan. Yksilöissä se ei ollut mun mielestä ravannut läheskään niin hyvin kuin voisi, joten mielelläni juoksutin useampaan kertaan ympäri. Sieltä se mun pieni kelpie poimittiin ensin jatkoon ja sen jälkeen muiden erittäin hyvän saaneiden etummaiseksi, joten Käämi oli avoimen luokan toinen. Siinä vaiheessa saikin jo vähän tuulettaa, sillä sijoitus noinkin suurikokoisesta luokasta oli ihan uskomattoman hyvin ja vaikka erittäin hyvällä ei nykyisin mitään saakaan, niin erkkarisijoitus on aina erkkarisijoitus.

Hengailtiin oman vuoron jälkeen ihan liian monta tuntia, mutta onneksi erkkarissa tapaa kivoja ihmisiä, niin mikäs siellä hengaillessa.

Marie Colyer, Australia, Kennel Windgari
2 years old chocolate male. Good head, good ears. Good lenght of the neck. Good front. Would prefer better drive behind. Good depth of the chest.
AVO EH2



torstai 25. toukokuuta 2017

Suljen ympyrän, katkaisen noidankehän


Luovuttaminen kielletty!

Meidän agitreeneistä ei tällä viikolla kovin positiiviset fiilikset jääneet ja mielessä kävi taasen agilityn lopettaminen (jälkitreenit on taas sunnuntaina tiedossa). Juteltuani kuitenkin asiasta totesin, että luovuttamaan ei aleta ja ratkaistaan tämä ongelma perin pohjin.

Käämin lähtöahdistus pahenee pahenemistaan, joten tämän asian kanssa ollaan taas lähtökuopissa ja uuden ratkaisun etsinnän äärellä. Käämi meni jumiin entistä pahemmin ja vaikka saatiin muutama hyväkin lähtö, niin kriteeri ei kuitenkaan täyttynyt namin nappaamisen kohdalla ennen hyppyä. Tästä luovutaan mitä luultavimmin, se toimi sen aikaa kuin toimi.

Käämihän ei kierrä ensimmäistä hyppyä eli ongelma on lähinnä se, ettei se halua tulla mun lähelle lähtötilanteessa treenien edetessä. Lähdössä sille ei ole ikinä tapahtunut mitään eli luultavasti paine tulee joko minusta, hallista tai molemmista. Eilinen saattoi osaksi olla juoksut päättäneen treenikaverin perään haikailua, mutta toistuu kyllä viikoittain ilman vastaavia häiriöitä. Voihan se olla, että alitajuisesti jännitän ohjattuja treenejä ja/tai Käämin häiriönkesto ei ole vielä niin vahvaa, että se kestäisi lähtötilanteen (muita koiriahan meidän vuorolla ei hallissa juuri ole ollut). Ulkona Käämi teki lähtöasentoja ilman mitään ongelmia, joten voihan se olla, että hallikisoihin ei meillä ole asiaa. Hallissa on kuitenkin muutoin kivaa, ainoastaan lähdöt on nyt meidän murheenkryyni.

Soittelin tästä asiasta sitten ystävälle ja hän sanoi, että ihan samanlaista kyttäämään jäämistä on ollut muillakin. Kiteyttäisin tämän ehkä näin: koira toteaa, että jos ei kelpaa, niin ei sitten tehdä ollenkaan. Indeed. Tätä on vähän vaikea pukea ymmärrettävästi sanoiksi.


Niin jumiin se ei kuitenkaan mene, etteikö voisi tehdä rataa. Teki varsin hienosti lentävillä lähdöillä hyppyrataa ja ohjautui sinne minne pitikin. Tästä saatiin onnistumisia, johon oli hyvä päättää nämä treenit. Rimat sekä muurinpalikat kestivät paikoillaan ja irtosi siihen mustakeltaiseenkin putkeen toisella pätkällä todella hyvin. Kaarroksetkin olivat kohtuullisen tiukkoja, joten radalle päästyä ei kyllä ongelmia enää ollut. Palkkalelu oli viime kerrasta oppineena kädessä, mutta saakin olla toistaiseksi.

Vitoshypylle asti ohjasin Käämiä vasemmalla kädellä, joten vitoselle tuli takaaleikkaus. Tämä oli aika toimiva ja sai Käämin kääntymään todella hyvin kutoshypylle. Seiskaputkeen kävin tosiaan ekalla kerralla saattamassa, mutta sen jälkeen irtosi sinne todella hyvin. Kymppihypylle tein valssin, samoin kuin hypylle 13 ja nämä toimivat todella hyvin. 14 hypyltä kääntyi hyvin putkeen ja ratahan olisi tuosta jatkunut vielä kepeille, mutta edelleenkään ei niitä osata (pitäisi kyllä nyt tehdä jotakin asialle...). Oikein loistava, ei kertaakaan mitään hölmöilyjä muuten kuin ihmisen puolesta, kun en muistanut yhdellä toistolla mihin jatkaa kymppihypyltä.

Ennen agitreenejä käytiin nopeasti mätsäripaikalla kenraaliharkoissa ja mietin kyllä, että jätetäänkö tämän päivän erkkari väliin kokonaan. Onneksi ei jätetty, mutta taidan kirjoitella erkkaripäivästä erillään, sillä elättelen toiveita kehäkuvista. Oma kamera oli mukana, mutta ei sitä tullut kenenkään käteen lykättyä. Se kyllä on sanottava, että Käämi esiintyi parhaiten koskaan!

perjantai 19. toukokuuta 2017

Sit kun vihdoin sen saakin natsaa


Omistajan flunssa on sotkenut kyllä ihan urkalla, mutta siitäkin huolimatta Käämi on päässyt agilitytreeneihin, yhteislenkkeilemään sekä ajamaan yhden jäljen! Toivottavasti tästä nyt parantuisi kunnolla, sillä esimerkiksi mitään ensi viikon erikoisnäyttelykenraaleja ei olla keretty tekemään...

Keskiviikkona Käämi kävi treeneissä ja puolikuntoisuudestani huolimatta toinen veto oli jopa makea! Lyhyt rata oli tällä viikolla varsin helppo, mutta Käämi ei meinannut sitten millään tulla lähtöön... Tehtiin sitten ensimmäiseen vuoroon lähes pelkästään näitä, muutama hyväkin onneksi saatiin aikaiseksi.


Radalla Käämi hävisi kakkosputken jälkeen johonkin selän taakse jarrusta huolimatta eli toisin sanoen ykköshypylle. Pariinkin kertaan... Muutoin eteni aika hyvin, mutta viimeinen putki ei meinannut löytyä ollenkaan. En tiedä, onko niissä keltamustissa putkissa jotain, vai minkä hemmetin takia se ei niihin mene? Ei Käämi tosin muutenkaan mikään putkihullu ole, mutta edellisessä treenihallissa se harvoin jätti menemättä putkiin. Putkihässäkkä tehtiin loppuen lopuksi niin, että nappasin patukan käteen ja kyllähän se kelpie sitten toimi.

Toisella vuorolla tehtiin muutama lähtö ja pari kertaa se rallatti suoraan hypystä yli ilman palkan ottamista välistä. Viimeisellä kerralla kuitenkin kääntyi takaisin ennen hyppyä hakemaan naminsa, joten pikkuhiljaa rupesi raksuttamaankin. Tehtiin rataa nyt koko ajan niin, että palkka oli mulla käsissä ja pikkuhiljaa se alkoi tuntua siltä miltä pitääkin! Loppu otettiin uudestaan ihan vaan tarkkuuden saamiseksi. Lopetettiin puomitreenin kautta treenit tähän.

Mielenkiintoista kyllä. Käämillä on vaihtelevasti käytetty sekä namipalkkaa että lelupalkkaa, mutta patukka on sen ehdoton lemppari. En todellakaan ymmärrä, että miksi se nykyisessä hallissa käyttäytyy näin. Tiedä sitten muisteleeko Käämi sitä palloepisodia, mutta siitäkin on jo aikaa ja se tapahtui kokonaan eri hallissa. Enkä edes reagoinut asiaan vaikka kelpien hampaat vahingossa osuivatkin takakankkuun. No, toistaiseksi juostaan sitten palkkalelu käsissä. Saadaanpahan enemmän onnistumisia alle.


Torstaina nähtiin Veeran kelpopoikia Riskiä ja Donia pitkästäpitkästä aikaa! Käämi on ihan yhtä idiootti kuin aina ennenkin, sillä Doni on Käämin idoli. Pojat kuitenkin tulivat hyvin juttuun ja tänään kun nähtiin uudestaan, niin Käämikin osasi käyttäytyä. Pitäisi saada selvästi enemmän koirakavereita...

Tarkoitus oli jo eilen tehdä Käämille jälki ja Riskille rullatreenejä, mutta ei saatu mahdutettua aikatauluihin. Niinpä suunnattiin tänään mitä parhaimmassa säässä hoitamaan treenit alta ja Käämissä on kyllä ihan potentiaalia jälkikoiraksi, kunhan en saa sitä pilattua. Tämän päivän kokeilu oli varsinainen rohkea rokan syö -jälki, mutta onneksi saatiin erittäin hyvä onnistuminen!

Jälki oli Veeran tekemä, meille vielä kohtuullisen hankalaan maastoon tallattu. Mittaa jäljelle en osaa arvioida, mutta samassa luokassa kuin viime lauantainkin jälki. Maasto oli jäljen alussa kohtuullisen vapaasti elänyttä metsää (toisin sanoen siis pientä ryteikköä). Jälki kaartoi oikealle hakkuuaukion reunaan, joten haastetta kyllä oli tarjolla. Jäljellä oli ruokaa taasen tietyin välimatkoin ja lopussa patukka.

Käämi lähti aikamoista vauhtia jäljelle ja meinasi alussa hieman palata taaksepäin. Palasi kuitenkin eteen ja itse koitin jarrutella kelpien menoa. Malttoi syödä ainakin suurimman osan naturiskasoista, joten kuitenkin sen verran ajatusta oli mukana. Oikealle kaarros sujui ihan hyvin, mutta metsän loputtua tuuli painoi jälkeä luultavasti sen verran sivuun, että Käämi oli siirtymässä jäljeltä pois. Olin seurannut jäljentekoa suuripiirteisesti, joten odottelin hetken aikaa ja Käämi palasi takaisin jäljen päälle. Loppuun menikin sitten erittäin hyvin!

Käämin toiseksi jäljeksi aika hitsin hyvä, varsinkin kun olosuhteet tarjosivat hieman haastetta. Ihan vielä ei uskalleta kuitenkaan täysin sokkona jäljelle, mutta saatiin kuitenkin hyvä onnistuminen asiaan ja selvästi Käämillä on edes joku idea siitä, mitä pitää tehdä. Yritän saada tehtyä jälkiä niin mun tallaamana kuin jonkun muunkin säännöllisesti, jotta saadaan onnistumisia mahdollisimman paljon.

Oon edelleen ihan superinnoissani tästä harrastuksesta ja tuosta tulevasta jälkileiristä! En malttaisi odottaa :)

tiistai 16. toukokuuta 2017

maanantai 15. toukokuuta 2017

Hei, hän syntynyt on vauhti kallossaan


Hyvää 2-vuotissyntymäpäivää maailman hienoin Käämi! ♥

Päivääkään en edelleenkään vaihtaisi pois, vaikka arkeen mahtuukin haasteita. Käämi on kuitenkin omaan käteen aivan täydellisesti sopiva kelpiepoika, joka yllättää joka päivä jotenkin. Toivottavasti meillä on edessä vielä useita vuosia yhdessä. Vuoden takaiseen verrattuna se on miehistynyt ihan hurjasti.

Ps. Käämi, tiesitkö että sun leuka harmaantuu jo?

lauantai 13. toukokuuta 2017

Tekemisenmeininki


Olen ihan koukuttunut.

Suunnattiin tänään siis jälkitreeneihin ja tehtiin matkalla pieni stoppi, jotta kelpie sai juosta hieman hörhöenergiaansa pois. Itse olen hieman puolikuntoinen jonkun flunssapöpön takia, joten Käämillä ei hirveän tapahtumarikasta muutamaa päivää ole ollut epiksissä käymisen jälkeen. Oli ihan hyvä päätös, sillä Käämi oli itse treeneissä paljon enemmän hallittavissa.

Meitä oli paikalla kymmenkunta ja koirien taso vaihteli. Oli hyvin opettavaista seurata erilaisia koirakoita ja metodeja, varsinkin kun yksin en olisi tiennyt yhtään mistä aloittaa. Aloitteleville koirakoille tarjottiin useampaa vaihtoehtoa kokeiltavaksi ja me Käämin kanssa päädyttiin kokeilemaan meidän hyvin vähäisellä kokemuksella suoraa jälkeä, jossa oli herkkukasoja noin 10 metrin välein. Sain itse tallata meidän jäljen ja sain vähän noottia, että tein ehkä hieman turhan lyhyen. Pakko myöntää, että etäisyyksientaju hävisi täysin jäljen loppupäässä... En rikkonut maata mitenkään erityisen paljon, naturiskasojen kohdalle tamppasin maata hieman enemmän. Maasto oli pehmeää sammalta, johon jäi hyvin ihmisen jäljet näkyviin, mutta Käämin kohdalle osui hieman risukasoja ja yksi matalan kaatuneen puun ylitys.

Käämi oli autosta otettaessa aavistuksen väsyneen oloinen, johtuen luultavasti aika pitkästä odottelusta autossa. Laitoin Käämille valjaat tähän treeniin, juurikin sen takia, että en ole ihan täysin terve vieläkään ja meillä on tupannut aikaisemmin olemaan jonkin verran vauhtia niillä harvoilla jälkiyrityksillä. Käämi oli erittäin hyvin lähdössä tekemään ja sain sen erittäin hyvin haltuun lähestyessä jäljen alussa odottelevaa ihmisjoukkoa. Hieman sitä haukututti, kun odottelin kouluttajan kommentit, mutta ei oikeastaan pahemmin.



Jäljen alkuun olin laittanut kasan naturisia ihan vain siitä johtuen, että Käämi tajuaisi jutun juonen. Meillä on aikaisemmin ollut ruokaa jokaisella askeleella, mutta Käämi on mennyt aikamoista haipakkaa näistä yli. Hieman alussa pyöri ja moikkasi takavasemmalla ollutta kouluttajaa, mutta lähti kuitenkin jäljelle todella hyvin, vaikka nameja ei enää löytynytkään. Sain taas noottia siitä, että en malta olla itse paikallani ja antaa koiran tehdä itse, hups. Pitää varmaan liimata ne jalat seuraavaksi maahan.

Ensimmäisestä naturiskasasta Käämi meni yli. Hieman se haahuili jäljen päällä, mutta myös eteni suoraan erittäin hyvin. Jossakin vaiheessa Käämillä oli ilmavainu mitä luultavimmin odottavasta naturiskasasta, mutta muuten nenä meni maata myöten. Se ei ottanut häiriötä enää kouluttajasta eikä meitä seuraavasta ihmisjoukosta, mistä olen ihan tolkuttoman ylpeä. Se keskittyi hommaansa täysillä. Jos jälki olisi jatkunut vielä kymmenisen metriä pitempään, niin työskentely olisi luultavasti parantunut entisestään, nyt se jäi hieman kesken. Jäljen varrelle vahingossa osuneesta saappaastakaan se ei onneksi tuumannut erikoisempaa.

Käämi sai hyvät palautteet ja itse loistin tyytyväisyydestä. Hemmetti soikoon, ehkä me laitetaan agikengät naulaan ja siirrytäänkin pk-puolelle. Siinä loppupalkalla leikkiessäni se kerran katsoi muita ihmisiä, mutta pääosin keskittyi minuun ja patukkaan. Ihan uskomattoman ihana pieni kelpie. Tästä on todella hyvä jatkaa ja meitä kehotettiin ihan rohkeasti muutaman tällaisen jäljen jälkeen ajamaan myös jonkun muun tallaamaa jälkeä niin, että en tiedä jäljen reittiä itse. Pituutta saa lisätä ja alussa voi olla namikasat tiheämmässä ja lopussa ihan kunnon välejä.



Suorien jälkien lisäksi meitä kehotettiin tekemään muutamia ruutuja, jotta nenä saataisiin maahan entistä enemmän ja keskittyminen jälkeen paranisi. Ruudussa on kaksi vaihtoehtoa, joko namit ovat siellä valmiina tai sinne lisätään ruokaa samalla, kun koira on ruudussa heittämällä sitä aina sen näkemättä. Kummastakin ruutusuorituksesta nähtiin esimerkit. Ruudusta voi lähteä myös suora jälki toiseen samanlaiseen ruutuun, jossa ovat namit jo valmiina. Tehdään Käämin kanssa näitäkin. Keppien ilmaisu opetetaan ihan erillään jäljeltä.

Ihan superhyvä fiilis! Käämikin taitaa olla aika onnellinen, vaikka pitkä päivä olikin odotella autossa. Maastolajeissa on kyllä se ihana juttu, että kelpie on aika väsynyttä koiraa tällä hetkellä. Jälki on kyllä meille ehdottomasti oikea vaihtoehto.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Jos ei sen anna viedäkkään ei ehkä oikeesta onnesta tiedäkkään



Elossa ollaan!

Yhdet treenit on jääneet kokonaan purkamatta tänne ja nekin oli viime kuun viimeisellä viikolla. Käämi aloitti ne treenit tekemällä rengasta erillään radasta ja sehän sujui varsin mallikkaasti. Mitään kammoa ei kolarista siis jäänyt, mikä on tietysti oikein superjuttu. Tähtäyskin on parantunut ja rengas kesti ehjänä useamman toiston, olisiko ehkä muutaman kerran mennyt palasiksi.

Samat vanhat ongelmat toistuivat noin niin kuin muuten. Itse en malta odottaa, että koira tekisi. En ymmärrä, miten se on niin vaikeaa. Alitajunnassa taitaa kummitella ajatus siitä, että olen erittäin paljon jäljessä, jos jään odottelemaan... Pitänee nyt yrittää päästä tästä ajatuksesta pois ja olla ennemmin myöhässä, koska siitä on suunta ainoastaan tasapainoon.

Yhdet treenit jäi viime viikolta väliin, sillä viimeiset tentit painoivat sen verran päälle. Kaikkeen ei ihminen kyennyt, joten parempi vaihtoehto oli laittaa eteenpäin.

Jäljentekokurssi oli viime viikon lauantaina ja sehän oli varsin avaava kokemus! Päivä alkoi luennolla, jossa käytiin läpi sääntöjä sekä kompassin ja kartan käyttöä. Kompassin käyttö muistui yllättävän hyvin mieleen, joten nyt mielessä kummittelee vähän oman hankkiminen. Hakeuduin kurssille sen takia, että tulevaisuudessa olisi jotakin hajua siitä, miten jälkiä tehdä treenitarkoituksiin ja voin suositella kyllä lämpimästi.

Ruokatauon jälkeen päästiin tallaamaan kakkosluokan kisajälki ja sehän onnistui aika hyvin! Jälki tallattiin tietysti yhdessä ja kouluttajan johdolla, mutta itsenäisesti sai edetä ja lopulta hajonta oli 10 metrin luokkaa. Kuvassa näkyvät pyörimiset on kouluttajan kuuntelua. Valmiin kaavion avulla tallaaminen oli todella helppoa ja mulla ei ollut enää ollenkaan kompassia käytössä ensimmäisen käännöksen jälkeen. Tallattiin tähän perään vielä ykkösluokan jälki niin, että kompassia ei saanut käyttää. Se ei mennyt ihan yhtä putkeen, koska en jotenkin hahmota kaarroksia. Kokisin, että voisin joskus tallata ihan kisajäljen tämän kurssin perusteella. Varsinkin, kun kouluttajana toimi jälkituomari!

Kurssi päättyi siihen, että nähtiin osaava koira ajamassa jälkeä, jonka jälkeen oli mahdollisuus treenata omia koiria. Käämi ei ollut mukana, mutta kimppatreenejä kaavailtiin huomiselle ja ollaan sinne menossa. Hyvä mennä ennen jälkileiriä, niin saadaan kaikki hyöty irti.


Sunnuntaina käytiin retkeilemässä ennen kepon lähtöä harjoitteluun Kanadaan. Käämi sai rallattaa koko reissun irti, sillä ketään ei näkynyt missään. Hieman pelotti mahdolliset käärmeet, mutta onneksi selvittiin ilman lähempää kontaktia. Sääkin oli mitä kivoin, joten kelpasi käydä.

Tämän viikon agitreenit jäivät myös väliin, mutta suunnattiinkin möllikisoihin! Osallistuttiin sekä mölleihin että ykkösten radalle, sillä kummassakaan ei ollut keppejä, rengasta tai a-estettä. Käämi oli mitä ihanin kisapaikalla ennen kuin se hoksasi asian laidan, mutta pienetkin fiksut hetket ovat parempi kuin ei mitään. Edelleen suurin osa ajasta menee siihen, että kelpiellä on vaan niin paljon sanottavaa.

Möllirata oli varsinainen vauhtirata. Käämi jäi lähtöön hyvin, mutta luultavasti jostakin omasta olemattomasta nytkähdyksestä varasti lähdössä. Sen jälkeen se livahtikin ääntä nopeammin väärään päähän putkeen... Putken jälkeinen hyppykin osoittautui yllättävän vaikeaksi ja Käämi livahti esteen väärälle puolelle saaden kiellon ja heti perään hypyn oltuaan ääntäkin nopeampi. Yksi kielto napattiin seuraavalta putkelta, sillä Käämi ei ihan hoksannut mihin mennä. Loppurata oli sen sijaan loistava ja ihmispaljouteen vievästä loppusuorasta huolimatta se kesti hanskassa eikä lähtenyt huitelemaan mihinkään. Virhepisteitä radalta kolmekymmentä ja ihanneaika alitettiin -6,38.

Ykkösten radalle osallistuttiin ihan huvin ja urheilun vuoksi. Lähdöstä Käämi karkasi iloisesti, suoritti ensimmäisen hypyn ja moikkasi ratahenkilöä. Palasi luokse, jonka jälkeen ottikin sitten hylyn jatkamalla suoraan putkeen käännöksen sijasta. Tätä kohtaa yritettiin ties kuinka monta kertaa ja Käämi jäätyi hieman korjauksista. Ei onneksi pahemmin, sillä sain sen ilman suuria taisteluita luokse ja jatkamaan. Rata jatkui hyvin, mutta vastaan tullut mörkömuuri olikin Käämistä hurjan vaativa suorittaa. Ylitse kuitenkin mentiin hieman tuumailun jälkeen ja loppusuora olikin sitten varsin makea.

Ongelmat eivät siis rajoitu vain kotitreenihalliin, tietääpä tämän jatkossa. Radoissa oli lapuista huolimatta paljon hyvää. Käämi kulkee todella hyvin ja irtoaa silloin, kun tarve on. On myös hyvä huomioida, että nämä olivat meidän ensimmäiset epikset tälle vuodelle ja vielä heti uudessa hallissa. Käämi kävi myös aika kuumana varsinkin ennen ensimmäistä rataa, joten olen hirmu ylpeä siitä, että Käämi kykeni lähtöviivalla rauhoittumaan ja kuunteli erittäin hyvin molemmilla radoilla ilman suurempia sinkoiluita ympäri hallia. Hylyt ja kiellotkin johtuvat luultavasti ohjaajasta itsestään, joten Käämille iso kiitos.

Täytyy kyllä myöntää, että agilityn tavoitteiden suhteen ollaan ehkä laskettu hieman rimaa. Yritetään nyt saada kaikki palikat kohdilleen ja ei pidetä kiirettä virallisten kisojen kanssa. Tavoitteenahan oli saada se kakkosiin syksyllä, mutta en aio stressata tästä asiasta. Sen sijaan keskitytään pitämään hauskaa ja starttaamaan virallisissa sitten, kun tuntuu valmiilta.