Jos ei sen anna viedäkkään ei ehkä oikeesta onnesta tiedäkkään

Elossa ollaan!

Yhdet treenit on jääneet kokonaan purkamatta tänne ja nekin oli viime kuun viimeisellä viikolla. Käämi aloitti ne treenit tekemällä rengasta erillään radasta ja sehän sujui varsin mallikkaasti. Mitään kammoa ei kolarista siis jäänyt, mikä on tietysti oikein superjuttu. Tähtäyskin on parantunut ja rengas kesti ehjänä useamman toiston, olisiko ehkä muutaman kerran mennyt palasiksi.

Samat vanhat ongelmat toistuivat noin niin kuin muuten. Itse en malta odottaa, että koira tekisi. En ymmärrä, miten se on niin vaikeaa. Alitajunnassa taitaa kummitella ajatus siitä, että olen erittäin paljon jäljessä, jos jään odottelemaan... Pitänee nyt yrittää päästä tästä ajatuksesta pois ja olla ennemmin myöhässä, koska siitä on suunta ainoastaan tasapainoon.

Yhdet treenit jäi viime viikolta väliin, sillä viimeiset tentit painoivat sen verran päälle. Kaikkeen ei ihminen kyennyt, joten parempi vaihtoehto oli laittaa eteenpäin.

Jäljentekokurssi oli viime viikon lauantaina ja sehän oli varsin avaava kokemus! Päivä alkoi luennolla, jossa käytiin läpi sääntöjä sekä kompassin ja kartan käyttöä. Kompassin käyttö muistui yllättävän hyvin mieleen, joten nyt mielessä kummittelee vähän oman hankkiminen. Hakeuduin kurssille sen takia, että tulevaisuudessa olisi jotakin hajua siitä, miten jälkiä tehdä treenitarkoituksiin ja voin suositella kyllä lämpimästi.

Ruokatauon jälkeen päästiin tallaamaan kakkosluokan kisajälki ja sehän onnistui aika hyvin! Jälki tallattiin tietysti yhdessä ja kouluttajan johdolla, mutta itsenäisesti sai edetä ja lopulta hajonta oli 10 metrin luokkaa. Kuvassa näkyvät pyörimiset on kouluttajan kuuntelua. Valmiin kaavion avulla tallaaminen oli todella helppoa ja mulla ei ollut enää ollenkaan kompassia käytössä ensimmäisen käännöksen jälkeen. Tallattiin tähän perään vielä ykkösluokan jälki niin, että kompassia ei saanut käyttää. Se ei mennyt ihan yhtä putkeen, koska en jotenkin hahmota kaarroksia. Kokisin, että voisin joskus tallata ihan kisajäljen tämän kurssin perusteella. Varsinkin, kun kouluttajana toimi jälkituomari!

Kurssi päättyi siihen, että nähtiin osaava koira ajamassa jälkeä, jonka jälkeen oli mahdollisuus treenata omia koiria. Käämi ei ollut mukana, mutta kimppatreenejä kaavailtiin huomiselle ja ollaan sinne menossa. Hyvä mennä ennen jälkileiriä, niin saadaan kaikki hyöty irti.

Sunnuntaina käytiin retkeilemässä ennen kepon lähtöä harjoitteluun Kanadaan. Käämi sai rallattaa koko reissun irti, sillä ketään ei näkynyt missään. Hieman pelotti mahdolliset käärmeet, mutta onneksi selvittiin ilman lähempää kontaktia. Sääkin oli mitä kivoin, joten kelpasi käydä.

Tämän viikon agitreenit jäivät myös väliin, mutta suunnattiinkin möllikisoihin! Osallistuttiin sekä mölleihin että ykkösten radalle, sillä kummassakaan ei ollut keppejä, rengasta tai a-estettä. Käämi oli mitä ihanin kisapaikalla ennen kuin se hoksasi asian laidan, mutta pienetkin fiksut hetket ovat parempi kuin ei mitään. Edelleen suurin osa ajasta menee siihen, että kelpiellä on vaan niin paljon sanottavaa.

Möllirata oli varsinainen vauhtirata. Käämi jäi lähtöön hyvin, mutta luultavasti jostakin omasta olemattomasta nytkähdyksestä varasti lähdössä. Sen jälkeen se livahtikin ääntä nopeammin väärään päähän putkeen... Putken jälkeinen hyppykin osoittautui yllättävän vaikeaksi ja Käämi livahti esteen väärälle puolelle saaden kiellon ja heti perään hypyn oltuaan ääntäkin nopeampi. Yksi kielto napattiin seuraavalta putkelta, sillä Käämi ei ihan hoksannut mihin mennä. Loppurata oli sen sijaan loistava ja ihmispaljouteen vievästä loppusuorasta huolimatta se kesti hanskassa eikä lähtenyt huitelemaan mihinkään. Virhepisteitä radalta kolmekymmentä ja ihanneaika alitettiin -6,38.

Ykkösten radalle osallistuttiin ihan huvin ja urheilun vuoksi. Lähdöstä Käämi karkasi iloisesti, suoritti ensimmäisen hypyn ja moikkasi ratahenkilöä. Palasi luokse, jonka jälkeen ottikin sitten hylyn jatkamalla suoraan putkeen käännöksen sijasta. Tätä kohtaa yritettiin ties kuinka monta kertaa ja Käämi jäätyi hieman korjauksista. Ei onneksi pahemmin, sillä sain sen ilman suuria taisteluita luokse ja jatkamaan. Rata jatkui hyvin, mutta vastaan tullut mörkömuuri olikin Käämistä hurjan vaativa suorittaa. Ylitse kuitenkin mentiin hieman tuumailun jälkeen ja loppusuora olikin sitten varsin makea.

Ongelmat eivät siis rajoitu vain kotitreenihalliin, tietääpä tämän jatkossa. Radoissa oli lapuista huolimatta paljon hyvää. Käämi kulkee todella hyvin ja irtoaa silloin, kun tarve on. On myös hyvä huomioida, että nämä olivat meidän ensimmäiset epikset tälle vuodelle ja vielä heti uudessa hallissa. Käämi kävi myös aika kuumana varsinkin ennen ensimmäistä rataa, joten olen hirmu ylpeä siitä, että Käämi kykeni lähtöviivalla rauhoittumaan ja kuunteli erittäin hyvin molemmilla radoilla ilman suurempia sinkoiluita ympäri hallia. Hylyt ja kiellotkin johtuvat luultavasti ohjaajasta itsestään, joten Käämille iso kiitos.

Täytyy kyllä myöntää, että agilityn tavoitteiden suhteen ollaan ehkä laskettu hieman rimaa. Yritetään nyt saada kaikki palikat kohdilleen ja ei pidetä kiirettä virallisten kisojen kanssa. Tavoitteenahan oli saada se kakkosiin syksyllä, mutta en aio stressata tästä asiasta. Sen sijaan keskitytään pitämään hauskaa ja starttaamaan virallisissa sitten, kun tuntuu valmiilta.