Tekemisenmeininki

Olen ihan koukuttunut.

Suunnattiin tänään siis jälkitreeneihin ja tehtiin matkalla pieni stoppi, jotta kelpie sai juosta hieman hörhöenergiaansa pois. Itse olen hieman puolikuntoinen jonkun flunssapöpön takia, joten Käämillä ei hirveän tapahtumarikasta muutamaa päivää ole ollut epiksissä käymisen jälkeen. Oli ihan hyvä päätös, sillä Käämi oli itse treeneissä paljon enemmän hallittavissa.

Meitä oli paikalla kymmenkunta ja koirien taso vaihteli. Oli hyvin opettavaista seurata erilaisia koirakoita ja metodeja, varsinkin kun yksin en olisi tiennyt yhtään mistä aloittaa. Aloitteleville koirakoille tarjottiin useampaa vaihtoehtoa kokeiltavaksi ja me Käämin kanssa päädyttiin kokeilemaan meidän hyvin vähäisellä kokemuksella suoraa jälkeä, jossa oli herkkukasoja noin 10 metrin välein. Sain itse tallata meidän jäljen ja sain vähän noottia, että tein ehkä hieman turhan lyhyen. Pakko myöntää, että etäisyyksientaju hävisi täysin jäljen loppupäässä... En rikkonut maata mitenkään erityisen paljon, naturiskasojen kohdalle tamppasin maata hieman enemmän. Maasto oli pehmeää sammalta, johon jäi hyvin ihmisen jäljet näkyviin, mutta Käämin kohdalle osui hieman risukasoja ja yksi matalan kaatuneen puun ylitys.

Käämi oli autosta otettaessa aavistuksen väsyneen oloinen, johtuen luultavasti aika pitkästä odottelusta autossa. Laitoin Käämille valjaat tähän treeniin, juurikin sen takia, että en ole ihan täysin terve vieläkään ja meillä on tupannut aikaisemmin olemaan jonkin verran vauhtia niillä harvoilla jälkiyrityksillä. Käämi oli erittäin hyvin lähdössä tekemään ja sain sen erittäin hyvin haltuun lähestyessä jäljen alussa odottelevaa ihmisjoukkoa. Hieman sitä haukututti, kun odottelin kouluttajan kommentit, mutta ei oikeastaan pahemmin.

Jäljen alkuun olin laittanut kasan naturisia ihan vain siitä johtuen, että Käämi tajuaisi jutun juonen. Meillä on aikaisemmin ollut ruokaa jokaisella askeleella, mutta Käämi on mennyt aikamoista haipakkaa näistä yli. Hieman alussa pyöri ja moikkasi takavasemmalla ollutta kouluttajaa, mutta lähti kuitenkin jäljelle todella hyvin, vaikka nameja ei enää löytynytkään. Sain taas noottia siitä, että en malta olla itse paikallani ja antaa koiran tehdä itse, hups. Pitää varmaan liimata ne jalat seuraavaksi maahan.

Ensimmäisestä naturiskasasta Käämi meni yli. Hieman se haahuili jäljen päällä, mutta myös eteni suoraan erittäin hyvin. Jossakin vaiheessa Käämillä oli ilmavainu mitä luultavimmin odottavasta naturiskasasta, mutta muuten nenä meni maata myöten. Se ei ottanut häiriötä enää kouluttajasta eikä meitä seuraavasta ihmisjoukosta, mistä olen ihan tolkuttoman ylpeä. Se keskittyi hommaansa täysillä. Jos jälki olisi jatkunut vielä kymmenisen metriä pitempään, niin työskentely olisi luultavasti parantunut entisestään, nyt se jäi hieman kesken. Jäljen varrelle vahingossa osuneesta saappaastakaan se ei onneksi tuumannut erikoisempaa.

Käämi sai hyvät palautteet ja itse loistin tyytyväisyydestä. Hemmetti soikoon, ehkä me laitetaan agikengät naulaan ja siirrytäänkin pk-puolelle. Siinä loppupalkalla leikkiessäni se kerran katsoi muita ihmisiä, mutta pääosin keskittyi minuun ja patukkaan. Ihan uskomattoman ihana pieni kelpie. Tästä on todella hyvä jatkaa ja meitä kehotettiin ihan rohkeasti muutaman tällaisen jäljen jälkeen ajamaan myös jonkun muun tallaamaa jälkeä niin, että en tiedä jäljen reittiä itse. Pituutta saa lisätä ja alussa voi olla namikasat tiheämmässä ja lopussa ihan kunnon välejä.

Suorien jälkien lisäksi meitä kehotettiin tekemään muutamia ruutuja, jotta nenä saataisiin maahan entistä enemmän ja keskittyminen jälkeen paranisi. Ruudussa on kaksi vaihtoehtoa, joko namit ovat siellä valmiina tai sinne lisätään ruokaa samalla, kun koira on ruudussa heittämällä sitä aina sen näkemättä. Kummastakin ruutusuorituksesta nähtiin esimerkit. Ruudusta voi lähteä myös suora jälki toiseen samanlaiseen ruutuun, jossa ovat namit jo valmiina. Tehdään Käämin kanssa näitäkin. Keppien ilmaisu opetetaan ihan erillään jäljeltä.

Ihan superhyvä fiilis! Käämikin taitaa olla aika onnellinen, vaikka pitkä päivä olikin odotella autossa. Maastolajeissa on kyllä se ihana juttu, että kelpie on aika väsynyttä koiraa tällä hetkellä. Jälki on kyllä meille ehdottomasti oikea vaihtoehto.