Liikun tuhat kilometriä tunnissa itään

Heinäkuu on varsin touhukas kuukausi, sillä ollaan Käämin kanssa menossa vähän joka paikkaan.

J Ä L K I 
Lauantaina käytiin jäljestämässä Ellan ja Elvin kanssa. Käämille noin 40 min vanhentunut, viiden kulman jälki. Kelpien pasmat tosin sotkettiin heti alussa vahvalla häiriöhajulla toiselta jäljeltä, joten se vei Käämiä hieman omalta jäljeltä sivuun.

Tästä huolimatta löydettiin kakkospurkki, luultavasti vähän tuurilla. Seilaa normaalistikin jäljen päällä, niin nyt seilasi häiriöhajun takia vielä enemmän. Vauhti oli varsin luja, joten tarkkuutta en voisi sanoa alussa olleen. Ennen kolmatta purkkia Käämi eksyi jäljeltä täysin ja annoin mennä väärään suuntaan. Hieman kaksipiippuinen homma, mutta onneksi Käämistä näkee varsin selkeästi, milloin se ei ole jäljellä ja se onneksi myös kestää palaamisen taaksepäin sekä on motivoitunut nostamaan jäljen uudelleen.

Palattiin taaksepäin ja purkki oli onneksi heti, kun nosti jäljen uudelleen. Tämän harhan jälkeen vauhti tipahti ja tarkkuutta tuli enemmän, joten tältä kantilta harhaanmeno oli ehkä ihan vain hyvä. Loppuun Käämi menikin sitten tosi nätisti, tarkkoja kulmia se ei kyllä tee, mutta kuitenkin seuraa jälkeä oikeaan suuntaan. Kuudesta purkista viisi löytyi ja rallateltiin metsän läpi hyvä ettei alkupisteelle saakka eli aivan ensimmäinen purkki oli jäänyt väliin.

Toivottavasti opetti kelpielle jotakin! Itselle ainakin.

K I S A P A I K K A T R E E N I T
Sunnuntaina ajeltiin rallytokoturistiksi ja hyödynnettiin turisteilu muun muassa noseworktreeninä. Käämi teki alokasluokan jälkeen kaksi hajua, joista ensimmäinen työkoneen kauhassa ollut haju meni hieman haahuiluksi. Toinen haju oli puupinossa ja tässä Käämi teki tosi hienosti. Sieltähän se sokkohaju löytyi ja superbileet!

Tämän jälkeen ajeltiin Veeran poikien kanssa Valkmusan kansallispuistoon, joka on ollut yksi reissukohde tälle kesälle. Täytyy ehdottomasti käydä toisenkin kerran ja kenties loppukeväästä, jos tupasvillat olisivat vielä loistossaan. Kyllä niitä tälläkin reissulla oli, mutta ei ihan niin runsain määrin. Käämi oli aika onnellinen tavatessaan Donia ja Riskiä pitkän tauon jälkeen ♥ Jalatkin kestivät vauhdissa mukana, vaikka Käämi esimerkiksi pulahtikin suohon kokonaan.

Palattiin kisapaikalle ja Käämi sai hengata mestariluokan tutustumisen ajan kaiken keskipisteenä. En edes muista, milloin Käämi olisi viimeeksi käynyt joissakin kisoissa turistina, mutta todennäköisesti edellinen oli Agilityn SM-kilpailut viime kesänä. Kaikki olivat rataantutustumisessa, joten saatiin yhteinen kupla narttuhajukoomasta huolimatta ja alkaa muuten tuntua ihan mukavalta koiralta. Ei puhettakaan mistään sinkoilusta, haukkumisesta tai täydestä korvattomuudesta. Narttuhaju toki vei hieman keskittymistä, mutta saatiin todella nättiä treenipätkääkin tehtyä.

Tämän jälkeen Käämi sai tehdä vielä kolmannen nosehajun ja se oli varsin pätevä suoritus. Nopea ja malttoi tarkentaa hyvin, joten hyvillä mielin oltiin suuntaamassa maanantain nosemölleihin.

N O S E W O R K M Ö L L I T
Maanantaina suunnattiinkin sitten hevostallille neljän osion möllikokeeseen. Citykelpie ei ole koskaan tyyliin edes nähnyt hevosta, joten ympäristön haastavuus jännitti todella paljon etukäteen.

Voi olla, että viikonlopun aktiviteeteilla oli vaikutus Käämin mielentilaan, mutta ai että. Sen mielentila oli niin täydellinen, että harvoin on näin ihana kelpie remmin toisessa päässä. Käämi oli ensimmäinen etsijä. joten saatiin rauhassa mennä aloituspaikkaan. Ei puhettakaan, että olisi singonnut mihinkään ihmisten luokse, vaikka paikalla olikin kaksi Käämin maailman ihaninta ihmistä.

Aloitettiin laatikkoetsinnällä, joka oli tallin heinävintillä. Käämin nenään kävi paljon mielenkiintoisempia hajuja kuin itse eukalyptus, joten se käytti koko 2 minuuttisen haistellessaan vähän kaikkea. Ei helppo aloitus ja hivenen liian vauhdikas, joten olisi mielellään tuhonnut kaikki eteen sattuneet laatikot. Selvästikään tehtävä ei ollut Käämille selvä, vaikka olimme tehneetkin lämmittelyhajun juuri ennen. Se myös kuunteli tallista kuulunutta puhetta.

Sisäetsintä oli myöskin heinävintillä ja voi hitsiläinen. Käämi laittoi suoraan nenänsä hajulle, mutta ei ilmaissut niin selkeästi, että olisin tajunnut. Vedin Käämin siitä sitten pois tarkastamaan ahtaan L-muotoisen alueen sivun ja aina se hakeutui kuitenkin sinkkiämpärin luokse. Aika loppui, kun ei ihminen ymmärrä koiraansa, olisi muuten ollut varmasti yksi nopeimmista. Ei onneksi kuitenkaan pahasti turhautunut, vaikka olisi ollut ehdottomasti tärkeää saada palkka asap löydöstä tässä ympäristössä, vaikka ilmaisu jäikin puuttumaan.

Pitkän tauon jälkeen suunnattiin ajoneuvoetsintään ratsastuskentälle. Kentän hajut veivät pientä kelpietä, mutta sain sen kuitenkin haistelemaan myös itse ajoneuvoa. Auto ja peräkärry käytiin ensin läpi ja tarkasti tosi nätisti. Haju oli kottikärryssä ja löysihän se sen, mutta selkeä ilmaisu puuttui. Nyt ehti turhautua ja omistajakaan ei ollut sisäetsinnästä oppinut mitään. Molemmissa pysähtyi nimittäin hajulle, joten olisi pitänyt ymmärtää. Hankalaksi kuitenkin teki, kun en tiennyt haisteleeko vain hevosen hajua vaiko etsittävää hajua. Tosin, eipä Käämi kauheasti niistä hevosista loppupeleissä ollut kiinnostunut.

Ulkoetsinnässä Käämi ei sitten ollutkaan enää ihan niin skarppi pitkän päivän jälkeen. Ei oikein ymmärtänyt alueella olleita esineitä, mutta ei sen niin väliä, sillä haju oli aidassa. Ainut vaan, että Käämi oli valua ratsastuskentän laitaa myöten laitumelle. Jälleen kerran vedin koiran hajulta pois ja nyt turhautui sen verran, että rupesi syömään heinää melkein hajun vieressä. Ei yrittänytkään merkata aidan lautojen liittymäkohtaa ellei heinänsyöntiä sitten lasketa.

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli koiran tekemisestä, sillä verrattuna edellisiin mölleihin, tällä kertaa Käämi oikeasti teki töitä! Ilmaisu kärsi vieraassa ja vaikeassa ympäristössä, joten opetti minulle ainakin tämän. Oma toiminta jäi siis harmittamaan ja ärsyttämään aika paljonkin. Positiivista löytyy kuitenkin todella paljon, sillä olin aivan varma ympäristön vievän kelpietä liikaa, mutta Käämi yllätti niin täysin. Mielentilasta täydet 100 pistettä.

Rauta kuuma mua polttelee sormiin

Aktiivipäivä!

Ajeltiin aamusella Ellan ja Elvin kanssa Punkaharjulle. Hienoja maisemia, hyvää seuraa ja todella hyvä ilma koirien kanssa reissaamiseen. Ei nähty yhtäkään kyytä, vaikka ehdin jo hieman toisin pelätä. Kiitos reissuseuralle!

Ehdittiin hengähtää kotona ihan hetkisen verran, sillä tälle päivälle oltiin sovittu yhteiset jälkitreenit. Tällä kertaa tallasin Käämille itse 6 kepin suoran jäljen, sillä halusin saada tähän kommenttia meidän jälkikouluttajalta. En laittanut Käämiä ihan tarkalleen suoraan jäljen päälle, joten kelpie joutui työstämään jäljen 90 asteen kulmasta itse. Tästä syystä kaksi keppiä jäi alusta, sillä haki tuulen pyörittämän jäljen ensin hieman liian sivusta.

Jäljellä kuitenkin eteni todella hyvin ja Käämistä oikein näkee, kun se on työstämässä keppiä. Tässä suhteessa helppo tulkita ja nätisti meni maahan jokaisella neljällä kepillä. Pureskeluongelmaan saatiin apua, että namipurkki on jo valmiiksi käsissä ja kepin tullessa annan palkkavihjeen Käämille, mutta kepillä pitää silti olla edelleen makuullaan. Tämän kelpie hoksasi välittömästi ja viimeisellä kepillä kääntyikin takaisin minun suuntaani. Katsotaan, olenko tähän tyytyväinen jatkossa vai en.

Hyvä fiilis jäi, tästä on kiva lähteä työstämään keppejä ajatuksen kanssa.

Päivä ollut on paahteinen

Alkuviikosta otettiin Käämin kanssa ihan rauhallisesti leirin vietyä mehut molemmista aika tehokkaasti.

Käämi kävi perjantaina vieraan uroksen kanssa lenkillä ja vahvisti kyllä omaa käsitystä koirastani. Toinen oli alkuun hieman epävarma, mutta Käämi ei provosoidu missään tilanteessa eikä haastamalla haasta riitaa. Oikein hyvä lenkki ja varmasti opettavainen kummallekin.

Tälle päivälle oltiin sovittu aikaisemmin viikolla Lindan kanssa jälkitreenit. Onnistuttiin valitsemaan oikein lämmin ja seisova päivä näille treeneille, joten aika haastava kaiken kaikkiaan. Tallattiin toisillemme jäljet ja Käämi sai kunnian lähteä ensin omalleen.

Sain jarrutella aika paljon, mutta siitä huolimatta nosti jäljen hyvin ja ensimmäiset purkit löytyivät sekä nousivat. Yhden kulman Käämi oikaisi, jonka jälkeen hukkasi jäljen kokonaan. Maastossakaan ei ollut kunnollisia maamerkkejä, joten siinä samalla eksytettiin myös jäljen tekijä. Laskin Käämin irti, sillä oltiin ehditty pyörimään jäljen päällä. Kehoitin nostamaan uudestaan ja sehän nosti! Annoin mennä irti, ensimmäisen vastaan tulleen purkin merkkasi, mutta ei mennyt maahan. Pyysin takaisin ja sen jälkeen nenä alkoikin kestää paremmin maassa ja kaikki loput kolme purkkia ilmaisi erinomaisesti!

Vauhtia tietysti oli enemmän kuin olisi liinan kanssa ollut, mutta koska ollaan aikaisemminkin hukan jälkeen jäljestetty irti, niin uskalsin antaa mahdollisuuden. Vaikka ei ihan täydellisen oppikirjamainen suoritus ollutkaan, niin olen aika tyytyväinen siihen, että jälki päättyi näinkin hyvään onnistumiseen! Luultavasti jälki oli hieman tullut itseään kohti, jonka takia Käämi oikaisi. Seuraavaa jälkeä ei tehdä ehkä ihan yhtä hankalaan maastoon, jotta saadaan selvät rajat jäljelle, mutta kuitenkin kun siellä voi tapahtua mitä vaan. Opetti varmasti koiralle jotakin.

Eikä tässä vielä kaikki tämän päivän aktiviteetti. Ella ehdotti eilen meille treenejä, joten suunnattiin parin tunnin huilin jälkeen treenikentälle. Käämin kanssa tehtiin joka kerta kentälle tultaessa samat rutiinit, joten toivottavasti saadaan sitä tsiigailua ja nuuskimista tällä pois. Ella hääsi tiukasti Käämin ensimmäisen pätkän alussa pois ja se hämmensi Käämiä tarpeeksi. Ei enää puhettakaan, että olisi hölmöillyt uudestaan. Luultavasti muutama vastaava tiukka poisajo riittää. Lisättiin viimeiselle kierrokselle vielä kamerakin, jota vähän kuikuili, mutta ei pahemmin.

Käämi sai tehdä sivulletuloja, seuruupätkää, liikkeestä maahanmenoa, lyhyen paikkamakuutreenin sekä eteenmenoa. Sivulletulot on vinoja ja niihin joutuu ajoittain käyttämään aika voimakasta vartaloapua. Pitää vähän pohtia, miten alkaa tätä purkamaan. Siellä oli kuitenkin ihan napakoita ja hyviäkin. Seuraamisessa kuvat vähän kielii, että edistää ajoittain. Oli kuitenkin tässäkin ihan hyvää pätkää ja tietysti vaatii vaan enemmän treeniä. Vasemmallekäännöksiin pitää alkaa kiinnittää omaan askellukseen huomiota, mutta kuitenkin työsti niitäkin ihan ok.

Liikkeestä maahanmeno on Käämin bravuuri. Menee täsmälleen käskyn kuultuaan maahan. Eteenmenot on toinen bravuuri, ensimmäisellä yrittämällä rallatti tosin lelulle asti, mutta kaksi muuta meni maahaan erinomaisesti ja vauhdilla. Tässä vähän sama kuin liikkeestä maahanmenossa, ihan supersiistiä Käämin mielestä. Paikkamakuuta ollaan lähdetty rakentamaan leluhetsauksella, josta pyydän maahan. Haluan tähän fokuksen minuun, sillä Käämillä ei todellakaan ole tiedossa kyseiseen tehtävään liittyen mitään. Toivottavasti tällä tyylillä siitä saisi varman ja fokuksen minuun, jotta ei karkaisi ikinä paikkamakuusta. Tätä kun olen pitänyt meille aavistuksen haasteellisena, joten tuskin voisin jättää sitä vain paikalleen makaamaan ilman selvää fokusta / tietoa tehtävästä. Rakennellaan tätä pikkuhiljaa.

Oikein hyvä! Ei mitään pahempia laamailuja tai nuuskimisia, joten oikein onnistunutta. Kuulemma ihan kehityskelpoinen kunhan alkaa keskittyä enemmän. Treenin jälkeen suunnattiin viilentämään tunteet rantsuun, joten varmasti on nyt väsynyttä ja aktivoitua kelpietä :)

Sit kun vihdoin sen saakin natsaa

Omistajan flunssa on sotkenut kyllä ihan urkalla, mutta siitäkin huolimatta Käämi on päässyt agilitytreeneihin, yhteislenkkeilemään sekä ajamaan yhden jäljen! Toivottavasti tästä nyt parantuisi kunnolla, sillä esimerkiksi mitään ensi viikon erikoisnäyttelykenraaleja ei olla keretty tekemään...

Keskiviikkona Käämi kävi treeneissä ja puolikuntoisuudestani huolimatta toinen veto oli jopa makea! Lyhyt rata oli tällä viikolla varsin helppo, mutta Käämi ei meinannut sitten millään tulla lähtöön... Tehtiin sitten ensimmäiseen vuoroon lähes pelkästään näitä, muutama hyväkin onneksi saatiin aikaiseksi.

Radalla Käämi hävisi kakkosputken jälkeen johonkin selän taakse jarrusta huolimatta eli toisin sanoen ykköshypylle. Pariinkin kertaan... Muutoin eteni aika hyvin, mutta viimeinen putki ei meinannut löytyä ollenkaan. En tiedä, onko niissä keltamustissa putkissa jotain, vai minkä hemmetin takia se ei niihin mene? Ei Käämi tosin muutenkaan mikään putkihullu ole, mutta edellisessä treenihallissa se harvoin jätti menemättä putkiin. Putkihässäkkä tehtiin loppuen lopuksi niin, että nappasin patukan käteen ja kyllähän se kelpie sitten toimi.

Toisella vuorolla tehtiin muutama lähtö ja pari kertaa se rallatti suoraan hypystä yli ilman palkan ottamista välistä. Viimeisellä kerralla kuitenkin kääntyi takaisin ennen hyppyä hakemaan naminsa, joten pikkuhiljaa rupesi raksuttamaankin. Tehtiin rataa nyt koko ajan niin, että palkka oli mulla käsissä ja pikkuhiljaa se alkoi tuntua siltä miltä pitääkin! Loppu otettiin uudestaan ihan vaan tarkkuuden saamiseksi. Lopetettiin puomitreenin kautta treenit tähän.

Mielenkiintoista kyllä. Käämillä on vaihtelevasti käytetty sekä namipalkkaa että lelupalkkaa, mutta patukka on sen ehdoton lemppari. En todellakaan ymmärrä, että miksi se nykyisessä hallissa käyttäytyy näin. Tiedä sitten muisteleeko Käämi sitä palloepisodia, mutta siitäkin on jo aikaa ja se tapahtui kokonaan eri hallissa. Enkä edes reagoinut asiaan vaikka kelpien hampaat vahingossa osuivatkin takakankkuun. No, toistaiseksi juostaan sitten palkkalelu käsissä. Saadaanpahan enemmän onnistumisia alle.

Torstaina nähtiin Veeran kelpopoikia Riskiä ja Donia pitkästäpitkästä aikaa! Käämi on ihan yhtä idiootti kuin aina ennenkin, sillä Doni on Käämin idoli. Pojat kuitenkin tulivat hyvin juttuun ja tänään kun nähtiin uudestaan, niin Käämikin osasi käyttäytyä. Pitäisi saada selvästi enemmän koirakavereita...

Tarkoitus oli jo eilen tehdä Käämille jälki ja Riskille rullatreenejä, mutta ei saatu mahdutettua aikatauluihin. Niinpä suunnattiin tänään mitä parhaimmassa säässä hoitamaan treenit alta ja Käämissä on kyllä ihan potentiaalia jälkikoiraksi, kunhan en saa sitä pilattua. Tämän päivän kokeilu oli varsinainen rohkea rokan syö -jälki, mutta onneksi saatiin erittäin hyvä onnistuminen!

Jälki oli Veeran tekemä, meille vielä kohtuullisen hankalaan maastoon tallattu. Mittaa jäljelle en osaa arvioida, mutta samassa luokassa kuin viime lauantainkin jälki. Maasto oli jäljen alussa kohtuullisen vapaasti elänyttä metsää (toisin sanoen siis pientä ryteikköä). Jälki kaartoi oikealle hakkuuaukion reunaan, joten haastetta kyllä oli tarjolla. Jäljellä oli ruokaa taasen tietyin välimatkoin ja lopussa patukka.

Käämi lähti aikamoista vauhtia jäljelle ja meinasi alussa hieman palata taaksepäin. Palasi kuitenkin eteen ja itse koitin jarrutella kelpien menoa. Malttoi syödä ainakin suurimman osan naturiskasoista, joten kuitenkin sen verran ajatusta oli mukana. Oikealle kaarros sujui ihan hyvin, mutta metsän loputtua tuuli painoi jälkeä luultavasti sen verran sivuun, että Käämi oli siirtymässä jäljeltä pois. Olin seurannut jäljentekoa suuripiirteisesti, joten odottelin hetken aikaa ja Käämi palasi takaisin jäljen päälle. Loppuun menikin sitten erittäin hyvin!

Käämin toiseksi jäljeksi aika hitsin hyvä, varsinkin kun olosuhteet tarjosivat hieman haastetta. Ihan vielä ei uskalleta kuitenkaan täysin sokkona jäljelle, mutta saatiin kuitenkin hyvä onnistuminen asiaan ja selvästi Käämillä on edes joku idea siitä, mitä pitää tehdä. Yritän saada tehtyä jälkiä niin mun tallaamana kuin jonkun muunkin säännöllisesti, jotta saadaan onnistumisia mahdollisimman paljon.

Oon edelleen ihan superinnoissani tästä harrastuksesta ja tuosta tulevasta jälkileiristä! En malttaisi odottaa :)

Kierre vie kiihtyen mennessään

Perjantainakin tavattiin tätä kaksikkoa vähän pitemmän kaavan kautta, sillä tehtiin lenkin yhteydessä myös esineruutua. Talviolosuhteissa vastaavaa ei olekaan aikaisemmin tehty, joten saatiin haasteita isomman alueen ja useamman esineen lisäksi siitä. Käämi sai lainata pk-liivejä ja Veera napsi muutamat kuvat, kiitos!

Käämi sai tehdä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla löytyi kaksi esinettä nopeasti, mutta niistä kumpikin jäi vähän matkan varrelle. Juoksi ihan nenä auki etsimässä, mutta parempaakin olen nähnyt tekevän. Hyvin kuitenkin nosti sellaiset esineet, jotka olivat vieraita ja poikkesivat aikasemmista leluista ja hanskoista. Kolmannen esineen toi luokse asti, mutta se olikin narulelu. Tästä palkka ja Käämi tauolle.

Toisella kierroksella alkoi olemaan jo selkeästi väsynyt. Ei meinannut tulla mitään esinettä millään eikä puhettakaan, että uppoaisi kauemmas. Toi hanskan mulle ja sen jälkeen lähdettiin yhdessä sivurajaa pitkin takarajalle, josta nosti hyvällä ajatuksella toiseksi viimeisen esineen. Veera huuteli tekemään jonkun helpon ja tehtiinkin se niin, että molemmat näki missä oli. Tällä kierroksella kaikki esineet käteen asti, jipii!

Keväällä Käämillä oli hieman sitä, että ei meinannut malttaa pysyä paikoillaan lähtöalueelle mennessä. Nyt alkaa jo toimimaan kivasti siinä suhteessa, että lähtee metsään vasta multa luvan saatuaan. Treenit oli aikaisempaa vaikeammat, joten siihen nähden ihan ajatuksella oli esineitä etsimässä. Turhautuessaan kuitenkin löisi mieluummin hanskat tiskiin ja lähtisi muualle. Luulen, että rallattaa esineistä ihan surutta välillä yli, mutta ei tajua ottaa matkaan. Saatiin kuitenkin onnistumisia haasteellisuudesta huolimatta, joten hyvää oppia vaan. Tietääpähän, että tehdään talvella vähän eri tavalla kuin sulan maan aikaan.

Loppuun vielä aika tarkalleen vuosi sitten hyvin samassa paikassa otettuun kuvaan jatkoa (kurkkaa). On se kyllä komea!

Mä meen edeltä

Käämillä on ollut erittäin sosiaalinen alkuviikko!

Tavattiin maanantaina Riskiä ja Donia metsälenkin merkeissä. Tuo pimeys on kyllä vihoviimeinen asia, mistä itse pidän, mutta onneksi Orbiloc paljastaa koiran olinpaikan. Pitäisi hankkia itselle kunnollinen otsalamppu tällaisille reissuille. Kelpiekolmikkoa pimeys ei kuitenkaan haitannut, ja Doni sekä Käämi painoivat etunenässä menemään. Mukavaa huomata, että Käämi tulee luokse aikaisempaa paremmin ja varmemmin eikä sille oikeastaan kertaakaan tarvinnut kunnolla asiasta suuttua. Kesällä kun oli vähän sitä ongelmaa, että Käämi ei meinannut antaa mulle kiinni, vaikka kaksi muuta olisivatkin jo piuhassa. Paranee vanhetessaan!

Samaisella lenkillä sain todeta, että vanhoilla Hurtan Active -valjailla saa heittää vesilintua. Meillä on siis ne metallilenkilliset vanhanmalliset, jotka onneksi olen ostanut käytettynä. Löystyy erittäin paljon, jopa niin paljon, että jalka pääsee livahtamaan hihnojen väärälle puolelle. Pitäisi keksiä ratkaisu tähän tai ostaa kokonaan uudet valjaat. Hivenen kyllä hukassa, että mitkähän mahtaisi olla hyvät. Valjassuosituksia?

Tänään, Käämin telottua aamulenkillä omistajan polven, käytiin Elvin kanssa erittäin sumuisella sekä hidastempoisella metsälenkillä. Käämi on aina ollut Elviä kohtaan erittäin kohtelias, vaikka toisin olisi voinut jossakin teinikelpievaiheessa olettaa. Saivat toteuttaa itseään ja taasen erittäin mukavia luoksetuloja. Jopa niin mukavia, että selän takaa yllättämään päässyt mies jätettiin täysin rauhaan, mikä olisi puoli vuotta sitten ollut ihan mahdottoman ylitsepääsemätöntä ihmisrakkaalle kelpielle. Aika loistava! Polvikin onneksi kesti matkassa ja on nyt illan aikana alkanut myös liikkumaan. Hiekoitushiekka on kyllä ihan vihoviimeinen paljaalla asfaltilla, polven lisäksi rikki meni myös farkut.

Illan aktiviteettina Käämi on jatkanut agilityn lähtöasennon opettelua sisätiloissa ja seuraava vaihe onkin sen siirtäminen ulos. Sisällä olen saanut lisättyä jo liikehäiriötä omalla liikkeellä, mutta ulos ei toistaiseksi oteta häiriötreenejä mukaan. Pikkuhiljaa rakennellaan tästä pomminvarmaa. Itsenäisyyspäivänä olisi putkiralli, mutta luultavasti ei ole vielä siinä vaiheessa valmis siirrettäväksi kisatilanteeseen. Pitänee myös miettiä, lähdetäänkö näihin geimeihin ollenkaan.

Ei järki oo tunnetta järkevämpää

Käämi pääsi perjantaina toteuttamaan kelpieitseään Riskin ja Donin seurassa Päihäniemessä. Oli hyvä valinta, sillä kyseisestä paikasta löytyy muun muassa kilometrin verran rantaviivaa ja kivaa metsämaastoa. Pitää lähteä käymään kesällä uudestaankin, vaikka luultavasti ei yhtä rauhassa saa olla.

Käämi oli jättänyt tyhmät kyräilyt ja kukkoilut kotiin ja väisti vanhempaa ja fiksumpaa. Ihan ei kuitenkaan Käämin ymmärrykseen mahtunut Riskin ja Donin yhteiset keppileikit ja kuopankaivuut, aavistuksen tohelo yksilö...

Kivoja kuvia tuli vaikka millä mitalla, hankala valita parhaimmista julkaistavat. Käykää kurkkaamassa täältä lisää.

Kuunnellaan sateen ropinaa

Syyskuu ja kesä virallisesti ohi.

Onneksi eilen kuitenkin päästiin nauttimaan auringonpaisteesta ja ajeltiinkin moikkaamaan Ellaa ja Elviä ennen heidän lomaltapaluuta. Käytiin itseasiassa lenkillä tällä viikolla kaksi kertaa yhdessä ja Käämille tekee tällainen ei-riekkumisseura todella hyvää. Käämi kohteliaasti väistää Elviä ja itseasiassa tuon yhteiskuvan ottaminen olikin haasteellista, kun Käämi ei meinannut uskaltaa olla Elvin vieressä. Edellinen yhteiskuva oli tämä ja nyt ei pysytä eri syystä paikallaan.

Syksy tarkoittaa nyt sellaista, että Käämin kanssa tehdään ainakin syyskuun ajan vielä agilityjuttuja. Hirvikärpäsiä tarttui eiliseltä lenkiltä mukaan muutama, mutta niitä uhaten palataan tekemään myös metsään esineruutuja ja toivotaan, että vältytään kyiltä, karhuilta ja hirviltä. Uimakausi on myös päättynyt.

Porvooseen lähdetään näin komeana, paikalla viisi kelpietä. Kiitos Ellalle kuvasta!

Onks tää niit aikoja kun tehdään juhannustaikoja?

Me suunnattiin juhannuksen viettoon Pohjois-Karjalaan torstai-iltana. Perjantaina suunnattiin mökille saareen, mutta kerettiin käydä ensin tapaamassa Paavoa. Hieman jännitin, miten Käämi suhtautuu, vaikka kaksikko talvella tapasikin. Turhaa jännitin, pojat oli tosi fiksusti molemmat ja taisi olla aika hauskaakin!

Tunnin touhuamisen jälkeen suunnattiin keula kohti Saimaan rantaa. Käämi pääsi heti saavuttua jälleen kerran uimakouluun, ja pieni kelpie alkaa vihdoin hoksaamaan kunnolla uimisen ilot. Hieman se etujaloillaan räpiköi, mutta rauhottui uimaan nätistikin. Hankitaan ne kauan pohditut pelastusliivit, niin saadaan tekniikka kuntoon. Uiminen olisi meille todella tärkeää tällä hetkellä, valotan lähiaikoina enemmän miksi.

Juhannuksen säät helli meitä oikein kunnolla, joten otettiin pitkä viikonloppu lomailun kannalta ja palattiin tänään hyvissä ajoin takaisin kotiin. Liikenne puuroutui onneksi vasta suht lähellä nelikaistaista, joten päästiin aika hyvää tahtia ajelemaan. Käämi on kotona lähinnä vaan nukkunut, taitaa olla lomailu rankkaa.

Jonkun on näytettävä mallia

Tänään treffattiin Veeraa ja kelpiepoikia näyttelytreenien merkeissä. Kentälle yllättäen tulikin aika paljon häiriötä, mutta kyllä Käämi alkaa jo väläytellä ihan hienoja seisomisia ja keskittymisiä. Teki kauempana koiria rapsutelemaan tulleista lapsista ja sai katsoa, jos seisoi paikallaan. Heti, kun huomio siirtyi muhun, niin palkka naamaan.

Taitaa näyttelyremmi kulkea tästä lähtien jokaisella lenkillä mukana ja tehdään ihan pieniä pätkiä. Toivotaan, että tuottaa tulosta, onhan tässä kaksi viikkoa melkein aikaa. Näyttelyaikataulut tuli ja meidän autokunnan jäsenet on ainoita rotunsa edustajia, joten eipä hirveää skabaa päästä käymään. Muutenkin näyttely vaikuttaa aika pieneltä, kun suurin rotu oli 27 koiraa.

Käytiin pellolla vielä juoksuttamassa koiria ja näillä tyypeillä on kyllä niin hauskaa keskenään. Tyypit tulevat toimeen ilman mitään ongelmia, tietty Käämi saa välillä ihan asiasta palautetta Donilta, ja saa saadakin. Käämi kun ei millään malttaisi jättää idoliaan välillä rauhaan. Nähtiin tällä peltoreissulla ojassa sukeltelemassa ollut sammakko, jänis ja sorsia. Käämi olisi mieluusti lähtenyt sorsastamaan, mutta tuli tosi fiksusti pois.

Doni, I am coming!!

Wiihii!

Vieraita maalta

Me saatiin torstai-iltana vieraita, nimittäin Jenny ja Vilkku tulivat vierailemaan meillä!

Kieltämättä vähän jännitti ensin laittaa kaksi tuntematonta ja suht samanikäistä koiraa keskenään, mutta tällä kaksikolla synkkasi jo heti alusta lähtien! Kyllä kelpie kelpien tunnistaa, vaikka ei olisikaan ihan täysin ;)

Torstaina käytiin hyvin lyhyellä metsälenkillä, kun polku ei jatkunutkaan ihan niin pitkälle. Molemmat olivat onneksi väsyneitä, joten sisälläriekkuminen oli onneksi aika vähäistä illalla. Yllätyin siitä, miten mutkattomasti Käämi otti toisen koiran kotiinsa. Se ei vahtinut ihmisiä eikä lelujaan, totteli käskyjä ja mikä parasta, ei ollut koko ajan häiriköimässä toista.

Perjantai-aamuna kaksikko herätti jo sitten ennen kellonsoittoa, mikä nyt olikin arvattavissa. Suunnattiin siitä sitten metsälenkille ja koirilla taisi olla aika hauskaa juosta keskenään sekä hyppiä lumipallojen perässä. Oltaisiin haluttu pitkälle suoralle, mutta metsästä tulikin yhtäkkiä irrallaan oleva kultainennoutaja, joten lähdettiin itse takaisinpäin.

Olin varannut Käämille treenivuoron, joten Käämi kävi hyvin pikaiset agilitytreenit tässä välissä. Tehtiin samoja juttuja, mitä tehtiin alkuviikostakin ja lisäksi uudenlaista pätkää, jossa kelpie sai irrota aika pitkälle putkeen. Eipä jäänyt mitään moitittavaa tästäkään osuudesta.

Treenien aikana sää oli muuttunut ihan mahdottomaksi, joten päätettiin suunnata syömään. Kuinka ollakaan, kun oltiin päästy istumaan pöytään, niin sää kirkastui ja aurinko tuli esiin. Ei olisi 10 minuuttia aikaisemmin uskonut, joten voitiin toteuttaa meidän alkuperäinen suunnitelma käydä valokuvaamassa linnoituksilla. Heitin Jennyn ja Vilkun junalle, ja suuntasin itse sitten kodin kautta takaisin tien päälle ja Joensuuhun.

Kiitos vierailusta ja eiköhän aleta suunnittelemaan uutta vierailua!