Meidän agitreeneistä ei tällä viikolla kovin positiiviset fiilikset jääneet ja mielessä kävi taasen agilityn lopettaminen (jälkitreenit on taas sunnuntaina tiedossa). Juteltuani kuitenkin asiasta totesin, että luovuttamaan ei aleta ja ratkaistaan tämä ongelma perin pohjin.
Käämin lähtöahdistus pahenee pahenemistaan, joten tämän asian kanssa ollaan taas lähtökuopissa ja uuden ratkaisun etsinnän äärellä. Käämi meni jumiin entistä pahemmin ja vaikka saatiin muutama hyväkin lähtö, niin kriteeri ei kuitenkaan täyttynyt namin nappaamisen kohdalla ennen hyppyä. Tästä luovutaan mitä luultavimmin, se toimi sen aikaa kuin toimi.
Käämihän ei kierrä ensimmäistä hyppyä eli ongelma on lähinnä se, ettei se halua tulla mun lähelle lähtötilanteessa treenien edetessä. Lähdössä sille ei ole ikinä tapahtunut mitään eli luultavasti paine tulee joko minusta, hallista tai molemmista. Eilinen saattoi osaksi olla juoksut päättäneen treenikaverin perään haikailua, mutta toistuu kyllä viikoittain ilman vastaavia häiriöitä. Voihan se olla, että alitajuisesti jännitän ohjattuja treenejä ja/tai Käämin häiriönkesto ei ole vielä niin vahvaa, että se kestäisi lähtötilanteen (muita koiriahan meidän vuorolla ei hallissa juuri ole ollut). Ulkona Käämi teki lähtöasentoja ilman mitään ongelmia, joten voihan se olla, että hallikisoihin ei meillä ole asiaa. Hallissa on kuitenkin muutoin kivaa, ainoastaan lähdöt on nyt meidän murheenkryyni.
Soittelin tästä asiasta sitten ystävälle ja hän sanoi, että ihan samanlaista kyttäämään jäämistä on ollut muillakin. Kiteyttäisin tämän ehkä näin: koira toteaa, että jos ei kelpaa, niin ei sitten tehdä ollenkaan. Indeed. Tätä on vähän vaikea pukea ymmärrettävästi sanoiksi.
Niin jumiin se ei kuitenkaan mene, etteikö voisi tehdä rataa. Teki varsin hienosti lentävillä lähdöillä hyppyrataa ja ohjautui sinne minne pitikin. Tästä saatiin onnistumisia, johon oli hyvä päättää nämä treenit. Rimat sekä muurinpalikat kestivät paikoillaan ja irtosi siihen mustakeltaiseenkin putkeen toisella pätkällä todella hyvin. Kaarroksetkin olivat kohtuullisen tiukkoja, joten radalle päästyä ei kyllä ongelmia enää ollut. Palkkalelu oli viime kerrasta oppineena kädessä, mutta saakin olla toistaiseksi.
Vitoshypylle asti ohjasin Käämiä vasemmalla kädellä, joten vitoselle tuli takaaleikkaus. Tämä oli aika toimiva ja sai Käämin kääntymään todella hyvin kutoshypylle. Seiskaputkeen kävin tosiaan ekalla kerralla saattamassa, mutta sen jälkeen irtosi sinne todella hyvin. Kymppihypylle tein valssin, samoin kuin hypylle 13 ja nämä toimivat todella hyvin. 14 hypyltä kääntyi hyvin putkeen ja ratahan olisi tuosta jatkunut vielä kepeille, mutta edelleenkään ei niitä osata (pitäisi kyllä nyt tehdä jotakin asialle...). Oikein loistava, ei kertaakaan mitään hölmöilyjä muuten kuin ihmisen puolesta, kun en muistanut yhdellä toistolla mihin jatkaa kymppihypyltä.
Ennen agitreenejä käytiin nopeasti mätsäripaikalla kenraaliharkoissa ja mietin kyllä, että jätetäänkö tämän päivän erkkari väliin kokonaan. Onneksi ei jätetty, mutta taidan kirjoitella erkkaripäivästä erillään, sillä elättelen toiveita kehäkuvista. Oma kamera oli mukana, mutta ei sitä tullut kenenkään käteen lykättyä. Se kyllä on sanottava, että Käämi esiintyi parhaiten koskaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti