Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa

Tulevaan pentuun kohdistuu paljon toiveita ja toisaalta myös pelkoja. Helposti on taas lipsunut ajatukset pessimismin puolelle lähiviikkoina. Jospa kevään edetessä ja auringon tullessa esiin osaisi taas keskittyä niihin positiivisiin ajatuksiin.

Omat pelkoni koskevat tällä hetkellä lähinnä eroahdistusta ja terveyspuolta, tietysti myös koulutukseen ja sosialistamiseen kohdistuu pelkoja hieman lievemmässä mittakaavassa. Yksinolon opettamisesta on tullut jonkinmoinen mörkö luettuani muutamia koulutusoppaita, kun asia tuntuu monimutkaiselta verrattuna aikaisempiin koiriimme, joilla on ollut toinen koira seurana jo pentuaikana.

Tuttavapiirissä on taas ollut jos jonkinlaista epäonnea ja pakollahan se vaikuttaa myös omiin ajatuksiin. Tulee maalailtua kauhukuvia jos mistä sairaudesta ja mutkalla olevasta luustosta. Koiran hankinnassa on kuitenkin aina riskinsä, joskus ne ovat ennakoitavissa ja joskus ei. Olen nuorempana ollut sen verran naiivi, että olen vannonut kautta kiven ja kannon välttäväni sitä ja tätä sairautta. Tällä hetkellä on jonkun verran tullut käytyä kamppailua, että onko se niin paha, jos jotain on muutaman sukupolven päässä ja tähänkin sukupolveen linkittyvä jälkeläismäärä on kuitenkin suurimmaksi osaksi tervettä. Pieni ääni jossakin takaraivossa kuitenkin muistuttaa, että vannomatta taas paras.

Itseasiassa yksi näistä suurimmista peloista on myös se, ettei pentua tulekaan tästä ajattelemastani pentueesta. Niin kauan, kun pennut eivät ole maailmassa, kaikkea voi tapahtua. Ja vielä senkin jälkeen. Tätä on odotettu aivan liian kauan, että pettymys tulee olemaan valtava, jos jotakin odottamatonta tapahtuu. Olen yrittänyt vakuutella itselleni, ettei ole mikään kiire ottaa pentua ja asioilla on syynsä tapahtua, mutta samalla pieni kärsimättömyys koputtelee takaraivossa.

Positiivisia ajatuksia näistä peloistakin kuitenkin onnistuu löytämään, vaikka onkin hyvin paha tapa maalata ne kauhukuvat jo valmiiksi seinille. Pelkojen kautta asiat tiedostaa ja niihin on helpompi kiinnittää huomiota ja varautua. Kristallipalloa ei ole kellään meistä, joten varmasti edessä on haasteita ja vaikeuksiakin, mutta jos nyt näistä kahdesta isosta möröstä selvittäisiin kunnialla.

Oliko muilla pennun odottajilla samankaltaisia tuntemuksia?

_________________________

Meidät oltiin nostettu Koirablogit.netin ensimmäiseksi viikon nostoksi, paljon kiitoksia! En olisi osannut kuvitellakaan, että näin tapahtuisi :) Anonymiteettikin katoaa sitten, kun pentu on varmuudella saatu tähän huusholliin.