Toimistotyön ihanuutta on, että ehditään oikeasti harrastamaankin enemmän kuin vain kerran viikossa. Opinnäytetyön teorian runkokin on viimeistelyjä vaille valmis ja empiria odottaa, joten päästään Käämin kanssa nyt oikeasti tekemään viikolla useampaankin otteeseen kaikkea kivaa.
Tästä päästäänkin aasinsillan kautta siihen, mitä olen pohdiskellut. Mietin Käämin häiriönkestoa ja totesin, että vaikka ollaan tehty häiriötreenejä pentuaikoina, niin metsään mentiin siinä kohdassa, kun ei päästykään penturyhmään ohjaajan ollessa liian kokenut. Kuitenkin käsissä oli ensimmäinen oma koira, joten olisi ehdottomasti tarvittu penturyhmää meille. En sitten hakeutunut silloin koiran kanssa, joka ei ollut lähellekään estevalmis, normaaliin viikkoryhmään, sillä koin ettei meidän kannattanut viedä keneltäkään muulta paikkaa. Nyt olisin vähän itsekkäämpi ja mentäisiin pokkana sinne muiden keskelle. No, tuskin se on täysin pilattu ja tekemällä oppii, koira kuitenkin kasvaa henkisesti niistä pienistäkin onnistumisista.
Tämän viikon agilitytreeneissä aloitettiin suoraan tekemään rataa. Jostain syystä Käämi ei suostu menemään ilman vauhtia tuon hallin putkiin. En tiedä, että onko ne sitten jotenkin liukkaammat kuin vanhan treenihallin vai mikä niissä on, koska ei se muualla putkiin ole kieltäytynyt menemästä. Putkihullu se ei ole muutenkaan, mutta on kuitenkin aina hakeutunut niihin ihan näppärästi. Vauhtia kun on, niin sitten se kyllä menee ja irtoaa niihin. Voihan se olla kyse siitä lukosta.
Ensimmäisellä radalla sain noottia siitä, että en alussa kertonut koiralle tarpeeksi ajoissa suuntaa, mihin kääntyä. Hupsista, tämän jälkeen saatiin Käämikin koottua paremmin hypyille ja kääntymään näppärästi. Ensimmäisen puomin juoksi pitkäksi, mutta kuulemma oli yrittänyt stopata kontaktialueelle. A-esteen alla olevalla putkella olin itse aika myöhässä, joten sinne en ehtinyt tekemään persjättöä millään toistolla, mutta onneksi Käämi lukee kohtuullisen hyvin takaaleikkauksia. Takaaleikkauksen tein myös ennen keinua olleelle hypylle ja se oli kyllä makea. Ensimmäinen keinu oli lentokeinu, ihan täysin omaa syytäni. Lopussa ei sitten ollutkaan mitään, a-estettä ei siis edelleenkään tehty osana rataa.
Treenikaverit sai sanoa rumasti härväävälle kelpielle ja se kääntyi toisella suoritusvuorolla jo puolestavälistä takaisin! Luultavasti tämäkin saadaan joskus hallintaan. Käämihän lähtee siis ainoastaan välihömpöttelyillä eli ei karkaa onneksi radalta, joten pitää ottaa taukokäsky tähän käyttöön. Aloitettiin ensimmäinen vuoro muutamalla a-esteen läpijuoksulla ihan vain kartoituksen vuoksi ja himmaa hieman kontaktialueelle/loikkaa aika korkealta. Ei siis olla tehty tätä niin ajatuksella, mutta luultavasti lähdetään rakentamaan mattotreenin kautta.
Sitten hömpättiin. Olin unohtanut Käämin treenipatukan autoon! Uskomatonta. Palkkasin Käämiä sitten ihan vain hyppyyttämällä vasten ja namilla, tehtiin sivulletuloja ja yksittäisenä puomia. Sen jälkeen tehtiin muutama lähtöasento ilman, että edessä oli yhtään estettä ja niin, että liikuin. Se toimi, ainoastaan yhden kerran Käämi oli sitä mieltä, että ei hän kyllä nyt viitsisi oikein tulla. Oli kuitenkin erittäin hyvä ja tehtiin loppuun vielä sama ratapätkä uudestaan. Hyvät fiilikset jäi hallin puolelta. Kyllä se tästä, hitaasti mutta varmasti.
Tänään käytiin rallytokon ratatreeneissä, joihin kerrankin mahduttiin. Tajusin vasta ilmoittautumisen jälkeen, että samalla kentällä on samaan aikaan näyttelytreenit. Noh, rohkea rokan syö ja ainakin hyvää harjoitusta, vaikkei ihan täydellisesti menekään.
Ensimmäisellä vuorolla Käämi oli ihan lentoon lähdössä. Sillä ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä oltiin tultu tekemään. Myönnetään, ei me olla kauheasti rallytokon ratatreenejä tehtykään ja tuo häiriön määrä oli kyllä aika vaikea. Käämi haukkui ja oikein mikään kielto ei meinannut tehota. Päädyin lopulta käskemään koiran maahan ja syöttämään namit niin, että Käämi joutui vielä itse etsimään ne ruohikosta. Ensimmäisellä vuorolla kävi myös harvinaisen selväksi, että hihna oli meille molemmille aivan outo kapistus näissä touhuissa. Hups, kuka treenaa koiraansa aina irti...
Jos en nyt ihan väärin muista, niin kyltit olivat seuraavat:
Koira eteen vasemmalta sivulle: Meille tuttu liike, mutta Käämi ei ollut päässyt lainkaan vauhtiin. Haukkui, edisti, hölmöili. Uusittiin muutamaankin otteeseen ennen kuin sain edes puoliksi onnistuneen suorituksen.
Pujottelu: Hirmu lyhyet välit kartioissa, uusittiin tämäkin pariin otteeseen. Helposti ajautui kartion päälle, voisin ehkä itse tehdä laajemmat kaarrokset. Oli kuitenkin jo edes hieman mukana.
Liikkeestä maahan: No ei onnistunut tämäkään bravuuri ensimmäisellä ja radan poikki mennyt treenikaveri sai Käämin pasmat sen verran sekaisin, että otti aikansa taas palata maan pinnalle.
Käännös vasempaan: Näitä ollaan nyt treenattu, Käämikin oli jo kohtuullisesti mukana tekemässä.
Koira eteen, askeleet peruuttaen: Ei olla koskaan tehty! Ihan ufo liike meille, jätettiin väliin ekalla.
Käännös vasempaan: Ei moitittavaa, seurasi vaikkakin edistäen. Ei singonnut maata kiertävälle radalle.
Koira istu, kierrä koiran ympäri: Meni maahan käskysanalla istu. Muutaman kerran kokeiltiin ja jäi istumaan, pysyi ensimmäisellä kierroksella paikallaan.
360 astetta oikeaan: Aika hyvä!
Vasen täyskäännös: Tämäkin hyvä!
270 astetta vasempaan: Näitä ollaan treenattu ihan sikana, ei tipahtanut istumaan.
Koira eteen oikealta sivulle: Meidän bravuureita taas, oli loistava.
Loppua kohden parani siis ihan huomattavasti. Meidän vuorolla alkoi räntäsade, jonka seurauksena näyttelytreenaajat suuntasivat kotiin, joten mentiin kentän sivuun tekemään seuruuta ja sivulletuloja. Toiselle vuorolle asteli jo ihan eri koira, olihan se edelleen vähän lentoon lähdössä, mutta kuitenkin keskittyi asiaan. Otettiin suorituksesta vielä hieman vauhtiakin pois, niin johan toimi. Haukkuminenkin jäi ensimmäiselle kierrokselle, jipii!
Alun kyltit menivät loistavasti, yritettiin tällä kierroksella myös tuota uutta kylttiä. Kohtuullisen hyvä, namilla tosin autettu. Kiertokyltillä kääntyi mun mukaan, joten yritettiin sitä muutaman kerran. Ennakoi kääntymällä jo ennen mun liikettä, joten huomiota kiinnitettävä asiaan. Loppu olikin sitten oikein loistava, ei mitään pahaa sanottavaa.
Tiedetäänpähän mitä otetaan nyt treeniohjelmaan mukaan. Rallyn suhteen taidetaan lieventää myös vuoden tavoitteita, eipä meillä mikään kiire ole. Eihän sitä tietysti ikinä tiedä nyt kun aletaan oikeasti tekemään näitä juttuja ihan ajatuksella, niin voihan se kehitys olla ihan huima ja tällaiset ongelmat tuntuvat molempien lajien osalta ihan absurdeilta puolen vuoden päästä. Toivon ainakin, että voin joskus palata näihin kirjoituksiin ja ehkä hieman hymyillä, että ollaan tultu paljon eteenpäin.
Kävin tänään hakemassa Käämin uuden hienon jälkiliinan (jonka hipelöimistä en voi lopettaa!) ja autoon ilmahaan. Tuo ilmahaka on ihan loistava ostos, vaikka eihän se tietenkään tarkoita, että koiran voi autoon kesäkuumalla jättää. Antaa kuitenkin hieman enemmän pelivaraa esim. huoltsikoille pysähtyessä, kun kontin voi jättää auki niin, että kukaan ei vahingossakaan pääse autoon. Käämin häkki ei nimittäin täytä koko konttia, joten siitä pääsisi helposti häkin ohi sisälle. Nyt on 25 cm ilmarakoa, josta ei kyllä yksikään ihminen pääse.
Nyt kun tulisi vielä Käämin uudet jälkivaljaat, niin voisi tehdä pienen esittelyn jälkitreenipäivityksen ohella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti