Agilityn kanssa ei palailtukaan viime viikolla, vaikka toisin lupasin, sillä en ottanutkaan tietokonetta Viron puolelle. Käämi oli hieman tuulella räyh, joten otettiin ihan vaan yksinkertaisia hyppy-putki -kuvioita toisessa päässä rataa. Puomikammo on muuten historiaa, jätkä teki täysikokoista puomia ihan ilman mitään miettimisiä.
Näyttelymatka 22.4.-24.4. - Osa 1
Näyttelyreissu starttasi perjantai-aamuna kello 5:30 ja onneksi meistä edes toinen on iloinen näinkin aikaisin aamulla. Käämi kaivoi kotipihassa heti ensimmäiseksi muovikassista oman lelun ja leikki itsekseen siihen asti, kunnes Veera ja Doni saapuivat noutamaan meidät ja suunnattiin kohti 10:30 lähtevää laivaa. Omistajan yöunet jäi vähän vähäisiksi, mutta pieni jännitys pitää kuskin hereillä. Käämi veteli sikeitä koko automatkan, onneksi se on tottunut automatkustaja.
Kahden tunnin laivamatkan jälkeen kyllä hieman jännitti se, että miten Käämi on laivareissusta selvinnyt. No hyvinhän se, ihan unisena katsoi häkistään, että ai te tulitte jo, mihin me ollaan muuten tultu? Merimatka oli Tallinnan suuntaan onneksi aurinkoinen ja suht tyyni.
Automatka Tallinnasta Narvaan oli onneksi todella helppo ja Tallinnan jälkeen pääsee ajelemaan nelikaistaisella tiellä, joka oli hyvin samanlaisessa kunnossa, mitä Suomen valtatiet. Kummastusta herätti ainoastaan se, että tuolla ei harrasteta samanlaisia ramppeja, vaan jos haluat vasemmalle johonkin kohteeseen, niin teet u-käännöksen. Nelikaistaisella. Me ei näitä u-käännöksiä onneksi jouduttu tekemään, olisi voinut hieman mennä sormi ensimmäisellä kerralla suuhun. Navigaattori oli muuten ihan ehdoton vekotin tällä reissulla.
Pysähdyttiin menomatkalla pysäköintialueelle, jossa kelpiet pääsivät vähän jaloittelemaan viereiseen metsään. Teki kyllä mieli siirtää koko reissun metsät tänne Suomen puolelle, ei nimittäin hirveästi mäkiä näkynyt ja metsät olivat todella helppokulkuisia myös metsäteiden ulkopuolella. Olisi kelvannut tallata vaikka mihin asti ilmeisesti autojen ja mönkijöiden tekemiä metsäteitä pitkin.
Jaloittelun jälkeen suunnattiin meidän majoitukseen, joka sijaitsi Narva-Jõesuussa. Olin varannut meille Booking.comin kautta apartment -tyyppisen ratkaisun jo ihan senkin perusteella, että meillä oli kaksi koiraa ja hotellihuone olisi voinut käydä hieman ahtaaksi - varsinkin, kun Käämi ei oikein millään malttaisi jättää Donia rauhaan. Onneksi pojat kuitenkin tulevat toimeen ilman mitään rähinöitä. Asunto osoittautui kuviensa mukaiseksi ja varsin onnistuneeksi valinnaksi, mutta ensivaikutelma oli kyllä hivenen pelottava. Porraskäytävä oli nimittäin hyvin askeettinen ja koko talo suoraan Neuvostoliiton ajalta. Siihenkin onneksi tottui ja ei minulle ainakaan jäänyt huonoa sanottavaa valinnasta. Majoituksesta oli noin 15 minuutin matka näyttelypaikalle ja sen vähän mitä Narvan kaupunkia kerkesi nähdä, niin ajomatka ei haitannut pätkääkään.
Asunnolle tultua toivuttiin hetki matkasta ja sen jälkeen suunnattiin koirien kanssa lenkille Viron ja Venäjän erottavan joen varteen. Käämi painui suorinta tietä veteen, joten mitään vesikammoa ei taida enää löytyä. Käveltiin koirien kanssa sitten myös Itämeren rantaan. Ei käyty kuitenkaan rantahiekan puolella, kun trafiikkia oli rannalla aika paljon. Asunnolle palattiin sitten hieman sivukujia ja hieman itseä pelotti, kun jokaisella pihalla oli joko yksi tai useampi vahtikoira. Aitoja hieman silmäillessä sai vaan toivoa, että otukset kestäisivät oman pihan puolella, kun sitä päälle tulevaa tiibetinmastiffia ei oikein saa siitä poiskaan... Selvittiin kuitenkin hengissä ja päätettiin, ettei sitä kautta enää ainakaan kierretä.
Lenkin jälkeen ajeltiin Narvan puolelle kauppaan ostamaan aamupalat ja hieman ruokaa lauantaille. Käytiin hämmentämässä McDonald'sin autokaistalla nuorta miestä, kun kaksi suomalaista naista tulee tilaamaan englanniksi. Saatiin melkein sitä mitä tilattiinkin, ainoastaan Veeralle annettiin kaksi väärää dippiä. Kämpille takaisin saavuttua suunnattiin aika nopeasti nukkumaan ja valmistautumaan ensimmäiseen näyttelypäivään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti