Sosiaalinen pentu

Jokainen koira tarvitsee kokemuksia erilaisista tilanteista, ihmisistä ja paikoista vahvaa pohjaa varten. Lueskelin hieman erään nettipalstan ajatuksia siitä, voiko rokottamattomatonta pentua alkaa jo sosiaalistaa, joten jälleen kerran nettikirjoittelusta intoutuneena päätin ottaa tämän asian käsiteltäväksi.

Omalla kohdallani yksi tärkeimmistä tutustumiskohteista on toiset koirat. Positiiviset koirakokemukset kantavat pitkälle, ja voisin hyvin päästää rokottamattomankin pennun tapaamaan tuttuja, rokotettuja koiria. Ei rähiseviä tai aggressiivisia koirakontakteja, ja mieluiten ei myöskään kohti syöksyviä koiria. Pumpuliinhan pentua ei voi kääriä, mutta mahdollisuuksien mukaan vältetään. Rokotusten jälkeen suunta olisi kohti agilitykisoja, sillä missäpä muualla olisi yhtä suopeasti pentuihin suhtautuvaa väkeä ;) Samalla olisi mahdollisuus tutustua agilityhalleihin ja kisailmapiiriin. Kaupungin ilmapiiriä käydään vilkaisemassa jo ennen rokotuksia, tietysti ilman koirakontakteja.

Autoilun ohella olen miettinyt pieniä junamatkoja pennun kanssa, vaikka koirakirjat kannustavatkin mahdollisimman monenlaisissa kulkuvälineissä käymiseen. Bussimatkailusta en pidä itse ja ratikoita ei tällä seudulla ole tarjolla. Laivamatkailua olisi mukava päästä harjoittelemaan, mutta tämä on vielä auki, että käydäänkö merillä pentuaikana. Kaksi kulkuvälinettä kuitenkin listalla.

Erilaiset äänet sekä alustat ovat sitten seuraava pohdinnan kohde. Haluaisin, että pentu olisi mahdollisimman rauhallinen erilaisia ääniä kuullessaan niin äkkinäisistä paukkeista pitkäkestoisempaan meluun. Agilityhallireissuilla varmasti päästään ihmettelemään järjetöntä haukkukonserttia sisätiloissa, mutta äkkinäiset äänet on sitten vähän hankalampia treenattavia. Jostakin cd-tornin syövereistä pitäisi löytyä vanha paukkuäänite, täytyy varmaan kuunnella se ennen pennun tuloa, josko siitä olisi jotain apua. Kerrostalon äänet tulevat onneksi tutuksi jo pentuaikana. Alustoja mahdollisimman erilaisia, pitääkin alkaa jo selvitellä erilaisia pintoja lähialueilta.

Mitä erilaisiin ihmisiin tulee, niin lapsia ja miehiä kopeloimaan koiraa. Pyydän ihmisiä vilkaisemaan pennun suuhun ja kopeloimaan koko pennun läpi, että käsittely tulee tutuksi eri ihmisten taholta. Tärkeää on, että jokainen pennun suuhun vilkaiseva ihminen ei jätä leikkiä kesken, jos pentu venkoilee. Eläinlääkäriin tutustuminen on onneksi meille varsin helppoa.

Muista eläimistä en osaa sanoa vielä mitään. En ole yhtään kissaihminen, mutta hyväähän koirille suopeat kissakontaktitkin tietysti koiralle tekisivät. Hevosien sekä lehmien luo näillä näkymin on mahdollisuus, joten ne varmasti olisi hyvä käydä katsastamassa. Lampaatkin tietysti, mutta tällä alueella ei taida paimennusmahdollisuutta olla ja lemmikkilampaita harvoilla on.

Häkki myös kivana paikkana koiralle, olen ajatellut sallia pääsyn häkkiin koko ajan. En tule häkittämään koiraa, mutta kisoissa ja kokeissa oma rauhallinen paikka on ihan avainasemassa ja lisäksi autoillessa häkki on turvallinen matkustuspaikka. Samalla häkki toimii myös hyvänä nukkumapaikkana koiralle.

Lyhyt lista:

• toiset koirat, muut eläimet
• auto, juna
• äänet, pinnat
• häkki

Tavoitteena on siis mahdollisimman rento pentu erilaisissa tilanteissa ja äkkinäisistä tilanteista palauduttaisiin mahdollisimman nopeasti. Katsotaan, onnistunko sellaisen koirakansalaisen saamaan. En kirjoittanut blogipostaukseen aivan kaikkia ajatuksia pennun sosiaalistamisesta, mutta Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirjasta voi löytyä näitä ajatuksia hieman lisää! Yksinolosta kirjoittelen vähän myöhemmin oman tekstinsä.