Hyvä vetää lisää hyvää puoleensa

Omistaja poistui tänään mukavuusalueeltaan, sillä tehtiin ihan ekstemporena esineruutua! Käytiin Veeran ja kelpopoikien kanssa rallittelulenkillä ja yhtäkkiä lenkin päätteeksi se olikin Käämi etsimässä esinettä metsästä.

Ensimmäinen etsintä tehtiin niin, että leikitin Käämiä esineellä ja otin pois vieden sen siitä sitten suoriltaan metsään. Ja sehän lähti, upposi ja hajun saadessaan kuulemma näytti siltä, että kelpien maailma oikein kirkastui :D Rallitteli esineen kanssa sitten ihan mun luokse, vaikka heiluttelin treenipatukkaa jo heti, kun Käämi oli esineen nostanut. Ihan uskomattoman hyvin ensimmäiseksi kokeiluksi, en ihan näin helpoksi sitä ajatellut :D

Toisella kerralla ei enää leikitetty, näytin Käämille, että tässä patukka ja lähdin viemään. Nyt pikkuisen oli esine hukassa, lähti kyllä, mutta jäi pyörimään lähistölle ja vähän piippasikin turhautumistaan. Lähti kuitenkin itse hakemaan ja löysi nenäänsä käyttäen mitä pitikin. Toi jälleen ihan luokse asti!

Kolmannelle annettiin sitten hieman enemmän apua, kun vähän oli kuitenkin hukassa toisella etsinnällä. Näytin taas patukkaa ja näytin vielä uudestaan, kun laskin patukan metsään. Sinne pinkaisi ja toi taas luokse asti.

Ihan uskomaton! En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta näemmä mukavuusalueelta poistuminen kannatti ja pitäisi vaan uskaltaa tehdä tällaisia enemmän. En kyllä ilman Veeran neuvoja olisi osannut lähteä tekemään, joten suurkiitos! Nyt mennään tässä onnistumishuumassa tämä ilta Käämin kanssa sohvalla. Tämä tunne on juuri se, mikä koiraharrastuksessa on parasta ja minkä voimalla kestää sen räntäsateen ;)