Ennen sua niin paljon puuttui, kunnes sitten kaikki muuttui

Roudasin Käämin perjantaina hoitoon isälleni ja suuntasin itse parin päivän reissulle Helsinkiin! Reissu osoittautui erinomaiseksi seuran ja aktiviteetin osalta, joten kesä tulisitko pian, niin pääsisi uudestaan.

Palataan erääseen reissun yksityiskohtaan kuitenkin vähän myöhemmin, sillä ensiksi voisin purkaa Käämiin enemmän liittyvän kokemuksen tältä päivältä. Pellossa muutaman päivän eläneen kelpien kun vie mätsäriin, niin tulos voi olla vähintäänkin mielenkiintoinen. Hoidossa Käämi ei suinkaan ole levännyt, vaan on päässyt touhuamaan pari kuukautta vanhemman koiran kanssa niin lentokentällä juosten kuin sisällä leikkien. Unohtamatta, että Käämi kävi korjailemassa lentokoneita kaksin isäni kanssa. Jo valmiiksi väsyneen koiran vieminen mätsäriin oli siis vähintäänkin extremeä, jo senkin osalta että kelpie sai kurinpalautuksen ensimmäisellä 10 minuutilla...

Olin ilmoittanut Käämin ennakkoon ja oltiin pentujen lucky number two. Käämillä on aikaisemmin ollut suunnatonta mielenkiintoa edessä juoksevaan, mutta tällä kertaa ei muita kehässä nähtykään! Aivot, oletteko saapuneet? Olisi voinut ravata kauniimminkin, mutta ihan mukiinmenevästi se kulki. Seisoi paikallaan, tuomari piti moikata tuttuun tyyliin ja nappasi sinisen nauhan.

Tästä alkoi meidän ikuisuudelta tuntunut odotus, jonka Käämi hoiti kotiin erinomaisesti. Käämi makasi suurimman osan kaksituntisesta joko mahallaan, kyljellään tai selällään. Ei ollut juurikaan kiinnostunut muista koirista tai ihmisistä ja oli koko ajan hiljaa. Jos odotus olisi jatkunut yhtään sen pidempään, niin Käämi olisi kerennyt nukahtamaan. Nyt se torkkui hetken silmät kiinni, kunnes taas mentiin.

Sinisten kokoomakehässä puristettiin kelpiestä viimeiset mehut. Seisoi iloinen virne naamallaan täydellisimmin ehkä koskaan. Harmittavasti kaikkia ei juoksutettu yhdessä, joten tätä treeniä ei saatu. Kenraaliksi kuitenkin erinomainen ja tuo ulkona ollut kevätpäivä kyllä kruunasi kaiken. Käämi loisti vähintäänkin yhtä kirkkaasti ;) Ja nimenomaan loisti, tällä hetkellä sitä ei luultavasti herättäisi mikään mahti maailmassa.

Mutta, se Helsinkireissu. Pääsin vihdoin ja viimein Luonnontieteelliseen museoon! Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa, niin upeita eläimiä maapallolta löytyy. Alla hieman kuvamateriaalia museosta ja tästä lisää.