Leveellä pensselil maalailla taivaanrantaa

Voi Käämi, tämänkin viikon agitreenit täynnä onnistumisia!

Rata oli todella kiva ja suoraviivainen, mutta silti tarkkuutta vaativa. Jouduttiin skippaamaan ainoastaan kepit eli saatiin luukuttaa kivasti 12 esteen sarjaa ilman suurempia töksähdyksiä. Ensi viikolla aletaan sitten tekemään sitä A-estettä kuntoon, niin voitaisiin päästä tämän vuoden puolella vielä mölleihinkin.

Virallisten kisojen kohdalla ollaan nimittäin suosiolla laitettu ne ensi vuoden jutuiksi. Olen miettinyt tavoitteiden purkamista välitavoitepostauksen merkeissä, mutta se on ehkä vähän turhaa. Ollaan kuitenkin jäljen osalta onnistuttu moninkertaisesti, joten ehkä se korvaa puuttuvat agility- ja rallytokostartit.

Ensimmäiselle putkelle lähetin Käämin puomin alasmenokontaktilta, sillä olisi muuten tullut vähän turhan kiire. Irtosi putkeen todella hyvin. Pituudelle piti pyöristää maksikoiralle jonkin verran linjaa ja ensimmäisellä kerralla kelpie tömähti päin? Hyvin katsottu! Pituuden Käämi teki läpi treenin hyvin, ainoastaan kerran juoksi palikoiden yli ja palikat ei edes kaatuneet.

Pituuden jälkeinen putki oli probleema. Seinään päin, pimeään vihreään putkeen ei uponnutkaan kelpie kovinkaan helpolla. En todellakaan tiedä miksi. Hypylle saatoin Käämin ensimmäisellä kerralla, jonka jälkeen käsky antaa koiran irrota ja tehdä okserille persjättö tai valssi. Turhaan varmistelin, sillä Käämi irtosi aika pirun näppärästi.

Okserin jälkeiselle putkelle tuli seuraava putkistoppi, kunnes käskettiin ohjaamaan esteen sijasta linjaa. Sinne se upposi sen jälkeen kerta toisensa jälkeen. Turhaan siis kiirehdin itse, sillä olisin saanut koirani viimeistään puomin alasmenokontaktilla kiinni... Puomin alasmenon edessä oli taas treenikavereita loppuvaiheessa ihan urakalla ja kertaakaan Käämi ei lähtenyt treenin aikana hömppäämään mihinkään. Radalta se ei lähde muutenkaan, mutta nyt ei lähtenyt edes ohjeita kuunnellessa tai heti irtipäästyään. Edistystä!

Lopun pikkupyöritys oli tosi makea, vaikka hieman hipoikin. Kääntyy tarvittaessa kuin kolikon päällä. Korjasi hyvin omaa linjaa, jos ajautui vähän sivuun. Loppusuora hieno, hyvin irtoaa.

Pihalla meillä oli ensimmäistä kertaa oikeasti kupla! Kyllähän se ajoittain rikkoutuu, mutta ei niin pahasti. Teki hyvänoloista seuraamista odotellessaan, ei huutanut eikä temponut. Kyllä se tästä! Eteenpäin tullaan ja tiedättekö mitä, se treeniflow on tullut takaisin. Tätä meidän meno oli viime kesänä ja nyt vihdoin ollaan päästy siihen pisteeseen, että ymmärretään toisiamme.

Onhan niitä kehityskohteita edelleen esimerkiksi lähdön suhteen, mutta varmasti päästään senkin kanssa eteenpäin kun ei itse tarvitse enää stressata muusta. Mulla on ihana treenikaveri.

Sunnuntaina valo oli ihan mieletön ja tuo yllä oleva kuva meni ehdottomaksi lemppariksi!