Eipä palattu lomalta tavalliseen arkeen.
Käämillä tassuhaaveri ja omistajalla raju flunssa. Sairastuvalla siis molemmat, joskin koira menee jalkansa kanssa ihan yhtä lujaa kuin ennenkin ja itsekin alan pikkuhiljaa olla elävien kirjoissa. Agitreenit jäivät myös tällä viikolla pois ohjelmistosta, viikonlopulle voisi ajatella jo hieman vaikka jälkeä.
Tassuhaaverin alkuperä on täysi kysymysmerkki. Tullut joko hoitojakson aikana metsässä tai sitten jostakin muualta. Haaveri on oikean takajalan anturan yläpuolella, joten luultavasti siihen on tökännyt jokin kelpien paahtaessa eteenpäin. Onneksi ei kulutuspinnalla, joten paranee toivottavasti aavistuksen nopeammin. Pari kertaa se on nyt auennut, joten saatiin lainaan tossu sekä kävimme eilen illalla paketoimassa jalan tulevien sadekelien varalta.
Ainut vaan, että side-tossu -yhdistelmä lensi tänä aamuna kaaressa ja sain itse paketoida jalan uudelleen. Käämi on kyllä erittäin kiltti potilas ja antaa mun suhrata jalan parissa, sillä se ei todellakaan ole yhtään niin helppoa kuin sen sai ammattilainen eilen näyttämään. Käämi ei onneksi kiinnitä lainkaan huomiota pakettiin ja lisäosiin. Fiksu!
Tossun tilalle käytiin ostamassa XXL:stä lasten kurarukkaset ja koeajettiin ne varsin extrememaastossa. Käämi kävi nimittäin juoksemassa kelpiehepulit suossa ja itse katsoin pitkospuilta kauhuissani. Yllättävää kyllä, kurarukkanen kesti matkassa kaikki hepulit upottavassa suossa ja vaikka siitä aukesi neppari, niin koiran ehti pyytää luokse. Viritelmä ei liikahtanut jalasta ollenkaan, joten jatketaan kurarukkasen kanssa. Yllättävää kyllä, rukkanen ei hörpännyt edes niin paljoa suota mukaansa kuin alunperin ajattelin.
Joten, tällaista tänne. Olisi kivoja syksykuvia odottamassa toteuttamista, mutta keskitytään nyt parantelemaan tuo jalka kuntoon. Toivottavasti ei veisi kovinkaan kauaa, että päästäisiin takaisin treenikentille. Harmittaa ihan älyttömästi, että kaksi kivaa ratapohjaa jäi nyt peräjälkeen pois, mutta toki saikku hoidetaan loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti