Disclaimer: Ennen leikkausta.
Leikkauksesta on nyt kulunut viikko ja päivä kerrallaan ollaan yritetty suhtautua toipilasaikaan.
Viikkoon on mahtunut sekä eteenpäin menemistä että takapakkia. Käämi lähti leikkauksen jälkeen varsinaiseen nousukiitoon toipumisen kanssa ja esimerkiksi varasi painoa pihalla käydessään leikatulle jalalle merkatessaan puita. Perjantai-iltana tuli kuitenkin vähän takapakkia, sillä Käämi pääsi kaulurinlaittotilanteessa hieman turhan rivakasti minulta irti ja on sen jälkeen ontunut jalkaansa enemmän eikä enää pysty varaamaan painoa jalalle.
Tokihan tuo tapaus sai miettimään, että mitä jos jotakin meni tuossa tilanteessa rikki. Jalka ei kuitenkaan turvottanut tai kuumottanut, joten päätin jäädä seurailemaan. Käämi kuitenkin teki muita asioita, joita oli jalan kanssa tehnyt jo ennen perjantai-iltaa. Näitä olivat muun muassa jalan venyttäminen taakse täysin suoraksi ja vasemmalla kyljellä makaaminen. Täysin kolmijalkaiseksikaan Käämi ei muuttunut, ontui toki, mutta oli ontunut koko ajan.
Sunnuntaina tuli se päivä, kun Käämiltä otettiin kipulaastari pois ja se taisi olla tähän mennessä se traumaattisin kokemus. Laastari oli jumahtanut kelpien ihoon oikein kunnolla kiinni ja täytyy sanoa, että yksin leikatun koiran kanssa eläminen vaatisi kolmatta kättä. Sain kuitenkin laastarin irti ja sen poisoton jälkeen Käämikin on nukkunut yöt rauhallisesti ja piippaamatta. Sunnuntaina päädyttiin myös jatkuvaan kaulurielämään, sillä haavalaastari rupesi kiinnostamaan aikaisempaa enemmän. Kipulaastari aiheutti eilen pienet vieroitusoireet ja Käämi tärisi hetken aikaa sylissä. Tämä onneksi meni kuitenkin ohi varsin pian.
Maanantaina sai iltaan asti stressata, sillä Käämi ei ollut todistettavasti pissanut kertaakaan. Omaell kävi kuitenkin illalla ohiajaessaan paikalla ja Käämin rakko ei ollut täydentuntuinen. Oli varmaan päivän mittaan sitten pissannut tyttöpissat, mutta nosti maanantai-iltanakin viimeisellä käynnillä jalkaa. Nyt jalka on onneksi noussut ongelmitta, mutta tässä ne arjen pienet ilot konkretisoituvat.
Tänään oli jo parempi päivä ontumisen kannalta, mutta talvi päätti tulla takaisin. Käämi leikki lumiauraa ja en osaa oikein sanoa miten, mutta kaatui kuitenkin vasemmalle kyljelleen. Alusta oli onneksi pehmeä ja jalka oli hetken aikaa ylhäällä, mutta kuitenkin päivän mittaan ollaan palauduttu samanlaiseen käyttöasteeseen kuin ennen kaatumista.
Aktiviteetin kannalta ollaan jumpattu jalkaa ja tämän Käämi antaa tehdä oikein hyvin. Mielenvirkistykseksi ollaan treenattu noseworkia ja tämä alkaa sujua jo oikein mainiosti! Käämi ilmaisee toistaiseksi hajun vielä laittamalla nenän kiinni purkkiin, mutta tarkoitus on jossakin vaiheessa muuttaa tämä joksikin toiseksi. Jälkikepeillähän Käämi käy maahan, mutta en nyt tuon kipeän jalan kanssa ole halunnut tätä vaatia, vaikka normaalisti onkin muutamaan kertaan jo maannut.
Viikko elellään vielä kaulurin kanssa ja sitten käydään ottamassa tikit pois. Toivotaan, että kaikki on kontrollikäynnillä enemmän kuin hyvin noista pienistä haavereista huolimatta. Vasen jalka on mielestäni leikkauksen tuoreuteen nähden lähtenyt kuitenkin hyvin paranemaan, se ei ole turvotellut oikeastaan ollenkaan ja ainoastaan yhtenä päivänä kinner oli kerännyt pienen nestekertymän. Haavasta ei ole luojan kiitos vuotanutkaan mitään. Antibioottikuuri loppuu tänään, joten toivotaan, ettei mikään tulehdus pääsisi nyt yllättämään.
Ensimmäinen fysioterapia-aikakin on jo varattu, se on tikkienpoistoa seuraavana maanantaina. Hurjan jännittävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti