Sain sult parhaat hetket, mutta myös ne vaikeimmat

Vuosi 2017 piti sisällään onnea sekä epäonnea. Suurin tunne on kuitenkin onni ja ilo, sillä ollaan Käämin kanssa tultu vuoden aikana hurjasti eteenpäin.

Käämin kanssa ollaan löydetty yhteistä säveltä entistä enemmän ja tykätään yhdessätekemisestä hurjasti. Käämi on totisesti osoittanut olevansa täydellinen koira juuri minulle, vaikka toki kaikki asiat eivät ihan ilmaiseksi tulekaan.

Vuodelle 2018 yritetään kerätä positiiviset lähtökohdat, mutta toki polvileikkaus ja siitä kuntoutuminen varjostavat alkuvuotta. Ensi vuodelle ei vielä aseteta tavoitteita harrastusten suhteen, mutta yksi isompi retkeilyreissu on tiedossa ja toivottavasti pystyn Käämin kanssa tälle reissulle lähtemään.

Vuonna 2017...

... pohdittiin agilitytreenien jatkopaikkaa ja maaliskuusta lähtien päästiin treenaamaan viikkoryhmässä
... käytiin kolmella episradalla toukokuussa ja kesäkuussa
... heinäkuussa käytiin Lotta Vuorelan valmennuksessa
... käytiin mittaustilaisuudessa hakemassa todistus pikkumaksiluokkaan

... treenattiin ahkerasti lähtöjä ja edettiinkin kohtuullisen hyvään tilanteeseen ennen treenitaukoa
... tilattiin omat kujakepit ja alettiin rakentamaan keppejä kotipihalla
... löydettiin flow yhdessätekemiseen
... rakennettiin omaa treenikuplaa hitaasti mutta varmasti

... rallytokoiltiin omatoimisesti sekä ratatreeneissä
... tehtiin muutamia tottistreenejä niin ikään omatoimisesti kuin valvovan silmän alla
... käytiin palveluskoiraseuran järjestämissä ohitustreeneissä
... tutustuttiin noseworkin maailmaan

... maaliskuussa käytiin Lahdessa viimeistä kertaa nuorten luokassa tuloksin ERI1
... toukokuussa käytiin erikoisnäyttelyssä Vantaalla ja korkattiin avoin luokka tuloksin EH2
... elokuussa kolmen näyttelyn putki, joista ensimmäinen Elo-Karelian näyttelyt tuloksin ERI1 sekä ERI1 SA PU1 SERT VSP
... kolmas näyttely viikkoa myöhemmin Kouvolassa tuloksin EH2

... huhtikuussa jatkettiin esineruutuja tykin suusta lähtien
... toukokuun alussa kävin jäljentekokurssilla ja jälkikärpänen puraisi
... toukokuusta lähtien ajettiin jälkiä lähes viikoittain elokuun loppuun asti
... heinäkuun alussa käytiin palveluskoiraseuran järjestämällä jälkileirillä
... päätettiin jälkitreenikausi keppijälkeen

... nautittiin jäälenkeistä
... nautittiin rallattelulenkeistä kelpiekavereiden kanssa niin omilla kotikonnuilla kuin Keski-Suomessa
... retkeiltiin lähiseudun retkeilyreiteillä
... retkeiltiin syyskuussa Kuhmossa

... toivuttiin pienistä haavereista vuoden varrella
... lokakuun puolivälissä todettiin trauman laukaisema patellaluksaatio vasemmassa takajalassa
... marraskuun alussa patellaluksaatio operoitiin Ridgestop -tekniikalla

... toukokuussa Käämi täytti kaksi vuotta ja totesin sen leuan harmaantuvan
... olemme oppineet toisiltamme paljon
... kesäkuussa rikottiin 200 blogikirjoituksen raja
... elokuussa kotiutettiin kameraperheeseen uusi jäsen
... auton matkamittariin kerrytettiin tuhansia kilometrejä
... tutustuttiin uusiin koiraharrastajiin

... kiitos kuuluu niille henkilöille, joihin voi aina luottaa ja jotka ovat toimineet erittäin suurena apuna sekä tukena vuoden aikana, ilman teitä olisi jäänyt puuttumaan paljon
... kiitos kuuluu blogin lukijoille, jotka ovat seuranneet meidän vuotta, teille on ollut ilo kirjoittaa

... kiitos Käämi, joka olet perheenjäseneni, tukeni ja turvani sekä harrastuskaverini. Olet täyttä kultaa.