Mikä paljon antaa, paljon myös vaatii

Kontrollikäynti oli taasen tällä viikolla. Paljon positiivisempia uutisia kuin edeltävällä.

Ehdin jo ennen kontrollikäyntiä pelätä, että Käämi tarvitsee toisen leikkauksen heti perään. Käämi oli muutaman kerran jättänyt jalan venyttelyt taakse kesken ja pitänyt jalkaa sen jälkeen koukussa ylhäällä. Tunsin silloin jalassa pientä lonksumista, kun jalkaa jumppasi. Voi varmasti arvata, että edeltävänä yönä ei hirveästi tullut nukuttua.

Kontrollikäynnillä selvisi, että polvilumpio on kuitenkin tiukasti paikoillaan. Paras uutinen hetkeen, sillä Käämin paranemisprosessi ei ihan niin ruusuisesti lähtenyt nivelkapselin repeämisen takia käyntiin. Nivelkapselin turvotus on kuitenkin vähentynyt merkittävästi, joten luultavasti saadaan pian jo fysioterapiaan lupa. Tällä hetkellä jumpataan kotijumppaa, sillä Käämi ei suorista jalkaa tarpeeksi. On nyt tuon käynnin jälkeen omatoimisesti venytellyt sitä taakse ilman, että venytystä on jätetty kesken.

Ontuminen jatkuu edelleen, mutta on muutamana aamuna ollut jo erittäin hyvä! Lihakset ovat aika tehokkaasti kadonneet leikatusta jalasta, mutta muutaman kerran Käämi on kuitenkin tukenut vasempaan jalkaan ulkona käydessä ilman, että on meinannut kaatua. Pyritään kuitenkin siihen, että tukisi aina oikeaan jalkaan ulkona käydessään, mutta välillä käy pieniä ajatuskatkoksia kelpiellä... Pääasia, että jalka ei kuitenkaan haittaa Käämiä ja nyt kun omistajallekin on saatu varmuus, että polvi pysyy paikallaan, niin ei tarvitse ehkä ahdistua ihan niin hirveästi näistä. Saatiin myös lupa tehdä korttelikierroksia useamman kerran kuin kolmesti päivässä, mutta maltilla mennään.

Koppaelämä jatkuu, sillä Käämi ei saa nuolla jalkaa ollenkaan ettei se ärtyisi. Koppaelämä on kuitenkin nykyisin Käämistä ilmeisen mukavaa ja omassa kuplassa on kiva elää. Käämi nimittäin tunkee päänsä itse koppaan, jos se on ollut hetken päästä pois. Hölmö pikkukelpie. Koppa estää myös korvan raapimisen, sillä Käämillä on pieni korvatulehduksen alkukin vielä tähän päälle.

Noseworkia ollaan treenailtu ja väkersin vielä toisenkin purkkitelineen Käämille. Nopeutta on välillä vähän liikaakin, mutta toistaiseksi ilmaisut ovat olleet aika tarkkoja. Nyt kun Käämi pystyy menemään normaalisti maahan, niin ollaan treenattu suoraan niin, että Käämi on maassa. Näin purkkitelinettä ei heitellä pitkin poikin olohuoneen lattiaa.