Meillä treenataan sävy sävyyn!
Kävimme Käämin kanssa neljän osion noseworkmölleissä toukokuun lopussa. Kunniaa ja mainetta ei saatu, mutta jotakin tärkeämpää. Tiesin neljän osion kokeen olevan Käämille suhteellisen vaikea ja olosuhteetkaan eivät kovin paljon antaneet anteeksi, sillä kuumasta päivästä huolimatta koealueella kävi varsin puuskainen tuuli ja Käämi oli vielä ryhmänsä viimeinen.
Aikarajat olivat kaikissa etsinnöissä todella tiukkoja. Ajoneuvoetsintä oli ensimmäinen ja Käämi lähti hyvin käymään autoa ja peräkärryä läpi. Aikarajan puitteissa hajua ei kuitenkaan löytynyt enkä minäkään ymmärtänyt koiran lyhyttä merkkausta alussa. Haju painoi maahan ja sen täydelliseen paikantamiseenkin meni hetki.
Seuraavaksi siirryttiin sisälle laatikkoetsintään. Huomasin, että sai hajun, mutta ei kuitenkaan merkannut kyseistä laatikkoa sillä tavalla kuin toivoisin. Aika loppui jälleen ja sen jälkeen ilmaisi väärän laatikon, jonka tiesin jo heti alkujaan. Pitää jatkossa kiinnittää asiaan huomiota ja työstää hajun merkitystä vielä enemmän.
Tässä välissä oli pieni tauko ja siirryttiin ulkoetsintään. Jälleen kerran mielestäni sai hajun, mutta ei malttanut paikantaa maassa olevia tikkaita sen verran, että olisin voinut varmasti sanoa löytäneen. Aika loppui jälleen kesken.
Viimeisenä oli sisäetsintä ja olin melko varma, että nyt hanskataan asia. No ei hanskattu, kyllähän se taas hajulla selvästi oli, mutta ei malttanut paikantaa vaan hyppäsi istumaan saunajakkaralle... Ehdin jo naurahtaa, että nyt jos istut hajun päällä, niin olet kyllä varsinainen pelle. Ei ollut haju siinä, vaan vesipadan uuniluukussa.
Tästä opittiin ainakin se, että keskitytään nyt hieman tarkkuustreeneihin. Se tärkein asia kuitenkin oli, että Käämin mielentila oli ihan uskomaton! Se oli ihan kuin eri koira, ei puhettakaan mistään hölmöstä sinkoilusta ihmisten luokse ja siirtymät olivat erittäin rauhallisia. Kuumalla päivällä oli varmasti jonkin verran tekemistä asian kanssa, mutta silti vau! Käämi pystyy olemaan kaahottamatta.
Kisojen jälkeen ollaan treenattu noseworkia säännöllisen epäsäännöllisesti ja kaikkia treenejä en varmaan enää edes muista. Sen verran kuitenkin ollaan tehty, että ollaan etsitty hyvin pieniä hajulähteitä sekä hankalia paikkoja. Ollaan hyödynnetty myös lenkillä vastaantulleita polkuautoja ja venetrailereita. Muutamia vieraan piilottamia hajujakin ollaan tehty.
Tiistaina käytiin treenaamassa juna-asemalla. Laitoin yhden hajun kolmen betonisen kukkalaatikon rakoon ja tästä Käämi sai heti autosta hypätessään vainun. Tarkasti se kuitenkin kävi koko kukkalaatikkorykelmän läpi, joten tarkkuutta ollaan sitten möllien saatu. Todella näppärä ja varma tarkennus hajulle. Hieno!
Toinen olikin sitten vähän haastavammin, sillä laitoin pyörien keskelle pyörätelineeseen hajun. Tällä hajulla Käämi pyöri selvästi enemmän, että tästä jostain haju tulee, mutta ei meinannut millään saada kiinni hajun sijainnista. Laitoin lopuksi aivan pyörätelineen viertä menemään ja sieltähän se vihdoin sitten löytyi.
Aivan mahtava, ottaen huomioon juna-aseman luona olleet häiriöt. Pitää ottaa nyt ihan asiaksi käydä häiriöympäristöissä tekemässä ja suostutella kenties joku ohikulkija piilottamaan meille haju.
Palataan meidän kesän ensimmäisiin ja toisiin jälkitreeneihin seuraavassa postauksessa. Niissä olikin eilen hieman jännittäviä hetkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti