Jälkitreenien pariin seuraavaksi.
Kesän ensimmäinen jälkitreeni oli niin rutikuivassa metsässä, että vauhtia piisasi vähän turhankin paljon. Jäljellä oli neljä keppiä täysin kylmiltään sekä loppupurkki. Vanhentua olisi saanut reilusti enemmän, sillä nyt Käämi meni tosiaankin vähän turhan vauhdilla ja innolla, koska hei, jälkimetsä!
Ensimmäisestä kepistä se meni yli ihan surutta, mutta toisen kepin se työstikin erinomaisesti. Nenä kävi ja sieltähän se löytyi! Ilmaisu ei ollut yhtä kiva kuin namipurkeilla, mutta kuitenkin menee maahan. Se vaan, että jos olen hidas, niin kepistä tehdään hyvää vauhtia silppua. Tähän pitää kiinnittää huomiota jatkossa.
Kakkoskepin jälkeen oli kulma ja sen työsti aika hyvin, vaikka meinasin itse sotkea koko homman. Kolmannesta kepistä se meni yli (toim.huom. ei mitään hajua, mihin olin sen jättänyt) ja neljännestäkin olisi paahtanut täysiä yli, mutta tällä kerralla ehdin jarruttaa. Nätti ilmaisu jarrutuksen jälkeen, mutta palkatessa oli niin innoissaan, että meinasi kaataa ohjaajan varvikkoon. Tämän jälkeen loppupurkille napakka ja kaunis ilmaisu.
Jäljen tarkoitus oli vähän herätellä touhuun, mutta suunnittelu sekä toteutus olisivat saaneet olla paremmat. Pääasia kuitenkin se, että suurta kontrastia ei ollut siinä, oliko kyseessä keppi vai purkki. Tästä lähdetään keppijälkiä kohti ja laaditaan se sotasuunnitelmakin asiaan.
Keskiviikkona käytiin ensimmäisissä yhteistreeneissä. Rutikuiva ja tuuleton metsä jälleen kerran. Käämin mielentila oli todella hyvä näissä treeneissä, joten ihan yhtä vauhdikas jälki ei tällä kertaa ollut ensimmäiseen verrattuna, mutta silti ihan tarpeeksi vauhdikas. Kuusi purkkia, jälki alokasluokan mittainen ja vanheni reilusti yli tunnin. Teemana oli, että kulmaa kulman perään ja vieraan tallaama jälki.
Nosti jäljen todella hyvin leikkaavalla lähestymisellä. Ehtii tehdä jäljen päällä paljon vauhdikkaalla etenemisellä ja kiihdytteli kulmiin pikkuisen kovaa. Siitä kuitenkin ihana, että voin laskea liinasta irti ja jatkaa jälkeä ilman lisäkiihdytyksiä. Ilmaisut purkeille oli nätit ja napakat, mutta yhdestä purkista meni ohi, sillä päästäänkin meidän jännitysmomenttiin seuraavaksi.
Alueella on nähty muutama karhu sekä siellä on todella paljon hirviä. Kolmannesta purkista meni suoriltaan yli, sillä oli saanut jostakin riistasta vainun ja nosti nenän pystyyn välillä pomppien takajaloillaan kuin kenguru. Takana tulleet treenikaverit kertoivat, että olivat miettineet muutamia jälkiä sekä jätöksiä, että ovatkohan karhun vai eivät... Ei onneksi kuitenkaan saatu näköhavaintoa, mutta sen verran Käämi ehti riistan jäljille lähteä, että oma jälki meni hukkaan.
Sinnikkäästi kuitenkin työsti jäljen uudestaan, vaikka oli ihan täysin hukassa. Vuosi sitten olisi aivan taatusti lyönyt hanskat tiskiin, että etsipä itse. Loppujälki menikin sitten hyvin ja vastaan tulleet eläimen luutkin jätettiin rauhaan, joten riistavietti ei jäänyt päälle. Riistavietti heräsi vuoden takaisen peurakohtaamisen jälkeen ja nyt naapurustossa asuvat jänikset (ja ketut...) eivät asiaa auta.
Kaikin puolin jäi ihan positiivinen fiilis, vaikka vauhdin takia tarkkuutta menetetäänkin. Tiedänpähän jarrutella jatkossa enemmän, sillä kestää jarrutuksia kuitenkin hyvin. Ainakin muutamasta kulmasta sai todella positiivista palautetta, mutta ihan kaikkea en ehtinyt kuulla, kun koiran kanssa oli täysi työ. Tästä on todella hyvä jatkaa kesän jälkitreenejä.
Paras keep! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti