maanantai 11. kesäkuuta 2018

Meri auringossa väreilee


Suunnattiin kesäpärskyn kanssa sunnuntaina Santalahteen, Kotkaan.

Aikoinaan Santalahdessa järjestettiin agilitykisoja, joten paikka on suhteellisen tuttu. Käämin kanssa olen halunnut käydä paikan päällä jo siitä lähtien, kun kelpie taloon tepsutti 2015. Nyt lauantai-iltana vähän ekstemporena päätin, että nyt lähdetään käymään.

Voi olla, että parhaimmat spotit jäivät löytämättä, kun ei ihan tuoreessa muistissa enää paikat olleet. Löydettiin kuitenkin yksi ranta, jossa ei ollut ketään muita. Käämi oli ihan fiiliksissä! Rantakalliotkin löydettiin, mutta pitäisi olla kuvausassistentti, kun ollaan muiden ihmisten läheisyydessä. Nyt en uskaltanut ottaa kaikkia varusteita pois päältä saati pitää hirmuisen kauaa irti kuvia varten. Mitä jalkoihin tulee, niin ei puhettakaan missään maastossa, että olisi ollut epänormaali. Loistavaa!

Santalahdesta suunnattiin Sapokan vesipuistoon. Käämi oli täällä ihana, sillä se ohitti ihmisiä löysällä hihnalla ja suuntakäskyillä vasen/oikea. Ajoittain käskyjen sanominen saa kelpien sinkoamaan ihmisten luokse siinä luulossa, että kyseessä on joku tuttu, mutta taisi Santalahden visiitti viedä sen verran kelpiestä mehut, että ei enää jaksanut moikata ihmisiä.

Me ollaan muuten ajettu kesän ensimmäinen jälkikin. Palataan tämän pariin kuitenkin sitten, kun kirjoitellaan harrastuksista enemmän.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti