Hieman reilu kuusi kuukautta myöhemmin Käämillä on sekä eläinlääkärin että fysioterapeutin lupa elää normaalia kelpie-elämää. Juuri sopivasti kesän kynnykselle!
Prosessi on ollut pitkä ja aavistuksen kivikkoinen, mutta patella on kestänyt paikallaan leikkauksen jälkeen tiukasti. Lihaksistossa oli tänään enää vain sentin ero, joten jalka on kuntounut kuin huomaamatta fleksilenkeillä metsässä. Uintikausi aloitettiin äitienpäivänä ja uimisen jälkeen jalan kuntoutuminen otti oikein jättiharppauksen eteenpäin, lukuunottamatta viime maanantaiaamuna ilmaantunutta silmätulehdusta.
Pinnojen poisto tapahtuu luultavasti vasta elokuussa, mutta siihen asti ja siitä eteenpäin Käämillä on lupa tehdä mitä vain. Pieniä jumeja työstetään kropasta edelleen pois, mutta onneksi on lähes kivenheiton päässä meidän uusi hieroja. Muutamia lukkoja on matkan varrella tullut, mutta tänään on avattu niitäkin pois kropasta.
Oman mielenterveyden vuoksi emme palaa agilityn pariin ainakaan tänä kesänä. Toivoisin kovasti, että saisin Käämistä edes muutaman agilitykuvan albumiini, joten voi olla, että Käämi pääsee vielä joskus näkemään putken ja puomin. Aktiiviset treenitavoitteet suunnataan sen sijaan pk-jälkeen (ilman tottista) sekä noseworkiin, joista ainoastaan jälkimmäiseen lastataan muutamia kisatavoitteita. Tokon ja rallytokon kanssa seurataan mitä tapahtuu, löydetäänkö yhteinen virsi vaiko ei.
Käämi on ollut kyllä maailman reippain. Silmätulehduksen myötä kaivoin kaulurin kaapista ja Käämi laittoi sen tottuneesti päähän, joten ilmeisesti suurempia traumoja ei toipilasajasta jäänyt.
Näillä eväillä kohti kesää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti