sunnuntai 13. toukokuuta 2018
Kiipeän vuoret ja lasken alamäet
Huh mitä hellettä pukkaa!
Käämin kanssa ollaan otettu lämpötilat tosin tervetulleina vastaan. Toki paljoa ei jakseta kesken päivää aktiviteetteja, mutta partsilla lojuminenkin on sopinut meille enemmän kuin hyvin. Nyt kesän korvilla, kelpien jalka on sellaisessa pisteessä, että ihan hirveästi ei tarvitse enää huolehtia (kopkop). Käämillä oli neljän viikon hierontaputki ja se on auttanut todella paljon. Hihnassa se saattaa hitaassa vauhdissa pomputtaa, mutta itse vauhdin päättäessään liikkeessä ei ole huomautettavaa.
Eilen Käämi rymysi hieman rantakivillä nurin, mutta suurin kolaus taisi olla Käämin itsetuntoon. Oli se menossa takaisin ottamaan kivistä uudestaan mittaa, mutta suunnattiin jatkamaan aamulenkkiä ettei nyt heti olla taas sairaslomalla. Pienet nirhaumat löytyi molemmista kintereistä, joten kesä on nyt virallisesti täällä. Mitään muuta ei ainakaan heti asiasta seurannut.
Tänään Käämi pääsi ensimmäistä kertaa uimaan. Vesi oli ihan uskomattoman korkealla, mutta se ei kelpien menoa hidastanut. Sen verran huolettomasti pystyttiin nauttimaan kesäaktiviteeteista, että halutaan mahdollisimman pian mm. jälkimetsiin!
Ensi tiistaina Käämi täyttää kolme! Hui!
Tunnisteet:
arki,
polvipäiväkirja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti