torstai 12. kesäkuuta 2014

Mitä toivon harrastuskoiralta?

Vaatimuksia on helppo asettaa, mutta niiden täydellinen toteutus voi olla haastavampaa. Olen viettänyt taas lukemattomia tunteja selaten jalostustietokantaa, kerännyt taulukkoa luonnetestituloksista, etsinyt netistä mahdollisia kuvia suvussa olevista koirista ja katsonut netistä luonnetesti- ja MH-kuvausvideoita yms. Eräs pentue kiinnostaa hieman mm. pentueen isän suvun puolesta, mutta ajankohta voi olla tai voi olla olematta väärä.

Terveydestä on helppo aloittaa. Koska toiveissa on ensisijaisesti agilityyn harrastuskaveri, tulisi vanhemmilla olla terveet lonkat, kyynärät ja polvet, plussaa selkäkuvauksesta. Sukua taaksepäin selatessa tulisi myös löytyä terveitä koiria. Luuston terveydestä ei siis tingitä. Tämän tällä hetkellä hieman kiinnostusta herättävässä yhdistelmässä on silmissä toisella vanhemmalla valitettavasti säikeitä, mutta huolellisen hakukonesurffailun tuloksena totesin sen vaarattomaksi.

Olisihan se hienoa toivoa, että koira olisi terve kaikkialta, mutta onko tämä nykyisin jo liian kova vaatimus? Harmittomat silmäsairaudet voisin vielä hyväksyä, jos yhdistelmä olisi muuten mieleen, ja suvusta ei löytyisi muita ikäviä yllätyksiä silmien kohdalla.

Luonne on sitten toinen asia, missä tulee hieman jo hankaluuksia toiveissa. Olen tottunut suhteellisen koviin koiriin, ja tämän tulevan rodun yleisin luonnetestaustulos osuu kovuuden osalta sarakkeeseen "hieman pehmeä" tai "pehmeä". Pehmeyttäkin on toki erilaista, joten luonnetestituloksia suoraan tuijottamalla ei voida vetää yhtäsuuruusmerkkejä vaan koira on tavattavana livenä.

Toiveissa olisi mahdollisimman nopeasti erilaisista äkkinäisistä tilanteista palautuva, hyvähermoinen koira, jolla olisi työmotivaatiota, mutta jolta löytyisi kuitenkin myös off-nappula tarpeen vaatiessa. Koiran olisi suotavaa palkkautua niin kehulla, namilla kuin lelullakin, ja vireen tulisi säilyä kohdillaan. Ääniherkkyyttä, alusta-arkuutta ja liikaa terävyyttä en toivo koiralta. Vilkkautta saa olla kohtuullisesti, häiritsevän vilkasta säheltäjää en hae, mutta en myöskään apaattista koiraa.

Ihmissosiaalisuus on tärkeä ominaisuus, koirasosiaalisuus osaltaan myös. Tulevan pennun ei tarvitse olla kaikkien kaveri eikä koirapuistokoira, mutta pääasiallisesti tulla toimeen muiden koirien kanssa. Ihmisiä kohtaan koira saa olla vähän pidättyväinenkin, mutta suhtautua hyväntahtoisesti kaikenlaisiin tallaajiin.

Agilityyn liittyviä ominaisuuksia vaatimuslistalla on nopeus, tietynlainen keveys, elastisuus ja luontaisesti hyvä hyppytekniikka. Hyppytekniikkaa kyllä tullaan harjoittelemaan kyllä muutenkin, mutta alusta lähtien toisenlaista hyppytekniikkaa en haluaisi opettaa. Keveydellä haen sitä kultaista keskitietä ääripäiden välillä. Kooltaan enemmäin kuin 44cm ellei ole selkeästi medi, mitä en kyllä tavoittele.

Ylihuomennahan sitä jo onkin SM-karkelot Tampereella, täältäkin ollaan tulossa. Mukava päästä kisaturistin viitta harteilla seuraamaan koiria. Kuka tietää, ehkä nämä toiveet eivät olekaan niin mahdottomia toteuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti