Status on astutuksen odottajasta vaihtunut nyt sitten ultran odottajaan.
Yli 1200 km astutusreissulle päästiin lähtemään viikonloppuna, joten yksi kohta ollaan saatu vedettyä nyt projektin vaiheista yli. Onneksi järjestyi minullekin mahdollisuus tavata pentueen isä livenä ja ei kyllä ollut mitään pahaa sanottavaa!
Astutuksen onnistuminen antoi kyllä aikansa odotuttaa ensimmäisenä päivänä, toisena päivänä tapahtui hieman nopeammin. Hirveän monta tuttavapiirin pentuesuunnitelmaa on kuluneen vuoden aikana kariutunut siihen, että narttu ei ole antanut astua ollenkaan. Tämä vaihe selätetty ja voi huokaista helpotuksesta. Jäädään odottelemaan ultraa ja toivotaan, että on tärpännyt. Voin ultran jälkeen tulla kertomaan vielä lisää tästä reissusta ja sitä edeltävistä vaiheista.
Tämä oli kaiken kaikkiaan viides astutusreissu, jolla olen itse ollut mukana. Kullanarvoista kokemusta siis, jos haaveilisin edelleen kasvattamisesta kasvattajanimellä. Muutama vuosi sitten tilanne oli toinen, mutta stressaaminen ensin pentueen onnistumisesta, sitten hyvien kotien löytämisestä, terveystuloksista jnejne ei nyt ainakaan tällä hetkellä mahdu päivärytmiin.
Näin ollen, jos koskaan omistan jalostuskelpoisen koiran, ennemmin liisaan sen tai teetän pentueen ilman varsinaista kasvattajanimeä. Astutusreissujen ohella olen aikaisemmin seurannut useammankin pentueen syntymän sekä kätilöinyt yhden pentueen maailmaan apukätenä.
Voipi muuten olla, että otsikossa on jotain viittausta viikonloppuun ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti