Jalat menee samal taval mitä sydän sanoo

Nyt on palailtu pohjoisemmasta tänne eteläisempään takaisin ja reissukelpiellä taisi olla aika rankka reissu, kun tyyppi kaatui samantien kyljelleen vetelemään sikeitä.

Uusi vuosi vietettiin kotosalla ja Käämiä ei raketit kiinnostaneet ollenkaan. Meni vaan häntä tötteröllä pihalla ja ei tuntunut yhtään säikyltä. Onneksi oltiin käyty katsomassa niitä joulunavajaisten ilotulituksia, niin mun ei itse tarvinnut jännittää Käämin reaktiota sen suuremmin, kun sen oli aikaisemmin jo nähnyt. Helppo tyyppi!

Vuoden ensimmäinen päivä otettiin ihan lungisti, mutta lauantaina käytiin moikkaamassa walesinspringeri Paavoa ja Käämi ei nyt ihan ollut samanlaisella leikkituulella. mitä normaalisti. Eiköhän kaksikolla kuitenkin ollut ihan kivaa yhdessä ja saatiinpa uusi leikkikaverikin, kun yleensä nähdään vaan näitä tuttuja.

Yhdestä asiasta en kuitenkaan Käämin kohdalla ollut ihan tyytyväinen, sillä siitä on näemmä kuoriutumassa tällä hetkellä Suuri ja Mahtava Mies, jonka on ihan pakko kukkoilla. Onneksi uskoo edes jotenkuten mun perkeleistä, mutta uudestaan pitää kokeilla siitä huolimatta... Huoh. Tosin, joitakin asioita se ei usko edes perkeleistä.

Maanantaina käytiin sitten vähän joen rantajäillä ja kelpietä pelotti varmaan yhtä paljon kuin omistajaansa. Se meni lumisilla kohdilla ihan nätisti, mutta jos vastassa oli pelkkää jäätä, niin Käämillä meni jarrut pohjaan ja ei voinut millään mennä niistä kohdista yli. Varmaan jotain yhteyttä siihen pieneen uimakammoon. Liukas pintakin vähän sai kelpien olemaan tavallista varovaisempi, vaikka yleensä se ei aristele alustoja. Oli kuitenkin hauska käydä jäillä, niitä varten voisi tulla pikkuisen lisää lunta, mutta muuten ei.

Huomenna olisi ollut mätsäri Kotkassa, mutta tuon pakkasen takia valitaankin leikkitreffit Riskin kanssa. Vuosi on alkanut erinomaisesti, ja treenikausikin starttaa torstaina, kun päästään agilitaamaan!