sunnuntai 28. elokuuta 2016

Me yritetää viel se kymmenes kerta

Maaliskuun jälkeen jäi kyllä sellainen tunne, että haluan Vuorelan Lotan oppeihin toistekin. Päästiin Käämin kanssa nopeammin kuin arvattiinkaan, sillä kesän alussa mainosteltiin Lotan ohjaustekniikkakoulutusta lähistöllä.

Käämin kanssa oltiin aamun ensimmäisessä parissa. Lotalla oli kolme lyhyttä ratapätkää ja päädyttiin tekemään välistävetoja/-työntöjä. Jälkeenpäin mietittynä olisi voinut valita toisinkin, mutta saatiinpahan kotiläksyjä treenattavaksi ja hyvähän se on tällaisiin ongelmiin törmätä jo nyt eikä vasta, kun ne ovat kisaradoilla.

Käämistä iso yleisö ja "uusi" halliympäristö oli mielettömän siistiä, joten hallitumpaakin olisi meno voinut olla. Pääasia oli kuitenkin se, että kelpie moikattuaan yleisön tuli tekemään itse takaisin hommia ja unohti olemassaolon sen jälkeen. Itse olisi voinut olla tiukempi, mutta toisaalta kuplan luominen ennen radalle menoa kestää jonkin aikaa, niin ei luultavasti olisi keretty ollenkaan treenaamaan.


Ei nyt putkeen omien asetustenkaan osalta. Kiitos kuitenkin kuvaajalle!

Lotta pyysi ensin näyttämään niin kuin olin suunnitellut ja no, eihän se kelpie millään kääntynyt kun ohjaaja ei liikkunut tai merkannut selkeästi. Yritettiin saada tätä toimimaan monella eri tavalla, mutta loppupeleissä samat ongelmat toistui: koiran tiellä, epäselvä merkkaus tai muuten vain ohi. Ei ottanut onnistuakseen, vaikka ollaan näitä tehtykin. Syytetään löysää ohjaajaa.

Lotalta tuli sitten käsky vaihtaa puolta eli tehdä ensimmäisen hypyn jälkeen persjättö ja jatkaa siitä. Sama ongelma löytyi taas, merkkaamisen olisi pitänyt olla paljon vahvempaa. Ohjaaja toistaa samaa virhettä kerta toisensa jälkeen, joten vaihdettiin ohjauskuviota. Ainut, että sen jälkeen olinkin sitten oikeasti hukassa. Japanialaista en ole ikinä tehnyt, ja näkyy muuten videolta... Tähän väliin tauko ja mietintämyssyyn asia. Lotta sanoi ensimmäisen kierroksen jälkeen Käämin rauhoittuneen todella paljon keväisestä ja sanoi koiran tekevän paljon paremmin nyt. Ollaanhan me enemmän tehtykin.

Toinen kierros aloitettiin sitten japanialaisen kanssa niin, että palkkaan sen tuohon vasemmalle puolelle. No, koiran sain kyllä palkattua oikeaan kohtaan mutta ei se ohjauskuvio olisi siitä enää toiselle hypylle jatkunut. Pitää käydä treenaamassa tätä erikseen lähiaikoina ja yrittää saada se haltuun. Loppupätkä tehtiin ensin mun ohjauksen mukaan ja jälleen samat ongelmat, joten vaihdettiinkin persjättöön. Käämiä alkoi jo selvästi väsyttää, mutta saatiin onneksi yksi onnistunut pätkä. Jäi todella hyvä fiilis, vaikka täydellistä ei saatukaan tehtyä! Harmikseni tokaa kierrosta ei tullut videoitua, harmi, sillä oli huomattavasti parempi jo.

Kotiläksyksi Lotta antoi meille juurikin persjättöjen tekemisen, sillä kuulemma tulen niitä tämän koiran kanssa tarvitsemaan, sekä hienosäätöä välistävetoihin. Japanialainen saattaisi Käämin kohdalla toimia hyvin, joten katsotaan saisiko omaan ohjaukseen tämän jotenkin taottua mukaan. Lotta myös kehotti luottamaan Käämiin ja kieltämättä välillä varmistelin turhan paljon. Muita pätkiä olisi ollut hauska päästä kokeilemaan, mutta aika ei ihan riittänyt ja turha nuorta koiraa ihan piippuun vetää. Meillä ei ole mikään kiire. Uusia oivalluksia tuli hurjasti niin Käämin kanssa tehdessä kuin muita seuratessa.

1 kommentti: