Päivän kesäkadun siedän illalla jos saapuvan sinun sinne tiedän

Kuva © Jenni Hyytiäinen/Tmi LystitTassut

Huh hellettä ja helteen sotkemia suunnitelmia.

Edellisellä kerralla sanoin, että tiedossa on varsinainen aktiivikuukausi. Aktiviteetit tosin vaihtuivat lähinnä parvekkeella makoiluun ja auringonlaskun odottamiseen, joten esineruutupäivä jäi välistä ja nosen möllikisojenkin päivää vaihdettiin (ja vaihdetaan varmaan uudelleen, jolloin ei päästä lainkaan).

Sentään yhteen sovittuun aktiviteettiin päästiin, nimittäin meidän kennelporukalla järjestettiin sunnuntaina noseworkpäivä. Paikalla oli Käämin molemmat siskot, joten saatiin hyvin intensiiviset treenit pienellä porukalla.

Käämi sai ensin härvätä koko harjoitustilan läpi vapaasti. Tavoitteena oli saada Käämi keskittymään itse töihin ympäristön sijaan. Käämi söi aluksi nameja maasta niin, että treenikaverit olivat häiriönä. Malttoi todella hyvin keskittyä tehtävään ja namien loputtua tuli suorinta tietä minun luokseni. Näitä ei tehty kuin ihan muutama, joten siirryttiin itse hajutyöskentelyn pariin.

Ensin tehtiin ihan vain purkkirataa ja vahvistettiin Käämille ideaa hajusta. Hyvin teki purkkiradalla myös silloin, kun treenikaverit asettuivat Käämin tielle ensin suolapatsaina ja sen jälkeen liikkuen. Todella nätisti ilmaisi oikean hajun telineestä. Purkkitreenin lopulla haju kuitenkin siirrettiin seinälle ja sitä Käämi ei ihan enää hoksannutkaan, vaan mm. yritti hampaillaan nostaa metallipurkin telineestä. Nenä kuitenkin aukesi ja haju löytyi seinältä ilman erityisiä apuja.

Seuraavaksi tehtiin muovilaatikoilla. Käämillä on ollut vähän paha tapa laittaa varsinkin pahvisia laatikoita lyttyyn, joten nyt pistettiin ohjaajan nopeus koetukselle ja palkkaamaan piti ehtiä ennen kuin Käämi ehtii siirtää laatikoita. Tässä treenissä huomaa sen, että Käämi käy alueen läpi aika usein niin, että nenä menee maata pitkin ja ei välttämättä haistele laatikoita laisinkaan. Kuitenkin oikean laatikon kohdalla ilmaisu on varma. Pitää jatkossa kiinnittää asiaan huomiota, että saisin sen menemään järjestelmällisesti laatikot läpi, niin ei ainakaan jäisi omasta tulkintavirheestä kiinni. Tämän treenin Käämi teki kiinni.

Viimeisenä meillä oli pieni koe eli toisin sanoen sisäetsintää jäljittelevä tilanne. Tämän Käämi teki mielestäni paljon järjestelmällisemmin kun kyse oli erilaisista esineistä. Haju oli takaseinällä olevan autotallinoven nostimessa, mutta Käämi ensin pyöri lähellä olleessa rottinkikorissa. Haju kuitenkin löytyi ja niin varmasti, että oli helppo sanoa löytö. Käämi sai palkintonorsun suorituksesta.

Sunnuntai oli kyllä varsinainen hellepäivä sekin ja häiriötreenin tuoma lisämauste varmasti väsytti Käämiä todella kovin, mutta sitkeästi se jaksaa työskennellä. Pakko on myös uskoa, että Käämin treeniflow kantaa treenistä toiseen! Sen mielentila on tehnyt niin ison harppauksen eteenpäin, että minun on helppo keskittyä yhdessä tekemiseen. Kaikki turha sähellys ei ihan täysin ole pois, mutta kuitenkin promille entisestä. Käämi ei ollut hirveästi tehnyt mitään koko viikkona, mutta niin se vaan yllätti.

Uskomaton tyyppi. Täyttä kultaa.

Liikun tuhat kilometriä tunnissa itään

Heinäkuu on varsin touhukas kuukausi, sillä ollaan Käämin kanssa menossa vähän joka paikkaan.

J Ä L K I 
Lauantaina käytiin jäljestämässä Ellan ja Elvin kanssa. Käämille noin 40 min vanhentunut, viiden kulman jälki. Kelpien pasmat tosin sotkettiin heti alussa vahvalla häiriöhajulla toiselta jäljeltä, joten se vei Käämiä hieman omalta jäljeltä sivuun.

Tästä huolimatta löydettiin kakkospurkki, luultavasti vähän tuurilla. Seilaa normaalistikin jäljen päällä, niin nyt seilasi häiriöhajun takia vielä enemmän. Vauhti oli varsin luja, joten tarkkuutta en voisi sanoa alussa olleen. Ennen kolmatta purkkia Käämi eksyi jäljeltä täysin ja annoin mennä väärään suuntaan. Hieman kaksipiippuinen homma, mutta onneksi Käämistä näkee varsin selkeästi, milloin se ei ole jäljellä ja se onneksi myös kestää palaamisen taaksepäin sekä on motivoitunut nostamaan jäljen uudelleen.

Palattiin taaksepäin ja purkki oli onneksi heti, kun nosti jäljen uudelleen. Tämän harhan jälkeen vauhti tipahti ja tarkkuutta tuli enemmän, joten tältä kantilta harhaanmeno oli ehkä ihan vain hyvä. Loppuun Käämi menikin sitten tosi nätisti, tarkkoja kulmia se ei kyllä tee, mutta kuitenkin seuraa jälkeä oikeaan suuntaan. Kuudesta purkista viisi löytyi ja rallateltiin metsän läpi hyvä ettei alkupisteelle saakka eli aivan ensimmäinen purkki oli jäänyt väliin.

Toivottavasti opetti kelpielle jotakin! Itselle ainakin.

K I S A P A I K K A T R E E N I T
Sunnuntaina ajeltiin rallytokoturistiksi ja hyödynnettiin turisteilu muun muassa noseworktreeninä. Käämi teki alokasluokan jälkeen kaksi hajua, joista ensimmäinen työkoneen kauhassa ollut haju meni hieman haahuiluksi. Toinen haju oli puupinossa ja tässä Käämi teki tosi hienosti. Sieltähän se sokkohaju löytyi ja superbileet!

Tämän jälkeen ajeltiin Veeran poikien kanssa Valkmusan kansallispuistoon, joka on ollut yksi reissukohde tälle kesälle. Täytyy ehdottomasti käydä toisenkin kerran ja kenties loppukeväästä, jos tupasvillat olisivat vielä loistossaan. Kyllä niitä tälläkin reissulla oli, mutta ei ihan niin runsain määrin. Käämi oli aika onnellinen tavatessaan Donia ja Riskiä pitkän tauon jälkeen ♥ Jalatkin kestivät vauhdissa mukana, vaikka Käämi esimerkiksi pulahtikin suohon kokonaan.

Palattiin kisapaikalle ja Käämi sai hengata mestariluokan tutustumisen ajan kaiken keskipisteenä. En edes muista, milloin Käämi olisi viimeeksi käynyt joissakin kisoissa turistina, mutta todennäköisesti edellinen oli Agilityn SM-kilpailut viime kesänä. Kaikki olivat rataantutustumisessa, joten saatiin yhteinen kupla narttuhajukoomasta huolimatta ja alkaa muuten tuntua ihan mukavalta koiralta. Ei puhettakaan mistään sinkoilusta, haukkumisesta tai täydestä korvattomuudesta. Narttuhaju toki vei hieman keskittymistä, mutta saatiin todella nättiä treenipätkääkin tehtyä.

Tämän jälkeen Käämi sai tehdä vielä kolmannen nosehajun ja se oli varsin pätevä suoritus. Nopea ja malttoi tarkentaa hyvin, joten hyvillä mielin oltiin suuntaamassa maanantain nosemölleihin.

N O S E W O R K M Ö L L I T
Maanantaina suunnattiinkin sitten hevostallille neljän osion möllikokeeseen. Citykelpie ei ole koskaan tyyliin edes nähnyt hevosta, joten ympäristön haastavuus jännitti todella paljon etukäteen.

Voi olla, että viikonlopun aktiviteeteilla oli vaikutus Käämin mielentilaan, mutta ai että. Sen mielentila oli niin täydellinen, että harvoin on näin ihana kelpie remmin toisessa päässä. Käämi oli ensimmäinen etsijä. joten saatiin rauhassa mennä aloituspaikkaan. Ei puhettakaan, että olisi singonnut mihinkään ihmisten luokse, vaikka paikalla olikin kaksi Käämin maailman ihaninta ihmistä.

Aloitettiin laatikkoetsinnällä, joka oli tallin heinävintillä. Käämin nenään kävi paljon mielenkiintoisempia hajuja kuin itse eukalyptus, joten se käytti koko 2 minuuttisen haistellessaan vähän kaikkea. Ei helppo aloitus ja hivenen liian vauhdikas, joten olisi mielellään tuhonnut kaikki eteen sattuneet laatikot. Selvästikään tehtävä ei ollut Käämille selvä, vaikka olimme tehneetkin lämmittelyhajun juuri ennen. Se myös kuunteli tallista kuulunutta puhetta.

Sisäetsintä oli myöskin heinävintillä ja voi hitsiläinen. Käämi laittoi suoraan nenänsä hajulle, mutta ei ilmaissut niin selkeästi, että olisin tajunnut. Vedin Käämin siitä sitten pois tarkastamaan ahtaan L-muotoisen alueen sivun ja aina se hakeutui kuitenkin sinkkiämpärin luokse. Aika loppui, kun ei ihminen ymmärrä koiraansa, olisi muuten ollut varmasti yksi nopeimmista. Ei onneksi kuitenkaan pahasti turhautunut, vaikka olisi ollut ehdottomasti tärkeää saada palkka asap löydöstä tässä ympäristössä, vaikka ilmaisu jäikin puuttumaan.

Pitkän tauon jälkeen suunnattiin ajoneuvoetsintään ratsastuskentälle. Kentän hajut veivät pientä kelpietä, mutta sain sen kuitenkin haistelemaan myös itse ajoneuvoa. Auto ja peräkärry käytiin ensin läpi ja tarkasti tosi nätisti. Haju oli kottikärryssä ja löysihän se sen, mutta selkeä ilmaisu puuttui. Nyt ehti turhautua ja omistajakaan ei ollut sisäetsinnästä oppinut mitään. Molemmissa pysähtyi nimittäin hajulle, joten olisi pitänyt ymmärtää. Hankalaksi kuitenkin teki, kun en tiennyt haisteleeko vain hevosen hajua vaiko etsittävää hajua. Tosin, eipä Käämi kauheasti niistä hevosista loppupeleissä ollut kiinnostunut.

Ulkoetsinnässä Käämi ei sitten ollutkaan enää ihan niin skarppi pitkän päivän jälkeen. Ei oikein ymmärtänyt alueella olleita esineitä, mutta ei sen niin väliä, sillä haju oli aidassa. Ainut vaan, että Käämi oli valua ratsastuskentän laitaa myöten laitumelle. Jälleen kerran vedin koiran hajulta pois ja nyt turhautui sen verran, että rupesi syömään heinää melkein hajun vieressä. Ei yrittänytkään merkata aidan lautojen liittymäkohtaa ellei heinänsyöntiä sitten lasketa.

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli koiran tekemisestä, sillä verrattuna edellisiin mölleihin, tällä kertaa Käämi oikeasti teki töitä! Ilmaisu kärsi vieraassa ja vaikeassa ympäristössä, joten opetti minulle ainakin tämän. Oma toiminta jäi siis harmittamaan ja ärsyttämään aika paljonkin. Positiivista löytyy kuitenkin todella paljon, sillä olin aivan varma ympäristön vievän kelpietä liikaa, mutta Käämi yllätti niin täysin. Mielentilasta täydet 100 pistettä.