Mairivaaralla
Kesäisiä lämpötiloja on onneksi riittänyt pitkälle elokuuhun ja nyt kun arkeen on palattu, niin voidaan hypätä takaisin kuun alkuun ja kesälomareissuun.
Viime kesänä mökkeilimme Saimaalla, joten Lappi-ikävä ehti kasvaa muutaman vuoden. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Pyhä-Luosto, jossa olen ilman koiraa käynyt talvella aika monta vuotta sitten. Oli kiva nähdä maisemia enemmän ja kesäkuosissa. Meille sattui tuuri siinä, että ötököitä ei ollut lähes lainkaan reissun aikana.
Meidän reissu alkoi Helsingistä, jossa lastattiin auto illalla junan kyytiin ja koira hyttiin. 7 ja rapiat siihen meni, ennen kuin kelpie matkusti junassa, mutta oli oikein pätevä junamatkustuskaveri. Allekirjoittaneella oli paljon enemmän haasteita yön aikana ja Oulussa purettiin varsin väsynyt kuski... Tietääpähän ensi kerralla.
Kävimme automatkalla Rovaniemellä Vaattunkikönkäällä ihmettelemässä maisemia sen, mitä väsymykseltä jaksoimme. Oli todella nätti paikka, jossa pitää ehdottomasti joskus vielä pysähtyä uudelleen. Reissuväsymys painoi taustalla, joten mökin avaimet saatua keskityttiin palautumaan niin reissaamisesta Helsinkiin kuin reissaamisesta pohjoiseen.
Tunturiaavan lintutornilla ja Soutajalla tulossa alas
Ensimmäinen varsinainen kansallispuistoilupäivä aloitettiin kevyesti 7 km Tunturiaavan luontopolulla. Nähtiin täällä reissun ensimmäiset (ja ainoat) kuukkelit tiaislaavulla. Päivä oli aika lämmin, joten Käämi hyppäsi mielellään useamman kerran suon puolelle. Molskahtipa myöhemmin ihan kunnolla virtaavaan ojaan.
Toisena päivänä lähdettiinkin sitten metsästämään reittiä Mairivaaralle, johon olin törmännyt instagramissa. Mairivaaran yli menee retkeilyreitti/pyöräreitti, jonka perusteella olin katsonut meille lähtöpisteen koordinaatit, jotta voimme seurata polkua. En ollut toki osannut ottaa huomioon, että Lapissa törmää usein portitettuihin tai muutoin ilmoitettuihin yksityisteihin, joten lähestyttiin vaaran huippua loppupeleissä eri suunnasta, mitä olin ajatellut. Perille päästiin, ihan huipulle ei kuitenkaan menty, vaan jäätiin sopivaan kohtaan vähäisellä rakkakivikolla. Oli edellistä kuumempi päivä ja vaikka kilometrejä ei kertynyt ihan älyttömästi, niin nousu vaaralle oli kuitenkin kohtalaisen rankka.
Kolmantena päivänä Käämi jäi mökille lepäilemään ja kaksijalkaiset suuntasivat Noitatunturille 14,5 km reitille. Tuo reitti on haastava ja oli ehdottomasti oikea päätös jättää koira tuolta pois, sillä eksyimme kilometrin rakkakivinousulla hieman merkitystä reitistä sivuun ja hypimme kiveltä toiselle vähän enemmän kiikkuvilla kivillä. Käämi olisi varmasti irti mennyt tuon ylös leikiten, mutta parempi oli olla riskeeraamatta. Jos mietit Noitatunturia koiran kanssa, niin suosittelen lähestymään sitä Karhunjuomalammen suunnasta, jolloin nousu ei ole yhtä rakkakivikkoinen. Paluu samaa reittiä. Tarkoitus oli Käämin kanssa retkeillä Karhunjuomalammen kierros, mutta näimme paluumatkalla sille sattuvat nähtävyydet, joissa olikin reissun ruuhkaisimpia pätkiä. Päätettiin keksiä jotain muuta. Noitatunturilla näimme haukan sekä hävittäjän.
Neljäntenä päivänä vuorostaan oli ihmisten lepopäivä Noitatunturin reitin jälkeen, mutta iltalenkillä käytiin Soutajalla. Jälleen yksi kohde, jonka olin pongannut somesta. Tarkoitus oli, että ottaisimme auringonlaskussa minun valmistujaiskuvat (maisteri valmistui maaliskuussa) ja Käämistä kuvia, mutta auringonlasku ei lopulta näkynyt. Kotona harmitti, olisi ehdottomasti pitänyt ottaa kuvia tunturissa kaikesta huolimatta, mutta harmistus oli päällimmäinen tunne, joten kuvasaldo jäi aika laihaksi. Onpahan syy mennä uudelleen. Soutajalla ei meidän seurana ollut ketään.
Viidentenä päivänä otettiin heti aamuun porrastreeni Ukko-Luoston huipulle. Jonkun verran ihmisiä, vaikka sää oli hieman sateisen oloinen. Ylhäällä tuuli aika lailla, joten tulimme maisemia katsottuamme hieman alaspäin ottamaan Käämistä kuvia. Näistä tuli omaan silmään aika kivoja ja haluan huomauttaa, että Käämillä on kaikissa reissukuvissa kaulassa näyttelypanta sekä pitkä hihna, jotka on editoitu jälkikäteen pois eli koira on ollut kiinni joka hetki. Viidentenä päivänä tehtiin päätös, että koska toiseksi viimeinen matkapäivä on luvannut sadetta, niin suunnataan takaisin päivän etuajassa. Pyöräilyt ja seikkailupuistot jäänee toiseen kertaan.
Koska jo reissussa on hyvä suunnitella seuraavaa reissua, niin itsellä veri vetäisi käsivarren suuntaan ja siitä pienesti Norjan puolelle. Katsotaan, mihin ensi kesänä lähdetään.
Ukko-Luosto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti