Mut vaik nyt mennääki vastatuuleen niin tiedän et parempia päiviä tulee

Käämi säikäytti tänään ihan kunnolla.

Käytiin metsässä ja pentu sai olla vapaana. Kuinka ollakaan kohelo törmäsi johonkin niin, että toinen takajalka sai vähän enemmän itseensä. En tarkalleen nähnyt miten Käämi oikein törmäsi, mutta säikytti oikein kunnolla, kun Käämi piti jalkaansa niin ylhäällä kuin pystyi. Siinä paikassa näytti, että jalka olisi sojottanut jotenkin väärään suuntaan ja vielä lisää huolestutti se, että Käämi ei joko halunnut oikaista tai saanut oikaistuksi jalkaa.

Kannoin pennun autolle, jossa se "käveli" neljällä jalalla, selvästi kuitenkin varoen jalkaa. Oma paniikki kasvoi, kun en heti saanut ketään järjen ääntä puhelimitse kiinni. Käämi nukkuu nyt toista tuntiaan, välillä maaten kyseisen jalan päällä, joten aivan rikkipoikki se ei ole. Käydään kotitohtorilla vielä tässä tämän päivän aikana, kunhan tyyppi ensin herää.

Omaa sydänkohtausta lisäsi vielä se fakta, että juurikin tämänkaltaisista traumoista on kelpieiden patellaluksaatiot voineet ilmaantua. Täytyy toivoa, että Käämin jalkaan ei sattunut mitään tärähdystä vakavampaa.

11 viikon maailmassaolon kunniaksi.