Treenikentille on nyt tehty paluu ja täytyy sanoa, että yli kuukauden aikana on keräytynyt paljon patoutunutta agilityintoa. Käämi tuli, meni ja huusi mennessään muutaman ensimmäisen lähtöluvan saatuaan. Onneksi ei aloitettu niistä möllikisoista...
Ensimmäiset yritykset menivät niin sanotusti putkeen. Ohjaajan varpaiden asennolla, kropan asennolla tai millään muullakaan ollut paljoa merkitystä, kun Käämi kipaisi lähtöasemista putkeen. Kolmannen lähtöyrityksen jälkeen kelpie joutui tauolle miettimään, että kuka määrää suunnan ja mieluiten myös vauhdin.
Tauon jälkeen päästiin jo etenemäänkin. Oltiin edellisissä treeneissä tehty hyvin samankaltaista hyppykuviota, joten loistojuttu päästä muistuttelemaan tätä. Kerran tuli ohi, kävin korjaamassa ja sitten ei ongelmaa. Ansaesteenä ollut putki sen sijaan veti ja tätä kun yritin korjata, niin Käämi totesi tietävänsä paremmin, eikä meinannut millään suostua hyppäämään kyseistä hyppyä... Palattiin pari kertaa ottamaan vauhtia ensimmäiseltä putkelta ja kyllä se lopulta sieltä pois kääntyi. Kelpie pääsi juomatauolle ja mietintätauolle taasen tähän väliin.
Kun tämä ensimmäinen puoli onnistui jotenkuten, palattiin toiselle putkelle ja lähdettiin sieltä tulemaan takaisin samaa hyppykuviota. Ehdottomasti kelpielle helpompi puoli ja kääntyi todella nätisti viimeiselle hypylle. Tätä ei tarvinnut uusia kertaakaan, joten otettiin toinen onnistunut toisto vielä rataa. Ennen taukoa muistuteltiin muutaman kerran puomia ja kaksi kertaa sain houkutella kiipeämään. Toisella kerralla Käämi tuli suoralle asti ja muisti, että hei tämä oli tämä ja sen jälkeen ei ollutkaan mitään ongelmaa. Pysähtyi todella nätisti kontaktille, vaikka oma liikkeeni jatkui. Tästä on hyvä jatkaa niitä fokustreenejä.
Tauon jälkeen tehtiin kerran kokonaan molemmilta puolilta. Onnistui ensiyrittämällä, joten tästä oli hyvä suunnata jäähdyttelylenkille.
Rimat 20 cm ja alan kyllä pikkuhiljaa nostamaan niitä korkeammaksi, kun on tuon puomin jälkeen hieman tunne, että Käämi saattaa alittaa rimoja. Pikkuhiljaa niin, että koira ei itse edes huomaa. Huomenna olisi möllikisat, mutta tämän näytöksen jälkeen on taas hieman epävarma olo. Tuumitaan ja katsotaan, riittääkö uskallus. Koira kyllä osaa, jos keskittyy tekemään.
Ihana blogi! Vasta eksyin tänne ja yhdeltä istumalta tuli luettua koko blogi alusta loppuun. Upea ja yksinkertaisen kaunis ulkoasukin :)
VastaaPoistaVoi kiitoksia! :)
Poista