sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Pitäisi muistaa uskaltaa, pitäisi muistaa yrittää

Osallistuttiin meidän ensimmäisiin agilitykisoihin tänään, nimittäin kannatusepisten putkiralliin! En ollut vielä tänä aamunakaan ihan varma, että osallistutaanko ollenkaan. Kisapaikalle lähdettiin kelpien kanssa sillä mielentilalla, että ainakin saadaan hyvää kontaktitreeniä. Suurimmat huolenaiheet olivat ulkokenttä sekä häiriö.

Ensimmäisen kerran, kun otin Käämin ulos autosta, niin se ei todellakaan ollut mukava ja kiva. Haukkui ja pongasi ympäristöstään vähän kaikkea muuta paitsi minut. Teki kuitenkin jo tässä vaiheessa muutaman seuruupätkän ilman haahuilua. Käytiin lenkillä ja palattiin takaisin, hetken aikaa hengattiin kentän puolella, mutta pongailu ja satunnainen huutaminen jatkui. Laitoin Käämin autoon tauolle.

Tauon jälkeen Käämi oli ihan kuin toinen koira. Se kuunteli, ei häslännyt, otti kontaktia ja teki tehtäviä todella hyvin. Me saatiin kuin saatiinkin se oma kupla rakennettua, joten uskalsin käydä vahvistamassa meidän ilmoittautumisen. Mun kisajännitys tämän kanssa on ihan uusissa sfääreissä kuin aikaisemmin, edellisistä kisoista on ihan liian pitkä aika jo. Käämiin tämä heijastui ehkä hieman myös, mutta sen tekeminen rauhoittui todella paljon alkupöllöilyn jälkeen.

Tein sen mokan, että otin Käämin ennen omaa suoritusvuoroa liian aikaisin hengaamaan. Saatiin erittäin hyvä kupla aikaiseksi, joka kuitenkin hieman pääsi puhkeamaan. Käämi kerkesi muutaman kerran pälyillä radalle päin ja haukkua. Oli aika työlästä saada se rauhoittumaan edes hetkeksi. Lähtöön se veti hihna suorana ja luultavasti teki radan hengittämättä kertaakaan... Otin pannan koiralta pois, jätin lähtöön ja yllätyin. Olin ollut ihan varma, että se sinkoaa lähdöstä ties sun mihin. Ei singonnut, tuli kyllä ensimmäisen hypyn ohi - olisi pitänyt käydä korjaamassa, kun näin sen jo ennen lähtölupaa - ja kesti korjaamisen. Ei pongaillut yleisöä tai haukkuvia koiria, vaikka jouduin pyytämään Käämin todella pitkältä matkalta takaisin lähtöön. Se meni ensimmäisestä putken päästä ohi, samoin kuin pitkän suoran päässä olleesta putkesta, mutta teki muutamat vaikeat kohdat erinomaisesti! Vääriä putkia meille ei tullut ollenkaan, Käämi kuunteli ja teki eikä ollut yhtään räyhäävällä fiiliksellä. Se tuntui radalla oikeasti todella kivalta, hieman ehkä väsyneeltä odottelusta. Viimeisestä hypystäkin Käämi tuli ohi, joten virheitä radalta 20 + 10 hylkysuorituksesta, siispä 30 virhepistettä. Aika korjailuineen oli 53,81 ja korjauksiin meni todellakin aikaa. Loppusijoitus oli 13 (80,81) ja ei oltu edes viimeisiä.

Maalissa Käämi pääsi hieman omille teilleen, joka tietysti harmittaa, mutta ainakaan se ei syöksynyt toisen koiran luokse. Oma vika, kun laskin koko koirasta irti pantaa laittaessani ja Käämi päätti laskea samaan aikaan patukasta irti. Pitää keksiä maaliin joku superpalkka, että näitä ei enää käy. Käämi kuitenkin yllätti erittäin positiivisesti ja yksi kynnys on saatu ylitettyä. Totesin hiljaa mielessäni, että ei saada kisarutiinia luotua, ulkokenttäkokemusta tai häiriötreeniä, jos ei uskalleta mennä. Onneksi uskallettiin!

Facebookin kautta saatu video tässä, kiitos Tiinalle videoinnista!

1 kommentti: