Kun täältä lähden niin ei tarvii miettii että olispa

Tänään päästiin ohjattuihin treeneihin ja pakko on olla onnellinen näin loistavasta treenikaverista. Käämi sai kehuja ja tuntui tosi hyvältä, kun olen kuitenkin pääasiassa yksin opettanut sille pohjat agilityyn. Hieman alkoi poltella mielessä ryhmäpaikka kevääksi.

Käämin rimat on olleet viime treeneissä jo 35 vähän vaihdellen ja tänään pääsi tekemään 40 rimoilla. Yhtäkään ei tullut alas ja Käämi sai kehuja itsensä kokoamisesta hypyillä. Tästä ei pitkä matka enää ole maksikorkeuksiin, mutta pidetään maltti tässä touhussa. Radalla oli lisäksi pituus ja muuri, jotka molemmat oli medikorkeudessa.

Ensimmäisellä vuorolla Käämillä oli hieman eri ajatus siitä, mikä on lähtö. Marssin sitten pois koko lähtöalueelta tekemään pari pyöritystä ilman esteitä ja marssittiin takaisin lähtöpaikkaan yhdessä. Päästiin radalle ja ongelmakohta tuli koutsaajaltakin esiin, nimittäin se puomi. Sanoi, että käskyn tullessa Käämin fokus siirtyy samantien minuun. Pilkotaan palasiksi alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Ohitettiin a-este ja jatkettiin muurilta, tosi näppärästi toimi. Otettiin muurille ihan vauhtia ja Käämi lukitsi tosi nätisti putken, vaikka itse jäinkin jälkeen. Vauhtia haettiin myös tuolle 14 hypylle ja pikkuisen meinasi valahtaa pitkäksi. Tähän kun oltiin siirtymässä, niin hallin ovesta tuli toinen koira, mutta Käämi kesti häiriön! Pituuden suoritti yllätyksekseni miettimättä,  keinun rämäytti aika tavalla ja valahti pois ennen aikojaan. Ei kuitenkaan lentokeinu. Otin keinun uudestaan ja himmasin hieman alastuloa ja nyt kesti kelpiekin oikealla paikallaan. Putkella tiesin jääväni jälkeen, mutta Käämi lukitsi okserin todella hyvin eikä kysellyt ollenkaan. Vau! Koutsin palautteen aikana Käämi olisi halunnut koutsinkin leikkivän, sillä se kipitti lelu suussa pariinkin kertaan Kirsin luokse. Höpsö! Sama toistui toisen pätkän palautteiden aikana.

Toisella vuorolla hallissa oli enemmän porukkaa ja Käämi pääsi karkaamaan parsonin luo. En saanut niskavilloista kiinni, mutta Käämi palasi itse kentän puolelle ja teki seuruupätkän hallin toista seinää kohtaan ja lyhyen paikkamakuun, josta kutsuin lähtöön. Nyt jätti toiset koirat rauhaan ja keskittyi tekemiseensä. Puomin juoksi läpi ja suoritettiin este kokonaan uudestaan, nyt oli jo parempi kontaktikin. Käämi sai kehuja tuon putken jälkeisen hypyn hakemisesta, jee!

Seuraavalla pätkällä oma liike loppui ennen kelpien menoa putkeen ja tuli vielä muuristakin ohi, joten otettiin uudelleen tämä pätkä. Toisella kerralla tällaisia ongelmia ei ollut, joten siirryttiin vielä viimeiselle pätkälle. Käämi kokosi itsensä huomattavasti paremmin hypyn käännökseen, mutta pituudesta oli tullut pieni mörkö. Koutsille palkka ja ongelma poistui sekä saatiin vielä toinen suoritus pituudelle radalta. Okserin haki jälleen kerran erinomaisesti. Hieno kelpie, ei yhtään huonoilla fiiliksillä lähdetä Lotan oppiin sunnuntaina! Tätä fiilistä kun saisi pullotettua.