lauantai 18. helmikuuta 2017
Ei me koskaa opittu lukemal uimaa
Kelpien sielunelämään ymmärtävät ystävät ovat kyllä kullanarvoisia!
Puhuin lähtöahdistuksesta Ellalle ja molemmat olivat ihan yhtä ymmällään syystä, miksi lähtöaluekäyttätyminen on niin kuin se on. Olin varannut treenihallin täksi päiväksi aikaisemmin ja onneksi Ellakin sattui olemaan täällä päin Suomea, niin saatiin pieni treeniklinikka aikaiseksi.
Tultiin tulokseen, että jostakin syystä Käämillä on hieman hukassa lähtöalueen idea ja kerää jonkin verran painetta myös minusta. Paikallaan se kestää eikä varastakaan kuin harvoin, mutta jostakin syystä välillä Käämi jää kyttäämään esteen viereen tai lähtee mun liikahtaessa hieman samaan paikkaan kyttäämään. Ei suorita edellä olevaa estettä vaan hakee omaa tilaa ja on sitten ymmällään, että miksei tehdä. Itse pitäisi pysyä viilipyttynä eikä hermostua.
Torstaihin verrattuna tämän päiväinen hölmöily oli aika vähäistä, mutta onnistui näyttämään kyllä ongelmakohdatkin. Tekee hyvin, kun edessä ei ole estettä. Esteen ilmaantuessa ja välimatkan lyhentyessä ei välttämättä tule enää lähtöasentoon ensimmäisellä käskyllä eikä välttämättä toisellakaan. Jos etäisyyttä on tarpeeksi, lähtöasentoon tullaan normaalisti. Olen aina pyrkinyt jättämään ensimmäiseen esteeseen hyvän välimatkan ja ensimmäistä rimaa Käämi ei ole ikinä tiputtanut tai alittanut. Mielenkiintoista siis, miksi lähtökäyttäytyminen on ensimmäisen ratasuorituksen jälkeen tällaista. Jatkossa sen voisi ottaa kiinni rataasuoritusten välillä.
Näytettiin lähtöalueen lisäksi muutama muukin meidän ongelmakohdista. Tarkoitushan oli oikeasti tänään treenata rallytokoa ja siinä viime kerralla esiintulleita ongelmia, mutta ihan liian innoissaan olevalla mielentilalla ollut kelpie teki rallytokoon liittyviä juttuja vasta lähtötreenien jälkeen. Seuraaminen parani, kun ymmärsi piilottaa lelun rintataskusta ja palkata namilla. Samoin vasemmalle käännökset paranivat lelun piilottamisen jälkeen. Oman koiran kanssa on kyllä välillä niin tyhmä, kun asioita ei näe ulkopuolelta. Saatiin käsky tehdä perusasentoja kääntymällä paikallaan. Suurkiitos siis Ellalle näistä vinkeistä, uusia ongelmia ratkottavaksi odotellessa.
Käämin keskittymiskyvyssä on kyllä käynyt huima parannus. Ella tuli halliin kesken meidän treenejä ja vaikka Käämi kävi moikkaamassa ensin, niin se kuitenkin palasi tekemään hommia ja sai keskittymisestään ihan kiitostakin. Hieno jätkä!
Luulen, että tämän illan on aika rentoa kelpietä, sillä lenkkeiltiin vielä loppuun Elvin kanssa.
Tunnisteet:
agility,
kouluttamispohdintaa,
rallytoko
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Meillä on ollut Chaoksen kanssa vähän samantyyppistä ongelmaa kyttäämisen ja vaanimisen kanssa kun pitäisi tulla lähtöön. Enään sitä ei niin ilmene, mutta silloin kun aloiteltiin niin melko heti alkoi ilmetä ja siitä sitä kesti ehkä sellaisen reilun puolenvuoden/vajaan vuoden ennen kuin meni ohitse (tai en oikeastaan tarkalleen osaa sanoa milloin helpotti, jossain vaiheessa vaan tajusi ettei mitään lähtöongelmaa enään ollut). Ekalla toistolla mitään ongelmaa saada Chaosta lähtöön ei ollut, vaan juuri niillä seuraavilla toistoilla. Ihan alussa ongelma ilmeni siten että Chaos meni palkan jälkeen lähimpään putkeen vaanimaan, eikä sieltä suostunut tulemaan millään. Tai jos ei putkea ollut niin jonkun siivekkeen taakse kyttäämään. Yritin kaikin tavoin tehdä mun luokse tulemisesta lähtöön kivaa, paljon lelulla palkkaamista ja pohjalla oli jo vahvaksi tempuksi muodostunut jalkojen väliin tuleminen. Onneksi Chaos tykkäsi vetoleikeistä, niin sen sai edellisen suorituksen vetoleikkipalkalla huijattua takaisin sopivaan lähtökohtaan, ja tätä taisin käyttää aika paljon kun lelusta irrottaessaan jäi nätisti paikoilleen odottamaan. Suurimpana ongelmana taisi olla juuri lähellä olevat putket, heti kun silmä vältti palkkauksen jälkeen niin kelpie hiippaili sinne vaanimaan eikä mitenkään kauhean helpolla suostunut tulemaan pois vaikka miten yritin houkutella nameilla ja juosta pakoon lelun kanssa. :D Jonkun verran tehtiin sitten putkien avulla lähtötreeniä, aluksi riitti että tuli pyynnöstä edes vähän lähelle niin sai rynnätä putkeen, ja vähitellen pystyi jo tulemaan ihan kunnolla lähtöasentoon ja omatoimisesti sitä jo alkoi tarjotakin putkipalkan toivossa.
VastaaPoistaMutta veikkaan että kiinni kytkeminen ainakin aluksi ennenkuin ongelma alkaa helpottamaan voisi olla ihan hyvä, turha luoda painetta ja turhautumista jos sen voi välttää. :) Ja ehkä voisi olla ihan kokeilemisen arvoinen toi vähän samantyyppinen mitä me tehtiin putkien kanssa, tai muunnella sitä käyttäen hyppyä etupalkalle jonne saa mennä heti kun tulee vierelle. Voi kelpiet ja niiden oudot ongelmat :D <3 Tsemppiä treeneihin!
Meillä lähtöongelma on nykyään muuttanut muotoaan puomin yhteyteen – jos Chaos tietää että ollaan menossa puomille, mutta haluaisin lähettää sen sinne hypyn kautta niin jää matalana vilkuilemaan puomin suuntaan eikä mitenkään suostuisi menemään hypylle ensin. Näihin on auttanut että itse olen mennyt kyykkyyn ja odottanut että tarjoaa hyppyä vihjesanan avustuksella josta saa superpalkan ja näitä ollaan toistettu sitten pari kappaletta jolloin puomijumitus on mennyt ohi. Pitää vaan itse muistaa pysyä tosi rauhallisen periksiantamattona ja olla hermostumatta, eiköhän se ymmärrys siitä että niitä vähän tylsempiäkin juttuja pitää tehdä ennenkuin pääsee puomille joskus ala selkeentymään. :D
Apua, Bloggerin syövereissä odotti noin miljoona julkaisematonta kommenttia, kun tuo uusi editori ei näistä enää ilmoittanutkaan ihan samalla tavalla.
PoistaMutta siis, kiva kuulla, että tällaisia ongelmia on ollut muillakin nuorilla kelpieillä ja että te Chaoksen kanssa pääsitte tästä vielä suhteellisen nopeasti eroon. Onneksi on nyt parempaan suuntaan menossa meilläkin, mutta onhan tuo kyllä hieman kummallista :)