Vihdoin ja viimein jäällä pöllyää pakkaslumi!
Aamulla elohopea oli tipahtanut -20 paikkeille ja olin varannut meille treenivuoron iltapäivälle. Onneksi iltapäivällä pakkasta oli enää kymmenisen astetta, joten suunnattiin hallille treenaamaan. Sitä ennen tosin käytiin ottamassa muutamat valokuvat jäällä, sillä luultavasti en tällä viikolla enää toisten kerkeä kesken päivää nauttimaan auringonpaisteesta. Samalla Käämi sai lämmiteltyä itseään treenejä varten.
Käämin kanssa tehtiin sekä helpompi että vaikeampi rata. Todella hyvällä mielentilalla taasen liikenteessä ja todella rauhallisempi halliin siirtymisessä. Ihanaa huomata, että tauolla on ollut näin positiivinen vaikutus tähänkin asiaan - tai voihan se olla ikäkin.
Aloitettiin vaikeammasta radasta eli noista valkoisista numeroista. Oikeasti kolmosputkesta olisi pitänyt mennä kepeille, mutta ne jätettiin väliin. Ensimmäinen ongelmakohta oli keinu, sillä jouduin saattamaan Käämin ihan loppuun asti ja senkin jälkeen se lähti keinua väärään suuntaan. Kirjataan muistilistaan treenata myös sellaisia keinuja, jotka eivät jatkukaan suoraan.
Puomin kontaktit läpi treenin loistavat, tulee kyllä vauhdilla läpi, jos en ole tarpeeksi ajoissa hidastamassa. Takaaleikkausta kelpie ei meinannut millään lukea, mutta pätkittiin rata siitä kohtaa ihan pieniksi palasiksi. Toinen ongelmakohta oli rengas, joka jätettiinkin lopulta pois kokonaan eli ysihypyltä oikaistiin yhdelletoista. Kahdentoista hyppäsi tosi hienosti mua kohti. Irtosi putken jälkeen 15 hypylle todella hyvin, sillä itse jäin jälkeen tässä ihan täysin kun varmistelin, ettei mene puomille. Putkissa mun oma liike oli sen verran seis, että Käämi ei niitä hakenut kuin viimeisellä toistolla sujuvasti.
Suoritettiin rata ensin kokonaan ja sen jälkeen siirryttiin noihin ongelmakohtiin. Ei niitä tarvinnut onneksi mitään kohtaa ottaa paria kertaa enempää. Tehtiin rata toisenkin kerran kokonaisuudessaan ja loistava suoritus!
Tauon jälkeen palattiin helpomman radan parissa. Voi huoletta jättää lähtöön odottamaan ja kävellä itse pitkälle. Jostakin syystä vitoshyppy ei meinannut ensimmäisellä kerralla löytyä, videolta olisi varmaan nähnyt, että missä mätti. Puomin jälkeen oleva takaakierto oli yllättävän hieno, sillä Käämi hyppäsi taas mua kohti ja haki ysin täysin itsenäisesti. Tuo ratapiirustus taas hämää, mutta todellisuudessa esteiden välillä oli korkeintaan puolitoista metriä. Loppuradassa ei moittimista.
Ei jääty enempää höyläämään, kun tarvetta ei oikeastaan ollut. Käytiin auringonlaskussa melkein tunnin kestänyt jäähyttelylenkki. Molemmat taitaa olla aika tyytyväisiä.
Kyllä kelpasi lämmittelylenkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti