Pakko mennä pelkäl sydämellä

Eilen suunnattiin tutun kelpieporukan kanssa treenaamaan vähän tokoa. Tosin minulla ajatuksena lähinnä tehdä jotakin Käämin kanssa niin, että häiriönä on ihmisiä. Torstai polttelee edelleen mielessä, mutta ei ihan niin vahvana enää.

Käämiä järkytettiin suuresti laittamalla se betoniporsaaseen kiinni noin 20 metrin päähän samaan aikaan, kun toinen koira teki. Haukun sävy muuttui huomiohaukuksi hyvinkin nopeasti. Sai kehuja aina, kun oli hiljaa ja alkoi pikkuhiljaa ollakin pitempiä aikoja. Keksi tosin sijaistoimintoja, kun huudolla ei saanut mitään reaktiota.

Siirrettiin lähemmäksi ja kävin tästä palkkaamassa. Ei ollut ihan niin pitkää aikaa kiinni kuin kauempana. Tästä pääsi tekemään sitten seuruupätkiä ja liikkeistä maahanmenoja. Sai hieman potkia välillä edestä pois ja keulii aika paljon, mutta ei nillitetä nyt tämmöisistä. Tokokoiraa siitä nyt muutenkaan ollut sen suuremmin tarkoitus enää leipoa. Seuraaminen tuntuu mulle oikein kivalta, joten ei muuteta. Lätsähtää maahan saman tien, kun käsky käy.

Mutta. Seuraavaksi tuleekin se osuus, miksi ei olla valmiita torstaina yrittämään. Iso joukko jalkapalloa pelaamaan tulleita miehiä sotki kelpien ajatuksia sen verran, että se rallatti ensin oman häiriöporukan luokse, pongasi treenikaverin koiran sidottuna kiinni ja siitä häädöt saatuaan painui kentän vieressä olleeseen lampeen. Ja ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että juoksin kentän toiseen päähän. Hoksatessaan, että olin hävinnyt, niin tuli kyllä huudosta jumalattoman lujaa luokse. Teki sen jälkeen hihnassa vähän aikaa häiriöporukan luona, mutta pongaili hieman kaikkea.

Tämmöiset harmittaa ihan älyttömästi. Häiriötreeniä pitäisi todellakin saada enemmän, mutta haluaisin sitä enemmän agilitykentän laidalla kuin tokotreeneissä, kun en niissä ole itse samalla tavalla mukana. Ihmiset vaikka sietäisikin, niin toisia koiria ei välttämättä. Harmittaa myös se, että tämmöistä ei oikein tällä hetkellä pääse harjoittelemaankaan agilitykentällä.

Pienellä tokoilulla jatkettiin tänään yliopiston nurmikentällä, missä häiriötä oli bussin, autojen ja ohikulkevien ihmisten osalta. Tsiigaili, mutta palasi myös tekemään hommia. Mun liikkeen seuraamista tekee selvästi paremmin häiriön alla, ei katsele mitään muuta. Ehkä otetaan suosiolla agilityn treenioikeus nyt kolmelle kuukaudelle. Käämin ajatellulle kesätauolle ei ollut mitään koirassa olevaa vikaa tai syytä, ja tässä parin viikon aikana tilanne on muuttunut sen verran, että palataan mahdollisesti treenikentille omatoimitreenaamaan.