sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Mä haluun mennä sun kaa tekee juttuja vaan


Erittäin kaunis päivä Nastolassa Sammalistonpolulla vietetty todella mahtavan kennelporukan kanssa! Alan pikkuhiljaa ymmärtää, että Käämi alkaa oikeasti olemaan jo järkevä nuori koira. Se osaa joka päivä koetella hermoja, mutta tänään en voi sanoa pahaa sanaa koirastani. Yksi parhaimmista puolista Käämissä on, että se ei oikeasti provosoidu mistään.

Lähdettiin matkaan puolilta päivin ja auto olikin täynnä. Käämiä hieman hermostutti takakontissa matkannut valeraskaudesta kärsivä kelpieneito, mutta se rauhoittui onneksi myös makaamaan. Nastolan päässä Käämiä hieman haukututti, kun paikalla olikin yhtäkkiä hirveän monta tuttua kelpietä. Onneksi alkuinnostus on jo alkanut lieventyä ja haukkukonserttikin loppui liikkeelle päästyä.

Yhteislenkit on olleet aina varsinaisia höyryveturiesityksiä, mutta tällä vajaan 5km reitillä Käämi oli erittäin fiksu ja painoi menemään korvat sykkyrällä. Kyllähän se veti, mutta ei niin aivottomasti kuin muutama kuukausi takaperin! Vanhempi kelpieuros antoi Käämille hieman palautetta ja Käämi vain väisti. Jaksan hämmästyä yhä uudelleen, kun terrierin jälkeen tällainen koira tuntuu uskomattomalta.

 


Taukopaikalla viritettiin tulet ja vietettiin pitempi tovi yhdessä ruokaa laittaen ja jutustellen. Käämin kävin loppuen lopuksi siirtämässä kiinni puuhun vähän kauemmaksi. Sinne se jäi hiljaa, ehkä ajoittain hivenen piipaten, hihna löysällä tarkkailemaan tilannetta. Puoli vuotta sitten en olisi voinut edes harkita Käämin jättämistä kiinni niin, että se näkee mun touhut. Onneksi tällaisista asioista pääsee ylitse. Käämin maltti loppui kuitenkin ruokailun loppupuolella, väsymys luultavasti painoi ja tylsistyminen sai kelpien haukkumaan, mutta oikein mallikelpoinen siitä huolimatta. Käämi sai vielä lopuksi tavata velipoikansa ja eipä Käämi jaksanut provosoitua velipojan selkään hyppäämisestä ja pärisemisestäkään.

Otettiin vielä loppuun yhteiskuva meidän retkiporukasta ja sisarusporukasta. Mukaan tällä kertaa pääsi vain kolme muuta sisarusta. Kaiken kaikkiaan retkeilemässä oli 9 koiraa, joista yksi puuttuu alemmasta kuvasta. Kiitos porukka! Uutta putkeen vaan.


2 kommenttia:

  1. Vähänkö olen kateellinen, meidän kasvattajan kanssa treffaillaan vain näyttelyissä jos sattuu osumaan samaan. Näitä on aina kiva katsoa kun porukka pitää yhtä :) on se ollut näky kun tuollainen joukko kelpoja mennyt :D varmasti kerännyt katseita kun ei yleisin rotu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöisen retken järjestäminen ei onneksi kauheasti vaadi, kannattaa joskus ohimennen ehdottaa ;) Kyllähän niitä katseita ja kyselyitä rodusta tuli, mutta vastaantulijoita oli kuitenkin aika harvassa.

      Poista